Ohio Ohoi!

Ohio Ohoi!Before the show

Aikarauta näyttää taas livistäneen kamalalla tahdilla eteenpäin. Nyt vasta saan itseni koneen ääreen ja näpyttelemään loppumatkan kovalevylle. Reissun päällähän jäi blogin kirjoittaminen kesken, kun läppärin ja adapterin sangen mutkallinen suhde ajautui eroon....

Finally I have time to sit in front of the computer and write the rest of the travel story... and now I don't have to fight with broken adapter. So much easier....

10,12 aamiaisen jälkeen Don haki meidät hotellilta ja sulloimme koko järkyttävän tavararöykkiömme auton lavalle. Meillä oli nyt siis myöhässä tulleet kolme matkalaukkua, 3 x käsipakaasit + matkalaukku, jonka ostimme Orlandossa ostetuille tavaroille.

10.12 after breakfast Don picked us up from the hotel and we filled his whole car with our luggages. We now had the 3 baggages that arrived to Detroit, 3 x carry-on's and 1 new luggage for the stuff we had to buy from Orlando. 

Ajoimme suoraan Detroitin kentälle, josta nappasimme kyytiin Helin ja Timon. Ystäväpariskuntamme on asunut nyt 1,5 vuotta Denverissä ja lähtivät Toledon keikallemme Noelin lastenvahdiksi. Oli kyllä ihan huippua nähdä pitkästä aikaa!

We drove straight to Detroit Airport and picked up Heli and Timo. Good friends from Finland, who currently live in Detroit. They looked after Noel while we did our show. We haven't seen each other for 1,5 years, so it was awesome to see them again. 

Toledoon oli vain noin tunnin matka ja se hurahti nopeasti. Kun saavuimme hotellille, suurin osa esiintyjäporukasta oli vielä reissun päällä. Uumoilimmekin, että tämä ensimmäinen päivä saattaa jäädä vapaaksi. Ja niinhän siinä kävi. Kävimme illalla siis syömässä hyvin Helin ja Timon kanssa ja sen jälkeen siirryimme unten maille 4 hengen hotellihuoneeseemme.

Toledo was only 1 hour away. When we arrived to the hotel, the rest of the group were still on their way. We had a feeling that this could turn into free evening... and it did. We spent the evening dining and went early to bed.

Seuraavana päivänä saimme ilmoituksen iltapäivätreeneistä, joten aamupalan jälkeen minä, Heli ja Timo lähdimme paikalliseen ostoskeskukseen. Taksin sijaan kulkuvälineeksi valittiin Uber. Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus. Käytännössä katsoen siis puhelimen app:silla katsottiin, onko lähistöllä Uber autoja. Ahaa, 4 minuutin päässä kaksi. Varasimme auton. Olisimme saaneet valita spotify:sta valmiiksi myös biisit, jotka soivat ajon aikana. Varattuamme saimme samantein viestinä kuskin ja auton kuvan sekä kuljettajan tiedot. Tasan neljän minuutin päästä kuski kaarsi hotellin pihaan.
Hän ajoi meidät noin 10 minuutin päähän ostoskeskukseen. Matka höpistiin perus-small talkia, jonka jälkeen kiitimme ja nousimme kyydistä. Rahaa matkan aikana ei käsitellä lainkaan vaan sovellus laskuttaa suoraan luottokortilta. Ubereilla matkustaminen on noin puolet halvempaa kuin taksilla. Samalla tavalla tulimme takaisin hotellille. Uber-sovellus on käytössä suhteellisen monessa maassa ja ainakin tällä kokemuksella voin todellakin lämpöisesti suositella.

The next day we had the morning off, so me, Heli and Timo headed to local shopping mall. We choose Uber instead of Taxi. In Finland we don't have Uber's so I was quite amazed. Basically: You download Uber app to your phone, then it shows how any cars are around and how many minutes waiting time. When you book your ride, you get message which has photos of the car and the driver with all the info. So it took only 4 minutes and the car was there. The ride took about 10 minutes and after that we thanked and hopped off. Uber is about 50% cheaper than taxi and during the ride you don't need any cash or payment. The app charges it straight from your credit card. So from this experience I definitely recommend Uber. 

