Esitys kaiken kaikkiaan kesti 20 minuuttia ja meidät löytää useastakin eri kohdasta.
lauantai 5. lokakuuta 2013
maanantai 9. syyskuuta 2013
Pietarissa viihdettä Presidenteille aka G20 Show
Alunperin olin ajatellut, että kirjoittelisin blogia vain pidemmistä showproggiksista, kuitenkin tulin siihen tulokseen, että kirjailen ylös nyt Pietarin keikan tapahtumat näin jälkikäteen... jääpähän sitten vaikka muistoksi.
Saavuttiin Suomeen siis 19.7, kolmen kuukauden Turkin showproduktion jälkeen. Ensimmäinen kuukausi meni täysin lomaillessa... tai siis viikot menivät. Jokainen viikonloppu sujui enemmän tai vähemmän häiden että polttarien peuhuissa. Kaiken kaikkiaan 3:t häät ja 3:t polttarit, joista jokainen omana viikonloppunaan... Niko sattui olemaan vielä jokaisissa häissä bestmanina.
Anycase, kun syyskuu alkoi kolkutella tuloaan, oli aika jälleen aktivoitua ja alkaa reenaamaan koreografioita tulevaa Pietarin keikkaa varten. Tällä kertaa yleisössä tulisikin olemaan 20:nen rikkaimman teollisuusmaan presidentit ja päättäjät. Olipahan kunnolla motivaatioita reenata =D!
Maanantai 2.9
Heräsimme 6 aikaan aamulla ja pikaisen aamupala-suihku-laittautuminen - operaation jälkeen läksimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Niko oli käynyt jo valmiiksi perjantaina tullaamassa esiintymiskamamme Tampereen kauppakamarilla ja hommaamassa Ata carnetin = ns. passi lentotavaroille.
Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin ja koitimme metsästää katseellamme paikkaa, jossa lukisi "tulli". Ata Carnet-paperit piti nimittäin leimata lentokentällä ennen lentoa. Kuitenkaan tulli ei silmiimme osunut. Check-in tiskin nainenkin tuntui olevan hoomoilasena, että mikä carnet? Onneksi kuitenkin muutaman puhelun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan, saimme oikeat leimat ja vielä checkasimme itsemme sisälle.
Saavuimme Pietariin n. klo 14. Ja jälleen sama rupeama Ata carnetin kanssa. Mistä saadaan leima, että tavarat ovat saapuneet maahan? Niko lähti meitä vastassa olleen naisen kanssa selvittämään asiaa ja me muut eli Jaakko, Pinja ja minä istuimme penkeille röhnöttämään. Onneksi olin ottanut viimeisen osan Nälkäpeli-trilogiasta mukaani, niin oli jotain luettavaa.
Noin puolen tunnin päästä homma oli selvä ja oli aika lähteä kohti Peterhofia, jossa meillä oli hotelli. Muut ryhmäläiset Itävallasta saapuisivat vasta 8 tunnin päästä.... Heti hotellille päästyämme painelimmekin syömään. Tilaaminen tosin ei ollut mitenkään helppoa, sillä kukaan ei puhunut englantia ja listatkin olivat venäjäksi. ONNEKSI on olemassa hyviä app:seja älypuhelimiin.. riittää kun otat kuvan vieraskielisestä tekstistä, niin ohjelma kääntää sen automaattisesti haluamallesi kielelle.
Ruoan jälkeen otimme muutaman tunnin tirsat, jonka jälkeen Pinja ja minä painelimme salille. Kiinnostuneet venäläismiehet yrittivät kovasti tehdä tuttavuutta juoksumaton lomassa, mutta kielitaito ei ihan riittänyt tällä kertaa.
Illalla vasta 23 aikaa saapui loppuporukka hotellille.Yhteensä meitä oli koossa siis 4 Suomesta ja 14 Itävallasta. Pienen iltapalaverin jälkeen pääsimme kaikki nukkumaan.
Tiistai 3.9
Aamulla klo 8 ylös ja hotellin aamupalalle. Tästä eteenpäin reenattaisiinkin koko päivä. Koreografiaa x 6 tuntia, sitten syömään ja lopulta esiintymispaikalle.
Esiintymispaikka veti oikeastaan aika hiljaiseksi. Esiintyisimme Peterhofin palatsin suihkulähteen keskellä.
Kukaan ei tosin ollut huomannut sanoa Finnish-crewille, että esiintyisimme ulkona, joten lämmintä vaatetta ei ihan tahtonut olla tarpeeksi iltasaikaan.
Ensimmäisen päivän harjoitukset loppuivat vasta puolenyön maissa.
Keskiviikko 3.9
Taas aikaisin ylös ja hotellin ihanalle aamupalalle. Olin suunnitellut käyväni salilla ennen treenien alkua, mutta kuunnellessani hetken jo aristavia lihaksiani, tulin siihen tulokseen että painelen suoraan pekonipöytään.
Tänään olisi vuorossa reeniä, reeniä ja illalla täysi kenraali vaatteineen kaikkineen.
Saavuimme esiintymispaikalle n. klo 16 roudasimme kaikki painavat laatikot palatsin pieniä portaita pitkin alas.. Saapuessamme alueelle esiintymispassimme tarkastastettiin ja laatikot läpivalaistiin... Hmm.. Yritäpä siinä sitten selittää, että ei tämä ole pommi.... tämä on öö pyro.
Lavan takana sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin, että päästäisiin kerran vetämään show ilman tulia ja välineitä... Siinä välissä kokeiltiin myös esiintymisasuja.