Loppuilta sujuikin mukavasti treenien sekä ihanan ravintolaillallisen merkeissä!

Rest of the evening we spent training and dining!

Esiintymispäivä 12.12 sujui erittäin vauhdikkaasti. Kasaamista, treeniä, meikkausta, vaatteiden vaihtoa, pikaista purtavaa... Timo tuli keikkapaikalle kuvaamaan shown ja Heli tuli Noelin kanssa katsomaan.

Show day 12.12 passed by quickly, getting the stage ready, training, makeup, changing clothes...
Timo came to show location to video the show and Heli watched the show with Noel.

Professional-nanny Heli 

Just us

Phoenix Fire Dancers Toledo Team

Show location

Me and lovely Ina

Shown jälkeen oli vuorossa hyvää ruokaa ja mukavaa jutustelua iltamyöhäiselle.

After the show we hung out, ate and chatted until late.

13.12 oli reissun toinen vapaa päivä. Heli ja Timo lähtivät puolen päivän aikaan kohti Detroitia ja me jäimme nauttimaan hotellista. Täytyy sanoa, että vapaa päivä tuli tarpeeseen. Makoilimme sängyssä, kävimme pojan kanssa kylvyssä, kävimme ihanassa ravintolassa syömässä ja menimme aikaisin nukkumaan... AH!

13.12 was our second day off. Heli and Timo left to Detroit at noon. We stayed and enjoyed the hotel. Just relaxed, took nice bath with Noel, ate well and went early to bed.

14.12 Don haki meidät hotellilta ja ajoimme Clevelandiin, josta matka jatkui lentokoneella Los Angelesiin...

14.12 Don picked us from the hotel and we drove to Cleveland and travelled to Los Angeles by plane...

Siitä lisää seuraavassa numerossa...
Stay tuned...

To Detroit and back (trough Hell)

 Saavuimme Detroittiin 5.12 klo 11. Lento Noelin kanssa sujui taasen erinomaisesti, tosin itse lentokin kesti vain muutaman tunnin. Matkalaukkujakaan ei tarvinnut pahemmin odotella, sillä ne olivat edelleen tutkimusmatkalla ympäri maailmalla.

We arrived in Detroit on December 5th, around 11 am. The flight with Noel was again really easy – thougt the flight itself was only few hours. And we didn’t have to wait for any luggage, since the bags were still exploring the world.

Tiesin kyllä, että Detroitissa on huomattavasti kylmempää kuin Floridassa, mutta kylmyys yllätti silti, kun astuimme ulos kentältä. Onneksi tuottaja/manageri Don sekä säveltäjä Alexander olivat meitä vastassa ja pääsimme hyppäämään lämpöisen auton kyytiin heti ovelta.

I knew before hand that it would be cold in Detroit, but still was surprised how chilly it was. Luckily the producer, Don and composer Alex were there to pick us up.

Matkalla hotellille kävimme syömässä paikallisessa meksikolaisessa ravintolassa. Listalta löytyi tuttuja tortilloja, enchilladoja sekä quesadilloja… ja sekä uusi tuttavuus, joka paljastui juustolla täytetyksi, uppopaistetuksi tortilaksi… nam nam vaan. Sen jätin kyllä ihan suosiolla listalle.

On our way to hotel we stopped in local Mexican restaurant. There were many dishes I knew like quesadillas, enchilladas and tortillas… and a new acquaintance, a deep fried tortilla filled with cheese… yam. Yep, didn’t chose that one.

Kävimme pikaisesti heittämässä vähäiset matkatavarat hotellille ja suuntasimme lähes suorilta kohti studiota. Edessä olisi suhteellisen täydet päivät ja ensimmäinen ilta venyikin suht myöhään nauhoitusten uumenissa. Niko ja Noel rentoutuivat tämän illan nauttien hotellin pehmeistä ja puhtaista lakanoista.

So, we quickly took our stuff to hotel and headed to studio. The schedule during the five days was pretty tight and even the first day lasted way until midnight.

Seuraava päivä oli myös omistettu studionauhoituksille. Heräsimme hyvissä ajoin klo 7 aikaan aamulla. Niko soitti jälleen (sadannen) kerran lentoyhtiöön ja kyseli laukkujen perään. Tällä kertaa he eivät enää edes pystyneet jäljittämään laukkuja: ”valitettavasti emme tiedä enää missä ne ovat”. Siinä hetkessä luovuimme toivosta. Ehkä pitää vain sanoa hyvästit ja lähettää laskua vakuutusyhtiölle. Kuinka ollakaan, n. 10 minuuttia puhelusta, Don koputti hotellinhuoneemme oveen. Hyviä uutisia! Laukut oli toimitettu Detroitin lentokentälle! Uskomatonta! Eli suorilta matkaan: minä äänityskoppiin ja Niko Donin kanssa lentokentälle. Päivästä muodostuikin erittäin pitkä, mutta onnelliinen. Jei, meillä oli vihdoin puhtaita vaatteita!

The next day was dedicated to studio as well. We woke up around 7 am. After breakfest Niko called to airline company again, if they had any news of our luggage. Yees, they had… they had completely lost  them and had no way of tracking them. That was it. We said goodbyes to the luggage and started calculating the value to insurance company. Ten minutes later Don knocked the door, good news: our luggage was sent to Detroit airport! While I went to studio, Niko and Don went to get our luggage. Yei! Clean clothes!

Kolmas päivä oli pyhittty musiikkivideon teolle. Heti aamusta matkasimme vanhalle hautausmaalle. Päivä oli kylmähkö, muttei mitään verrattuna saapumispäivään. Tarkenin siis suht hyvin mekossani.  Välissä juoksin aina autoon lämmittelemään.

On the third day we headed to this cool old cemetery and spent the whole morning shooting a music video. The day was cold, but nothing compared to the first day we arrived. I felt quite ok in my dress and just ran to the car to warm my self up from time to time.

-     Kolmannen päivän iltana Don ja hänen vaimonsa Mary kutsuivat koko crewn syömään kotiinsa. Kokonaisuudessaan meitä oli vieraina äänittäjä Ven, kuvaaja Andy Parke, ohjaaja Gerge Maranville  ja säveltäjä Alexander. Söimme ihanan illallisen, nostimme maljan hyvin menneille äänityksille ja lähdimme ajamaan kohti Chelseaa, joka oli n.1,5 tunnin ajomatkan päässä. Siellä meille oli varattu aivan ihana vanha majatalo, Chelsea Victorian Inn. Olimme ainoat asiakkaat, joten saimme ihanan huoneen takkoineen. Kaiken kruunasi mahtava aamiainen seuraavana aamuna.

Chelsea Victorian Inn

The living room

Awesome breakfast

In the evening the whole crew was invited to dinner at Don’s and his wife, Mary’s home. The whole crew as guests were Ven, from the studio, Director George Maranville, photographer Andy Parke and composer Alexander. We had a nice dinner and raised our glasses to the project. After the dinner we drove 1,5 hours to Chelsea. There we spent the night in a beautiful old victorian house. We were the only guests and got the suite, it even had a fire place. And the breakfest in the morning was absolutely amazing!

Eniten koko reisulla olen ollut yllättynyt ihmisten aidosta lämpöisyydestä ja ystävällisyydestä.Hyvänä esimerkkinä, kun kävimme Chelseassa hotellin viereisessä ravintolassa ihastui nainen Noeliin niin paljon, että kävi hakemassa omistamastaan lelukaupasta Noelille  pienen purulelu_apinan. Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Ylipäätänsä ihmiset ovat ystävällisiä, juttelevat, katsovat suoraan silmiin, hymyilevät ja kyselevät aidosti kiinnostuneena asioista.