Kuinkas ollakaan kävi niin, että odotus venyi liian pitkäksi ja näin ollen, emme päässeet kertaakaan vetämään showta läpi ilman välineitä. Kenraali alkoi suoraan klo 21.30!
Tietysti aikaisemmissa harjoituksissa emme olleet ottaneet huomioon, että lavan takaa on sivulavoille todella pitkä matka... etenkin kun suihkulähteet ovat päällä, maa ja lavat ovat täysin märät, 30 baletti-esiintyjää seisoo keskellä sammutusaluetta ja me olemme paljain jaloin täysin kohmeessa... nämä kaikki tekijät kun laskee yhteen, pääsee tulokseen siitä miten kenraali meni...
Tämmöisen kenraalin jälkeen ei auta kuin kerätä itsensä ja ajatuksensa sekä painua unille. Niin sitten teimmekin vaikka klo taisi olla lähempänä 01, kun saimme pään tyynyyn.
Torstai 4.9 THE DAY!
Aamupalan jälkeen tapasimme klo 11 aulassa, josta lähdimme suoraan esiintymispaikalle. Meille oli varattu nyt aikaa mennä läpi show kunnolla... Tätä tarvittiinkin, että saimme kaikki asiat selvitettyä. Vaihdot ledeistä, tuliin ja tulista ledeihin olivat erittäin nopeat ja matkat pitkät. Toisen läpimenon jälkeen homma alkoikin onneksi vaikuttaa jo todella hyvältä.
Puolessa välissä päivää pidimme ruokatauon, jonka jälkeen dippasimme välineet ja pakkasimme kaikki valmiiksi. Sitten lähdimme kulkemaan isona letkana kohti esiintymislavaa isojen laatikoiden ja zippo-öljyltä lemuavien tavaroidemme kanssa.
Hieman jännitti kantaa pyrolaatikkoa tarkastuspisteen läpi.... Joka paikassa oli muutenkin armeijaa, polisiiseja, turvamiehiä ja yleisesti ottaen hirveä hälinä. Pääsimme kuitenkin nyssäköiden kanssa esiintymisalueelle.
klo 19 meidän piti olla asemissa lavan takana ja klo 22 alkaa shown. Meitä kehoitettiin käymään vessassa tässä vaiheessa, sillä suihkulähteeltä ei pääsisi vessaan koko illan aikana... Siellähän sitten taas odoteltiin ja odoteltiin...
Kello lähestyi 21 eikä presidenttejä missään..... 22, 23... Ajatuksetkin alkoivat jäätyä...00 ihan hiljaista vielä... ihailtiin siis ihania maisemia...
Lopulta presidentit saapuivat 3 tuntia myöhässä ja show pääsi vihdoin alkamaan klo 01!
Kaikki meni juuri niikuin pitikin ja show oli erittäin upea!!
Keikan jälkeen piti kaikki tavarat purkaa extranopeasti ja kiirellä, sillä Itävallan ryhmäläisten piti lähteä hotellilta kohti lentokenttää 03. Kerettin hotellille 02.40 eli ruhtinaallista 20 minuuttia oli jokaisella aikaa pakata henkilökohtaiset tavaransa... Paitsi meillä... me saimme nukkua muutaman tunnin, sillä meidät noudettaisiin klo 7.30.
Viimeinen päivä menikin täysin matkustaessa... ensin konella Moskovaan, tiukka vaihto, josta koneella Helsinkiin, Helsingistä bussilla Tikkurilaan ja junalla hämeenlinnaan.... HUHHUH! Alkoi ihan hengästyttää kun kirjoitinkin tätä.. Sitten vielä autolla Tampereelle.... Voin kertoa, että uni tuli aika nopeasti silmään, kun kotiin pääsi!
Ihana reissu jälleen kerran kuitenkin... yleisö ei ehkä ollut maailman isoin, mutta oli kenties vaikutusvaltaisin..
Olisiko seuraava reissu sitten Valkoiseen Taloon ;)?
Cheers,
Katra
Saavuttiin Suomeen siis 19.7, kolmen kuukauden Turkin showproduktion jälkeen. Ensimmäinen kuukausi meni täysin lomaillessa... tai siis viikot menivät. Jokainen viikonloppu sujui enemmän tai vähemmän häiden että polttarien peuhuissa. Kaiken kaikkiaan 3:t häät ja 3:t polttarit, joista jokainen omana viikonloppunaan... Niko sattui olemaan vielä jokaisissa häissä bestmanina.
Anycase, kun syyskuu alkoi kolkutella tuloaan, oli aika jälleen aktivoitua ja alkaa reenaamaan koreografioita tulevaa Pietarin keikkaa varten. Tällä kertaa yleisössä tulisikin olemaan 20:nen rikkaimman teollisuusmaan presidentit ja päättäjät. Olipahan kunnolla motivaatioita reenata =D!
Maanantai 2.9
Heräsimme 6 aikaan aamulla ja pikaisen aamupala-suihku-laittautuminen - operaation jälkeen läksimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Niko oli käynyt jo valmiiksi perjantaina tullaamassa esiintymiskamamme Tampereen kauppakamarilla ja hommaamassa Ata carnetin = ns. passi lentotavaroille.
Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin ja koitimme metsästää katseellamme paikkaa, jossa lukisi "tulli". Ata Carnet-paperit piti nimittäin leimata lentokentällä ennen lentoa. Kuitenkaan tulli ei silmiimme osunut. Check-in tiskin nainenkin tuntui olevan hoomoilasena, että mikä carnet? Onneksi kuitenkin muutaman puhelun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan, saimme oikeat leimat ja vielä checkasimme itsemme sisälle.
Saavuimme Pietariin n. klo 14. Ja jälleen sama rupeama Ata carnetin kanssa. Mistä saadaan leima, että tavarat ovat saapuneet maahan? Niko lähti meitä vastassa olleen naisen kanssa selvittämään asiaa ja me muut eli Jaakko, Pinja ja minä istuimme penkeille röhnöttämään. Onneksi olin ottanut viimeisen osan Nälkäpeli-trilogiasta mukaani, niin oli jotain luettavaa.
Noin puolen tunnin päästä homma oli selvä ja oli aika lähteä kohti Peterhofia, jossa meillä oli hotelli. Muut ryhmäläiset Itävallasta saapuisivat vasta 8 tunnin päästä.... Heti hotellille päästyämme painelimmekin syömään. Tilaaminen tosin ei ollut mitenkään helppoa, sillä kukaan ei puhunut englantia ja listatkin olivat venäjäksi. ONNEKSI on olemassa hyviä app:seja älypuhelimiin.. riittää kun otat kuvan vieraskielisestä tekstistä, niin ohjelma kääntää sen automaattisesti haluamallesi kielelle.
Ruoan jälkeen otimme muutaman tunnin tirsat, jonka jälkeen Pinja ja minä painelimme salille. Kiinnostuneet venäläismiehet yrittivät kovasti tehdä tuttavuutta juoksumaton lomassa, mutta kielitaito ei ihan riittänyt tällä kertaa.
Illalla vasta 23 aikaa saapui loppuporukka hotellille.Yhteensä meitä oli koossa siis 4 Suomesta ja 14 Itävallasta. Pienen iltapalaverin jälkeen pääsimme kaikki nukkumaan.
Tiistai 3.9
Aamulla klo 8 ylös ja hotellin aamupalalle. Tästä eteenpäin reenattaisiinkin koko päivä. Koreografiaa x 6 tuntia, sitten syömään ja lopulta esiintymispaikalle.
Esiintymispaikka veti oikeastaan aika hiljaiseksi. Esiintyisimme Peterhofin palatsin suihkulähteen keskellä.
 |
| Presidentit kuvun alla vasemmalla ja me palatsin edustalla oikella. |
 |
| Lava päivällä |
 |
| Illalla |
Ensimmäisen päivän harjoitukset loppuivat vasta puolenyön maissa.
Keskiviikko 3.9
Taas aikaisin ylös ja hotellin ihanalle aamupalalle. Olin suunnitellut käyväni salilla ennen treenien alkua, mutta kuunnellessani hetken jo aristavia lihaksiani, tulin siihen tulokseen että painelen suoraan pekonipöytään.
Tänään olisi vuorossa reeniä, reeniä ja illalla täysi kenraali vaatteineen kaikkineen.
Lavan takana sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin, että päästäisiin kerran vetämään show ilman tulia ja välineitä... Siinä välissä kokeiltiin myös esiintymisasuja.
Kuinkas ollakaan kävi niin, että odotus venyi liian pitkäksi ja näin ollen, emme päässeet kertaakaan vetämään showta läpi ilman välineitä. Kenraali alkoi suoraan klo 21.30!
Tietysti aikaisemmissa harjoituksissa emme olleet ottaneet huomioon, että lavan takaa on sivulavoille todella pitkä matka... etenkin kun suihkulähteet ovat päällä, maa ja lavat ovat täysin märät, 30 baletti-esiintyjää seisoo keskellä sammutusaluetta ja me olemme paljain jaloin täysin kohmeessa... nämä kaikki tekijät kun laskee yhteen, pääsee tulokseen siitä miten kenraali meni...
Tämmöisen kenraalin jälkeen ei auta kuin kerätä itsensä ja ajatuksensa sekä painua unille. Niin sitten teimmekin vaikka klo taisi olla lähempänä 01, kun saimme pään tyynyyn.
Torstai 4.9 THE DAY!
Aamupalan jälkeen tapasimme klo 11 aulassa, josta lähdimme suoraan esiintymispaikalle. Meille oli varattu nyt aikaa mennä läpi show kunnolla... Tätä tarvittiinkin, että saimme kaikki asiat selvitettyä. Vaihdot ledeistä, tuliin ja tulista ledeihin olivat erittäin nopeat ja matkat pitkät. Toisen läpimenon jälkeen homma alkoikin onneksi vaikuttaa jo todella hyvältä.
Puolessa välissä päivää pidimme ruokatauon, jonka jälkeen dippasimme välineet ja pakkasimme kaikki valmiiksi. Sitten lähdimme kulkemaan isona letkana kohti esiintymislavaa isojen laatikoiden ja zippo-öljyltä lemuavien tavaroidemme kanssa.
klo 19 meidän piti olla asemissa lavan takana ja klo 22 alkaa shown. Meitä kehoitettiin käymään vessassa tässä vaiheessa, sillä suihkulähteeltä ei pääsisi vessaan koko illan aikana... Siellähän sitten taas odoteltiin ja odoteltiin...
 |
| Backstage odotusta |
 |
| Ajankulua |
Kello lähestyi 21 eikä presidenttejä missään..... 22, 23... Ajatuksetkin alkoivat jäätyä...00 ihan hiljaista vielä... ihailtiin siis ihania maisemia...
Kaikki meni juuri niikuin pitikin ja show oli erittäin upea!!
 |
| http://voiceofrussia.com/news/2013_09_06/G20-Summit-first-day-ends-with-grand-music-aqua-show-3601/#photo.241207735 |
Keikan jälkeen piti kaikki tavarat purkaa extranopeasti ja kiirellä, sillä Itävallan ryhmäläisten piti lähteä hotellilta kohti lentokenttää 03. Kerettin hotellille 02.40 eli ruhtinaallista 20 minuuttia oli jokaisella aikaa pakata henkilökohtaiset tavaransa... Paitsi meillä... me saimme nukkua muutaman tunnin, sillä meidät noudettaisiin klo 7.30.