I have been really surprised through the whole journee of how friendly the people here really are. A nice example was in Chelsea when we visited a restaurant next to our hotel. There was a lady there who was so thrilled of Noel that she went to get a present for him from a toy store she owned. She gave Noel a nice monkey toy and a balloon. And over all everybody has been really friendly and caring. They smile  and seem to be truly interested of you and your stay.

Neljäs päivä lähti käyntiin jälleen kerran hyvin aikaisin. Kuvasimme majatalossa musiikkivideota, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Detroittiin. Helvetin kautta. Hah, todellakin lähellä Chelseaa on paikka, jonka virallinen nimi on Hell (helvetti). Sehän oli ehdottomasti nähtävä.

Alex in Hell

The fourth day started really early – again. We shoot video the whole morning and then drove back to Detroit .. trough HELL. Really, there is a place near by Chelsea called Hell! We just had to visit there!

      Iltapäivästä eteenpäin meille oli varattu iso studio green ja white screeneineen. Ja päivä sujahtikin äärettömän nopeasti kohti yötä.

In the afternoon we went to this studio with a huge green and white screen… and quickly the day turned into a night.

Viidentenä päivänä Don oli varannut meille vanhan talon Detroitin keskustasta, jossa kuvasimme Gypsy Lies nimistä videota. Oli aivan mahtavaa päästä kameran eteen tekemään hieman soittovideosta poikkeavaa tarinallista videota… Kaiken lisäksi itse talo oli ihan mahtava!

On the fifht day Don had booked us this old house, where we shot a video called Gypsy Lies. It was really cool to do little bit of acting in stead of just singing and playing… and the house itself was pretty cool.

Illalla ajoimme eri hotelliin Detroitin reunalle, jossa kuvasimme ns. homman purkkiin. Niko oli tosin meistä ainoa, joka pääsi huoneessa sijaitsevaan porealtaaseen…

In the evening we drove to another hotel and wrapped up the shootings. Niko was the only one who got to enjoy the Jacuzzi!

Päivät olivat suunnitelti varsin minuutti-aikataululla, joten tylsyys ei todellakaan päässyt iskemään vaan äksöniä riitti aamusta yömyöhään. Viimeisenä aamuna keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja valmistauduimme henkisesti ja tavarahelvetillisesti seuraavaan kohteeseen: Show’hun Toledossa.

Siitä lisää seuraavassa  numerossa!

The days were pretty much full, so we definitely didn’t get bored. Every day was exiting and full of action from dusk till dawn. In the morning of the last day, we took our stuff and started to get ready mentally and logistically for our next location: For a Show in Toledo.

To be continued!

Photos by Andy Parke 

Orlando!

Huhhei! Päivät lentävät ihan supernopeasti. Nyt ollaan reissattu jo 10 päivää. Kauheasti olisi kerrottavaa, mutta koska tietokoneeni ei suostu yhteistyöhön adapterin kanssa, joudun näpyttelemään puhelimella blogipostaukset... ja se on tuskallisen hidasta! 

Time simply flies. We have been in States for ten days already. I have so many things to tell, but my computer doesn't like to play with the adapter, so I have to post with iPhone. Let's keep this short and simple. 

Esiinnyimme Orlandossa isolla Amway areenalla. Päivisin ulkona oli mukavan lämmintä, mutta treenipäivät venyivät pitkäksi ja saimme nauttia suomalaisittain Amway areenan jääkenttämäisestä viileydestä. Valitettavasti en voi laittaa kuvia itse esityksestä, sillä uhkasakko kuvien julkaisulle on viisituhatta dollaria. Mutta tärkeintä on, että itse show meni upeasti ja areena oli täynnä katsojia. Mahtava fiilis! 