Viimeinen päivä menikin täysin matkustaessa... ensin konella Moskovaan, tiukka vaihto, josta koneella Helsinkiin, Helsingistä bussilla Tikkurilaan ja junalla hämeenlinnaan.... HUHHUH! Alkoi ihan hengästyttää kun kirjoitinkin tätä.. Sitten vielä autolla Tampereelle.... Voin kertoa, että uni tuli aika nopeasti silmään, kun kotiin pääsi!
Ihana reissu jälleen kerran kuitenkin... yleisö ei ehkä ollut maailman isoin, mutta oli kenties vaikutusvaltaisin..
Olisiko seuraava reissu sitten Valkoiseen Taloon ;)?
Cheers,
Katra
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Tiukka loppurutistus
Lyhyesti: Vietimme ihanan viikonlopun Antalyan vanhassa kaupungissa.
Äsken palasimme showsta ja tulin vain päivittämään nopeasti seuraavien päivien kulun, sillä kaikki tavarat ovat vielä pakkaamatta huomista varten.
Aamulla lennämme Istabuliin suositun turkkilaisen laulajatähtösen - Ebru Gündesin- stadionkeikalle. Jännää!
Nyt on pakko mennä pakkaamaan ja ottaa edes muutaman tunnin unet ennen lentoa!
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Showpäivä kuvina ( Rixos Sungate hotelli)
Pinjan kanssa pitkään jo puhuttiin, että tehdään tämmönen showpäivä kuvina päivitys. Ja itse asiassa kuvat otettiinkin jo yli viikko sitten torstaina, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehdä tämän.
Eli showpäivä Rixos Sungatessa Göynygissä.
Eli showpäivä Rixos Sungatessa Göynygissä.
 |
| Aamupalapöytä! |
 | ||||
| Aamiaisen ja uinnin jälkeen vähän blogiin kirjoittelua ja dataamista. |
 |
| Bussi tulee hakemaan meidät n. klo 16 |
 |
| Ihan semiviihtyisä... JOS ilmastointi toimii!! |
 |
| Kamat kasaan ja bussiin |
 | ||
| Bussissa ompi tunnelmaa |
 |
| Matka Göynygiin kestää n. tunnin verran |
 |
| Perillä n. klo 17.30 |
 |
| Kamat pitää kantaa lavalle |
 |
| Tarkistetaan, että ketkäs tänään esiintyykään. |
 | ||||||
| Sitten vähän reenaillaan |
 |
| Ennen ruokaa laitetaan meikit nassuun |
 |
| Buffee aina klo 19 |
 |
| Ruokailun jälkeen n. 20.15 palaveri esiintymisjärjestyksestä |
 |
| Sitten vähän venyttelyä |
 |
| Välineiden preppaaminen klo 20.30 (eli dipataan lamppuöljyyn ja roiskitaan ylimääräset pois. Sen jälkeen välineet pussitetaan, jottei neste haihdu pois) |
 |
| Valmis! |
 |
| Loppulämpät ja venyt n. klo 21-> |
 |
| Show klo 21.45! Shown kesto 1 h. Pakkaaminen autoon alkaan n. 23.00-23.30 |
 |
| Takas autoon! |
 | |||
| Perillä takaisin Villalla! |
Ja seuraavana päivänä koko rumba uusiksi!
Terveisin:
 |
| Suomityttöset |
 |
| Ja Suomi-Kassu |
Kerettiin siis muutamia kuvia kuvaileen Sungaten rannalla =D!
Tsau!
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Ou wau, mikä reissu Kekovaan!
Heti alkuun täytyy todeta, että olipas ihan huippu parin päivän miniloma. Ja sitä tarvittiin, sillä pikku hiljaa alkaa kropat olemaan liian kärsineitä toimiakseen hyvin. Samantein kun palaan Suomeen, pitää varata kunnon hieroja. Olkapääni ovat niin kipeät, etten voi enää tehdä shown loppukoreografiaa, kun käsien nostaminen sattuu niin perkanasti.... Annika taas on viikon sairaslomalla, kun polvi päätti lopettaa yhteistyön. Rankkaa työtä tämä... ja silti niin ihanaa. Luv it <3 p="">
No, any case...
Työviikko hujahti taas nopeasti ja perjantaina ihmiset alkoivat jo odottaa kiihkeästi vapaa päivää. Satyalla oli auto, joten olimme sopineet että minä, Niko, Satya, Pancho ja Damian lähtisimme kahdeksi yöksi Tekirovan toiselle puolelle pieneen Ciralin kylään ja sunnuntain viettäisimme laivareissulla Kekovaan. Kuinka ollakaan, kun asiasta puhuimme, innostui moni meidän esiintyjistä lähtemään matkaan myös. Ja Pinja, Milla, Jonas, Abdul sekä Chris vuokrasivat toisen auton pariksi päiväksi.
Lauantaina shown jälkeen meitä lähti siis kohti Ciralia kaksi autollista ihmisiä. Satya oli varannut huoneet vain Pancholle ja itselleen sekä minulle että Nikolle, ja laittoi kiireesti viestiä extrahuone-tarpeelle. Päästyämme Ciraliin klo 2 aikaan yöllä, selvisi että huoneita ei ole kuin 1 ja tämän lisäksi omistaja majoittaa 4 omaan kotiinsa... Niko ja minä saimme hotellihuoneen; Pinja, Milla, Chris sekä Jonas nukkuivat omistajan talossa... Kaikki luulimme, että Abdul lähtisi Tekirovaan yöksi naisystävän luokse, mutta Abdul olikin suunnitellut tulevansa meidän hotelliin vieraansa kanssa... Niinpä joustavat joustaa =D Niko, minä, Satya, Pancho ja Damian nukuimme siis hotellin puutarhassa pienellä terassilla... Heh! Olihan kokemus. Sain nukuttua vain 1,5 tuntia, sillä ötökät kiusasivat, eläimet mourusivat ja sitten tulikin jo liian kuuma.
Aamulla 8 nousimmekin jo ylös aamiaiselle, sillä meidät noudettaisiin venereissulle klo 9. Ja tasan klo 9 bussi odottikin jo meitä. Ja sitten taaaaaas bussin kyytiin... ja vielä 1, 5 tunniksi. Voin sanoa, että tällä reissulla on ollut aika paljon istumista. Mutta tämä istuminen oli kyllä sen väärti....
Saavuimme pieneen satamaan, missä laiva odottelikin jo meitä. Saimme ihan parhaat paikat laivan kannelta!
Laiva kiersi pitkin rannikkoa (Kekovassa). Pysähdyimme muinaisille raunioille, kauniisiin poukamiin.. käväisimme ihanassa pikkukylässä raunioiden läheisyydessä, näimme isoja merikilpikonnia, delfiinin, rauskun. Hypimme laivan kannelta mereen, matkustimme pienellä kumisohvalla moottoriveneen perässä... Wau...
Kaiken kaikkiaan laivareissu kesti n. 5 tuntia (?). Paremmin tietävät korjatkoon.... Päivä ei kuitenkaan ollut vielä tässä.
n. klo 20 saavuimme Ciraliin, missä meitä kaikkia onneksi odotti jo omat hotellihuoneet. Kävimme suihkussa ja laittauduimme... Ja sitten syömään!! Löysimme ihanan ravintolan... Ihanaa ruokaa, hyvää seuraa ja viiniä! Tämä olisi jo mahtava lopetus upealle päivälle..... mutta ei!
Minä, Niko, Pancho, Satya ja Damian päätimme vielä kiivetä korkealle Chimearo-vuorelle, jossa palavat ikuiset liekit kalliosta.
Matka pilkkopimeässä metsässä vain pienen taskulampun avulla kivistä tietä ylöspäin oli erittäin rankka, mutta ylös päästyämme sen arvoinen.
En oikein tiedä, mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Vuoren rinnettä ylöspäin paloi isoja tulia. Kuin nuotioita, mutta ilman puita ja sytykkeitä.... palavaa kaasuliekkiä. Ja siellä sun täällä istui ihmisiä tulien ympärillä grillaamassa ja nauttimassa yöstä, jota koristivat upeat tähdet ja milky way! Yritimme ottaa kuvia tulista ja paikasta, mutta vannon että tunnelmaa ja aitoa fiilistä ei saa mitenkään kameralla kuvattua. Sen verran upeaa se oli!
Turkkilaiset nuoret meidän vieressämme grillasivat tulista ja antoivat meille maistiaiset.... ehkä näin mekin saamme jotain supervoimia =D!
Aika hurahti vuorella ja huomasimme istuneemme siellä yli 2 tuntia... Oli siis aika palata takaisin kylään ja mennä suorilta nukkumaan.
Aamulla heräsimme virkeinä hotellin aamupalalle... tämän päivänhän piti olla showpäivä, joten kaikki valmitautuivat puolilta päivin 1,5 tunnin ajomatkaan kohti Belekiä...
Matkalla saimmekin kuulla, että tämän päiväinen show on peruttu eli toinen vapaa päivä putkeen! Illan vietimme rentoutuen omalla villalla!
Ai niin, päivän hyvä teko: sunnuntaina matkalla pelastimme kilpikonnan keskeltä tietä!
Tänään on show Marti Myrassa sekä meidän joukkoomme liittyy 2 esiintyjää lisää.... Koska sekä tämän päivän että huomisen show on Tekirovassa, meinaamme Nikon kanssa ottaa hostellin sieltä!
Viikonlopuksi menemme Antalyan vanhaan vapaapäiväksi ja sitten ensi tiistaina 13:sta meistä lähtee esiintymään Turkkilaisen superstaran stadion keikalle Istanbuliin. Lennämme 16 päivä Istanbuliin, tulemme takaisin 17. päivä ja lähdemme kohti Suomea 18. päivä aamulla.... Tähän loppuun siis vielä pieni rutistus ja sitten Finland calling!
Pusuja ja haleja kaikille!!
No, any case...
Työviikko hujahti taas nopeasti ja perjantaina ihmiset alkoivat jo odottaa kiihkeästi vapaa päivää. Satyalla oli auto, joten olimme sopineet että minä, Niko, Satya, Pancho ja Damian lähtisimme kahdeksi yöksi Tekirovan toiselle puolelle pieneen Ciralin kylään ja sunnuntain viettäisimme laivareissulla Kekovaan. Kuinka ollakaan, kun asiasta puhuimme, innostui moni meidän esiintyjistä lähtemään matkaan myös. Ja Pinja, Milla, Jonas, Abdul sekä Chris vuokrasivat toisen auton pariksi päiväksi.