We performed in Amway arena, which was huge and freezing, but amazing show location. Unfortunately I am not allowed to post any photos of the show, but let just say the arena, lights, the show, everything was awesome! 

First climpse of the arena

Harjoituspäivät ja itse show veivät neljä päivää kaikenkaikkiaan. Välissä suhailimme nopeasti ostoskeskuksiin ostamaan tarpeellista tavaraa, sillä koko Orlandon reissun jouduimme tulemaan toimeen ilman matkalaukkuja. Eli sukkana Fashion Outlettiin. Kymmeniä upeita kauppoja, joissa kaikissa mahtavia vaatteita, kenkiä ym ja kaikki n.60-70% alennuksessa... ja minulla aikaa vain tunti... Yyy-kaa-koo OSTA! Täytyi keskittyä vain tarpeellisimpiin tavaroihin. Onneksi esityksessä oli kampaajia ja maskeeraajia, joten koko meikkiarsenaalia ei tarvinnut laittaa uusiksi.

Training and the show altogether took 4 days. And the whole time in Orlando we had to spent without our luggage. So, when we had few hours of free time, we just ran to fashion outlets. Scenario: Awesome huge outlet, many stores, everything on 60-70% sale... and I had just one hour!! Ready - set - SHOP! It was good that they had hairdresser and make-up artists there so i didn't have to buy all new make up set.

Esitysten jälkeisenä päivänä menimme Illusian kanssa Disneyworldiin. Yksi lapsuudenajan unelmista, joka vihdosta viimein toteutui. Muistan vieläkin elävästi mainoksen avaruusseikkailusta... Noh, todellisuus oli ehkä hieman pölyinen verrattuna mainokseen vuonna 80-jotain. Mahtava reissu kuitenkin joka tapauksessa. Lämmin päivä ja puolen päivän jälkeen aurinkokin paistoi ihanasti.  

During day off we went to Disneyworld! One of my childhood dreams that just came true. I still recal the commercial shot of the spacemountain. Well, it was now maybe already a bit outdated...but what matters is that I was finally there with my own family and even the day was warm and sunny.

The sun started to shine after noon, so I ditched the leg warmers and long sleeves... I get easily cold =D

Orlandon jälkeen lähdimme uusiin kuvioihin Detroitiin, joista lisää seuraavassa postauksessa! 

After Orlando we left to Detroit... to new adventures... Stay tuned!

Orlando - Detroit - Ohio - LA - Las Vegas... and missing luggage

Dodiin!

Amerikan tournee käynnistyi virallisesti eilen, kun saavuimme Orlandoon. Matka tähän pisteeseen on jo itsessään ollut suhteellisen hmm...Neiti Näpsän ja Herra logistiikan aivoja vaativa. Takana on pinoittain paperihommia, työlupia meille ja lapsille sekä matkustussuunnittelua paikasta A paikkaan B ym. Viime metreillä asiat on kuitenkin järjestyneet hienosti ja olemme ainakin päässeet ensimmäiseen pisteeseen turvallisesti. Nyt edessä on showta ja musiikkihommia semmoisen reilun kolmen viikon verran.

Our American tour started officially yesterday, when we arrived in Orlando. The journey until this point has already developed our brains in the area of logistics and small details. All I can say is you got to love the paper work! But now we have everything planned and working Visas in our hands for the whole family. There are three hectic weeks ahead of us in show business.

Jännitin hieman etukäteen lentoa Noelin kanssa, kun pikkuinen on jo siinä iässä, että tykkää köllötellä mahallaan ja kieriä. Lentokoneessa tähän ei olisi mahdollisuutta. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä pikkukaveri vain nukkui tai hereillä ollessa hymyili iloisesti. Lentokonekin oli suhteellisen pro. Tummennettavat lasit, kosketusnäytölliset omat näytöt. Lisäksi koneessa oli muita ominaisuuksia mm. pienentää valojensa ansiosta jet lagia sekä ei aiheuta paineenvaihteluja korviin. Pitkällä lennolla oli mukavasti vapaita paikkojakin, joten saimme omat penkkirivit, joilla pystyi mukavasti nukkumaankin.