Lauantaina shown jälkeen meitä lähti siis kohti Ciralia kaksi autollista ihmisiä. Satya oli varannut huoneet vain Pancholle ja itselleen sekä minulle että Nikolle, ja laittoi kiireesti viestiä extrahuone-tarpeelle. Päästyämme Ciraliin klo 2 aikaan yöllä, selvisi että huoneita ei ole kuin 1 ja tämän lisäksi omistaja majoittaa 4 omaan kotiinsa... Niko ja minä saimme hotellihuoneen; Pinja, Milla, Chris sekä Jonas nukkuivat omistajan talossa... Kaikki luulimme, että Abdul lähtisi Tekirovaan yöksi naisystävän luokse, mutta Abdul olikin suunnitellut tulevansa meidän hotelliin vieraansa kanssa... Niinpä joustavat joustaa =D Niko, minä, Satya, Pancho ja Damian nukuimme siis hotellin puutarhassa pienellä terassilla... Heh! Olihan kokemus. Sain nukuttua vain 1,5 tuntia, sillä ötökät kiusasivat, eläimet mourusivat ja sitten tulikin jo liian kuuma.
Aamulla 8 nousimmekin jo ylös aamiaiselle, sillä meidät noudettaisiin venereissulle klo 9. Ja tasan klo 9 bussi odottikin jo meitä. Ja sitten taaaaaas bussin kyytiin... ja vielä 1, 5 tunniksi. Voin sanoa, että tällä reissulla on ollut aika paljon istumista. Mutta tämä istuminen oli kyllä sen väärti....
Saavuimme pieneen satamaan, missä laiva odottelikin jo meitä. Saimme ihan parhaat paikat laivan kannelta!
Laiva kiersi pitkin rannikkoa (Kekovassa). Pysähdyimme muinaisille raunioille, kauniisiin poukamiin.. käväisimme ihanassa pikkukylässä raunioiden läheisyydessä, näimme isoja merikilpikonnia, delfiinin, rauskun. Hypimme laivan kannelta mereen, matkustimme pienellä kumisohvalla moottoriveneen perässä... Wau...
 |
| Koko poppoo |
 |
| Pancho keulassa |
 |
| Ensimmäinen uimahyppyni pitkästä aikaa moneen vuoteen! |
 |
| Kivaa oli!! |
 |
| Delfiini! |
Kaiken kaikkiaan laivareissu kesti n. 5 tuntia (?). Paremmin tietävät korjatkoon.... Päivä ei kuitenkaan ollut vielä tässä.
n. klo 20 saavuimme Ciraliin, missä meitä kaikkia onneksi odotti jo omat hotellihuoneet. Kävimme suihkussa ja laittauduimme... Ja sitten syömään!! Löysimme ihanan ravintolan... Ihanaa ruokaa, hyvää seuraa ja viiniä! Tämä olisi jo mahtava lopetus upealle päivälle..... mutta ei!
Minä, Niko, Pancho, Satya ja Damian päätimme vielä kiivetä korkealle Chimearo-vuorelle, jossa palavat ikuiset liekit kalliosta.
Matka pilkkopimeässä metsässä vain pienen taskulampun avulla kivistä tietä ylöspäin oli erittäin rankka, mutta ylös päästyämme sen arvoinen.
En oikein tiedä, mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Vuoren rinnettä ylöspäin paloi isoja tulia. Kuin nuotioita, mutta ilman puita ja sytykkeitä.... palavaa kaasuliekkiä. Ja siellä sun täällä istui ihmisiä tulien ympärillä grillaamassa ja nauttimassa yöstä, jota koristivat upeat tähdet ja milky way! Yritimme ottaa kuvia tulista ja paikasta, mutta vannon että tunnelmaa ja aitoa fiilistä ei saa mitenkään kameralla kuvattua. Sen verran upeaa se oli!
Turkkilaiset nuoret meidän vieressämme grillasivat tulista ja antoivat meille maistiaiset.... ehkä näin mekin saamme jotain supervoimia =D!
Aika hurahti vuorella ja huomasimme istuneemme siellä yli 2 tuntia... Oli siis aika palata takaisin kylään ja mennä suorilta nukkumaan.
Aamulla heräsimme virkeinä hotellin aamupalalle... tämän päivänhän piti olla showpäivä, joten kaikki valmitautuivat puolilta päivin 1,5 tunnin ajomatkaan kohti Belekiä...
Matkalla saimmekin kuulla, että tämän päiväinen show on peruttu eli toinen vapaa päivä putkeen! Illan vietimme rentoutuen omalla villalla!
Ai niin, päivän hyvä teko: sunnuntaina matkalla pelastimme kilpikonnan keskeltä tietä!
Tänään on show Marti Myrassa sekä meidän joukkoomme liittyy 2 esiintyjää lisää.... Koska sekä tämän päivän että huomisen show on Tekirovassa, meinaamme Nikon kanssa ottaa hostellin sieltä!
Viikonlopuksi menemme Antalyan vanhaan vapaapäiväksi ja sitten ensi tiistaina 13:sta meistä lähtee esiintymään Turkkilaisen superstaran stadion keikalle Istanbuliin. Lennämme 16 päivä Istanbuliin, tulemme takaisin 17. päivä ja lähdemme kohti Suomea 18. päivä aamulla.... Tähän loppuun siis vielä pieni rutistus ja sitten Finland calling!
Pusuja ja haleja kaikille!!
torstai 4. heinäkuuta 2013
Voi huh, mikä Hamam kokemus!
Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti, kaikki muut nukkuvat vielä...ja minä istun terassilla aamu-uinnin jälkeen kahvimuki edessäni ja kirjoitan blogia. Leppoinen olotila! Suomeen lähtö häämöttää jo edessä, ja omat fiilikset lähtöä kohtaan ovat ristiriitaiset. Pelkään, että näin monen esityksen jälkeen Suomessa iskee väistämättä esiintymiskrapula. Täytyy koittaa järjestää jotain piristävää toimintaa torjumaan sitä. Haluan mukaani tämän ilmaston,uima-altaan sekä vanhan kaupungin, kiitos!
Allright... viime lauantaina olimme esiintymässä Antalyassa yksityisbileissä tennisklubilla. Sillä välin, kun lavaa rakennettiin. Me saimme ottaa iisisti uima-altaalla sekä ravintolan puolella.
Esityksen jälkeen meidät oli kutsuttu mukaan juhliin, joista illan myötä kehkeytyikin melkein privaatti-phoenix bileet. Kun bileet viimein loppuivat, 5 meistä jäi Antalyaan hotelliin ja muut lähtivät takaisin Belekiin.
Hotelli, missä yövyimme ensimmäisen yön, oli vähän turhan kaukana keskustasta, joten Nikon kanssa aamupäivästä hyppäsimme taksiin ja painelimme Antalyan vanhaan kaupunkiin, josta varasimme hotellin seuraavaksi yöksi.
Ennen hotellile menoa vain vaeltelimme ja kävimme aamupalalla ihanassa ravintolassa.
Nyt vasta näin Antalyan vanhan kaupungin ja sain kosketuksen todelliseen Antalyaan. WAU, mikä paikka. Iso linnoitus, pieniä idyllisiä kujia, putiikkeja, ravintoloita... sekä IHMISIÄ! Välillä täällä Belekissä Villalla tulee hulluksi, kun ei näe ihmisiä.
No, takaisin storyyn. Päätimme Nikon kanssa jättää tavarat hotellille ja edellisen illan selkeästi hieman venähtäneessä olotilassa, lähdimme metsästämään Hamamia - turkkilaista saunaa.
Ja mikäs operaatio siitä syntyikään...
Meidän paikallinen apupoikamme suositteli Hamamia, nimeltä Onay. Tarvoimme ensin kilometrin verran ylöspäin ennenkuin pääsimme ulos vanhasta kaupungista. Keskipäivän lämpötila huikenteli varmaan siellä 40 asteen nurkilla. Kyselimme paikallisilta: Onay Hamam? Ja kyllä meitä sitten neuvottiinkin, joka suuntaan! Turkkilaisilla on jännä ominaisuus, että he eivät voi sanoa en tiedä vaan sen sijaan neuvoivat aivan vääriin paikkoihin. Tarvoimme kuumassa ilmassa, aivan puolikuolleina varmaan 5 km, kunnes lopulta löysimme Hamamin. Oikestihan se oli vain n. 1,5 km päässä hotellistamme.
Olin aivan poikki, kuolemaisillani janoon ja yltäpäältä hiessä, kun turkkilainen matami johdatti minut naisten puolen Hamamin sokkeloihin. 100 liiraa, total completo? Yes yes. Koko paketti vaan... en edes jaksa tinkiä.
Minut johdatettiin koppiin, johon jätin kaikki vaatteeni ja tavarani. Sitten vain pyyhe ympärille ja minut vietiin hissille. Kerros maan alle. Hissin ovet aukesivat hamamiin, jossa tulikuuma ilma tulvahti minua vastaan. Mitäs nyt sitten? Iso turkkilainen matami johdatti minut pieneen koppiin, isomman pesemisalueen nurkkaan. Siellä hän neuvoi minut kyykistymään. Yritin sanoa moneen kertaan, etten tahdo kastella hiuksiani (olin näet värjännyt ne päivää ennen ja ensimmäiset päivät värjäyksen jälkeen tukkani tiputtaa todella paljon punaista vettä. ). No, eihän siitä mitään tullut. Kyykkyyn vaan ja nainen alkoi lappaa vettä päälleni. Onneksi sain säädettyä sitä vähän kylmemmäksi. Mutta en tarpeeksi kauaksi aikaa, ennenkuin nainen osoitti minulle saunaa. Lauteilla istumaan 15 minuutiksi ja tiimalasi mukaan, josta voit tarkastaa kauanko vielä jäljellä... Maa alkoi totaalisesti pyöriä ympärilläni tässä vaiheessa.... JANO, KUUMUUS, KUOLEMA:...
15 minuutin jälkeen nainen talutti minut isolle kivipaasille, jossa alkoi ronskin ottein ensin pestä minua, jonka jälkeen kuori kummallisella hanskalla koko vartalon. Iholle jäi punainen kerros sekä tykyttävä tunne. Ajattelin: No, nyt se rusketus sitten lähtikin.
Tämän jälkeen nainen otti pesuainetta ja käski minun painaa pääni alas. Yritin sanoa, että älä pese, mutta nainen paineli jo menemään. Senhän sitten arvata saattaa, mitä tapahtui kun hän heitti päähäni vettä saadakseen shampoot pois. Punainen vesi levisi ihan joka nurkkaan pesuhuoneessa. Ja tässä vaiheessa minä olin häpeästä(kin) punainen ja ajattelin: No, nyt lähti sitten väri... seuraavana lähtee varmaan taju!
Pesuhomman jälkeen minut ohjeistettiin jälleen saunaan, jossa turkkilainen rouva yritti puhua saksaa minulle ja minä huonolla saksantaidollani vastata jotain takaisin samalla kun yritin pitää itseäni kasassa. Saunasta tullessani minua hoitanut matami oli kadonnut,joten menin pesukoppiin ja heitän pari litraa jääkylmää vettä päähäni. Sen jälkeen nappasin pyyhkeen ja painelin ulos käytävään. Siellähän matami jo odotteli.... eikun eteenpäin.
Minut vietiin hissillä kolmoskerrokseen, jossa minun käskettiin istua hetken aikaa. Rukoilin hiljaa mielessäni vettä ja yritin kysyä saisinko juotavaa... No, minulle tuotiin musta kahvi... Ou jei, lisää diuriteetteja.