I was a little bit afraid how the flight with Noel would go. He really likes to move and roll around., but I shouldn't have worried. Everything went really smoothly. He just slept or was up and smiling.
And we have really nice airplane, with all new fancy abilities. The plane was half full so each member of my family got their own rows, so it was a lot easier to sleep.

Saavuimme Orlandoon eilen illalla klo 14.20...  me saavuimme, mutta matkalaukut päättivätkin aloittaa oman pikku seikkailunsa. Teimme lentokentällä ilmoituksen kadonneista kolmesta matkalaukusta ja jo siinä tuli tunne, että lentokenttävirkailija tuntui olevan hieman hukassa.  Ja tänään hieman virkeämpinä selvisi, että ilmoitus oli tehty aivan päin prinkkalaa. mm. matkalaukkukoodien sijasta olikin merkitty lennon numero ym. Ja mikä pahinta, emme saaneet PIR-koodia, jolla pystyy itse tsekkaamaan matkalaukkujen etsintää. Eilen saavuttuamme menimme siis suoraan treeneihin lentovaatteilla ja mukavan hikisinä. Onneksi matkavakuutus korvaa 85e/hlö/päivä, jolla voi ostaa tärkeimpiä tavaroita. Reenien jälkeen metsästimmekin muutaman liikkeen, josta saimme edes jotain muuta päälle pantavaa tämän aamun treeneihin.

We arrived yesteray to Orlando at 2.20 pm. We arrived, but our luggage didn't, so we had to fill a missing luggage report. Norwegian employer filled the report and we had a feeling, that she didn't know what she was doing. Well, we went straight to rehearsals with our travel clothes. Our travel insurance covers 85 e/day/person, so after rehearsals we went straight to buy some necessities... so we could wear something clean at the rehearsals today.

Ja koska nyt on pieni tauko treeneistä - > shoppailu jatkuu...

- > and now to shopping....

- Katra

Back in Business (with baby)

Aikarauta juoksee ja viipottaa sekä samalla matelee. Hetki sitten tuntui, että raskaus kestää ikuisesti, vaikka todellisuudessa olin poissa keikkakuvioista vain kesä- ja heinäkuun. Pieni Noel-poika syntyikin täsmällisesti laskettuna aikanaan 8.8. Raskausajasta voit lukea lisää TÄÄLLÄ (*klik), mutta tämän blogin kanssa keskityn taasen esiintymispuolen juttuihin. Sillä vaikka mikään ei voita sitä tunnetta, kun saan olla äiti pienelle pojalleni ja tietysti isommalle tyttärelleni, täytyy myöntää, että esiintyminen on niin iso osa minua, että on ihana palata takaisin lavoille - nyt pienin (suloisin) muutoksin.

Tiesimme jo hyvissä ajoin, että lähdemme esiintymisreissulle Abu Dhabiin 25.8-31.8. Ehtona tietysti, että synnytys menee hyvin ja vauvalla on kaikki kunnossa. Puhuin reissusta sekä neuvolassa että lastenlääkärin kanssa ja he näyttivät vihreää valoa. Koitimme myös varustautua mahdollisimman hyvin matkaan pienen vauvan kanssa. Virallisen nimen poika sai jo kolmen päivän ikäisenä ja passi oli kätösessä viikon ikäisenä. Haastavinta koko touhussa oli kenties passikuvan ottaminen. Vauva oli hereillä - silmät auki- noin 10 minuuttia päivässä, joten levitimme lattialle valkoisen lakanan odottamaan, hoidimme valaistuksen valmiiksi ja kun pikkuisen virkuin aika koitti, nappasimme kuvan. Ja ei muuta kuin menoksi!

Esiintymisareenana toimi tällä kertaa 7 tähden hotellin, Emirates Palacen, kultainen teatteri. Matkustukseen oli varattu päivä, harjoituksiin kaksi päivää. Itse esityksiä oli kahtena päivänä 28-29.8 ja kotiinpaluu tapahtuisi 30.-31.8. En ollut etukäteen lainkaan huolissani keikkajärjestelyissä, sillä ne ovat tähänkin asti toimineet aina hienosti. Meille oli varattu viiden tähden hotelli ja kuljetukset ovilta oville, mikä olikin sangen hyvä, sillä esiintymispäivien aikaan Abu Dhabi oli yksi maailman kuumimmista paikoista. Lämpöä vain n. + 47 c astetta. Koomista kyllä, silti reissussa pitää varoa enemmän flunssaa kuin lämpöhalvausta. Sisällä tuppaa nimittäin ilmastoinnit pöhisemään täysillä. 

Esiintymispaikka: Emirates Palace

Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaan lentokentältä kuuden aikaan aamulla. Pikkuinen kulki lentokentällä mukavasti kantoliinassa sangen tyytyväisenä. 

Lentokentällä

Ensimmäinen lento Frankfurtiin meni todella hienosti. Nousussa poika otti maitohörpyn ja sitten nukkuikin tyylikkäästi seuraavalle lentokentälle saakka isin sylissä. 

Ensimmäinen lento

Toisen lennon aikana alkoi tulemaan pojan todellinen luonne esille, mikä pätee vielä tänä päivänäkin, meillä asustelee erittäin rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Toinen lento meni köllötellessä omassa vauvakopassa. Nousut ja laskut Noel oli kiinnitettynä vauvan turvavyöllä isin turvavyöhön. 

Lensimme ensimmäistä kertaa Etihad-lentoyhtiöllä ja täytyy sanoa, että tarjoilut, ruoat sekä asiakaspalvelu toimivat erinomaisesti.

Toinen lento: Frankfurt -> Abu Dhabi

Abu Dhabiin saavuttamme meidät noudettiin kentältä ja vietiin omaan hotelliin, jossa vietimme ensimmäisen illan rentoutuen ja syöden hyvin.

Seuraavana päivänä ihanan aamiaisen jälkeen lähdimme kohti showpaikkaa. 

Noelin oma vierailulupa

Esiintymispaikalla saimme oman pukuhuoneen ja ensimmäistä kertaa esiintymisuran aikana pitikin pöydälle tehdä jako esiintymisvaatteiden, vaippojen, peppupyyhkeiden ja meikkien kanssa.

show life vs. baby life

Sitten olikin vuorossa lavan tsekkaaminen. Noelin ilme kertoo kaiken! Komean näköinen sali!

Treenailuja

Harjoituspäivät vilahtivat nopeasti ja pian olikin vuorossa the Premier! Omalta osaltani esiintyminen ei ollut sieltä vaativimmasta päästä. Synnytyksestä oli kuitenkin vasta pari viikkoa, joten ryhmäkoreografioiden, multivanteilujen ym. sijaan hoidin vain shown lauluosuudet. Niko ja minä esiinnyimme eri aikoihin, joten toinen oli Noelin kanssa takahuoneessa sillä välin kun toinen oli lavalla. Apunamme oli myös Vellun tyttöystävä Karina.

Äänen avauksina toimivat tällä kertaa tuutulaulut ja lämmittelynä pikkuisen sylkyttäminen.

Stagella

Tämä showreissu oli kokemukseltaan täysin erilainen kuin mikään reissumme aikaisemmin. Ja rehellisyyden  nimissä täytyy sanoa, että päivät sujuivat näin pienen kanssa todella helposti - hän vain nukkui koko ajan, jotta jaksoi välillä tankata maitoa. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että kaikki sujui hienosti ja esitykset menivät hyvin! On loistavaa olla taas lavalla, omana itsenäni - suloinen Noel matkassa mukana.

Koko tiimi + Noel!

Voitolla yöhön