"Lepohetken" jälkeen minut vietiin pieneen huoneeseen, jossa sama matami hieroi koko kroppani öljyllä. Reenauksesta kipeät lihakset olisivat tarvinneet hieman vahvempaa ja pidempää käsittelyä, mutta olihan se ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellähän tilanne on se, että olkapääni ovat todella kipeät ja herättävät minut lähes joka yö säryllään. Pienikin sipaisu siis sai helpotuksen kyyneleitä nousemaan silmiini... vai oliko se hierontahuoneen vilvoittava ilma?
Hieronnan jälkeen koppiin ja vaatteet päälle. Tietenkään minulla ei ollut mukana hiusharjaa, jota huonolla pesuaineella käsitelty tukkani olisi tarvinnut, eikä myöskään meikkejä. Joten vaatteet niskaan ja ulos. Ulkona Niko jo odotti, cola kädessään. Jonka minä samantein hörppäsin omaan käteeni ja tyydytin monen tunnin janoani. Ah! Sitten elämä alkoikin voittaa. Näin jälkeenpäin suosittelen, että selvittäkää etukäteen missä Hamam on, ottakaa normaalit saunavarusteet mukaan, älkääkä käyttäkö dagen efter-päivää hamamiin!
Otimme taksin takaisin vanhaan kaupunkiin, sillä kumpikin oli liian puhki kävelläkseen. Painoimme hetkeksi hotellille lepäämään. Herätessäni olo oli aivan uusi ja ihana sekä iho kirjaimellisesti hehkui. Jee!
Sittenhän alkoi aivan ihana sattumusten sarja:
Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja vaeltelimme jälleen ympäri vanhaa kaupunkia joka on täynnä pieniä pensionaatteja ja hostelleja (Damianin hostelli maksoi vain 30 liiraa yö eli n. 12 e).
Löysimme sataman kaukaisimmasta päästä korkealta mukavan ravintolan, johon jäimme istuskelemaan ja syömään. Myös Damian liittyi seuraamme.
Syömisen jälkeen pyörimme vanhassa kaupungissa ja ostimme linnoituksen huipulta oluet. Tämän jälkeen halusimme kuulla livemusiikkia ja sehän järjestyi. Mies-kitara kombo löytyi terassilta mukavasta baarista nimeltä Holly Stone. Kuuntelimme soittoa ja miehen lopetettua kävimme vessassa baarin sisäpuolella. No, siellähän alkoi paikallinen coverbändi vedellä kansainvälisiä covereita. Ou jee. Oikein hyvä poppoo.
Ensimmäisen setin jälkeen bändi tuli juttelemaan meidän kanssamme ja kuinkas ollakaan seuraavan setin aikana bändi pyysi minut lavalle, missä lauloin yhden biisin heidän kanssaan. JEE!
Tämän yllättävän ja kivan baarikokemuksen jälkeen jatkoimme matkaamme toiseen paikkaan. Ja yllättäen päädyimme paikalliseen livekaraoke-mestaan. Lavalla oli siis bändi ja pöydissä oli biisejä mistä sai valkata, mitä halusi laulaa, sitten nenäliinaan kirjoittettiin biisi ja oma nimi ja vietiin juontajalle. Laulajat saivat sitten paperilla sanat eteensä. Yhdistelmä jameja ja karaokea. Oikein kivaa! Siellä sitten kulutettiin loppuilta, jonka jälkeen väsyneinä, mutta onnellisina palattiin hotellille.
Maanantaina kierreltiin Nikon kanssa vähän kaupoissa, kunnes bussi haki meidät klo 15 maissa kohti Belekiä.
Tiistai-aamuna klo 8 Satya, minä ja Kassu lähdimme viemään Nannya lentokentälle, jonka jälkeen menimme shoppailemaan pariin ostoskeskukseen. Ja vihdoin minä löysin kivat bikinit... sekä legginsit... että pari mekkoa... ja vähän meikkejä =). Lisäksi pölötimme koko ajan Satyan kanssa kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Oikein kiva reissu tämäkin päiväreissu!
Nyt pakko mennä uimaan!
Vaarille oikein hyvää 80-vuotissynttäriä!!!
Allright... viime lauantaina olimme esiintymässä Antalyassa yksityisbileissä tennisklubilla. Sillä välin, kun lavaa rakennettiin. Me saimme ottaa iisisti uima-altaalla sekä ravintolan puolella.
 |
| Lava ja Kassu |
 |
| Jippii... Wifi ja aikaa kuunnella uusia albumeja Spotifystä! Hyvä Erin! |
Esityksen jälkeen meidät oli kutsuttu mukaan juhliin, joista illan myötä kehkeytyikin melkein privaatti-phoenix bileet. Kun bileet viimein loppuivat, 5 meistä jäi Antalyaan hotelliin ja muut lähtivät takaisin Belekiin.
Hotelli, missä yövyimme ensimmäisen yön, oli vähän turhan kaukana keskustasta, joten Nikon kanssa aamupäivästä hyppäsimme taksiin ja painelimme Antalyan vanhaan kaupunkiin, josta varasimme hotellin seuraavaksi yöksi.
Ennen hotellile menoa vain vaeltelimme ja kävimme aamupalalla ihanassa ravintolassa.
 |
| Linnakkeen ravintolasta |
 |
| Samasta ravintolasta |
Nyt vasta näin Antalyan vanhan kaupungin ja sain kosketuksen todelliseen Antalyaan. WAU, mikä paikka. Iso linnoitus, pieniä idyllisiä kujia, putiikkeja, ravintoloita... sekä IHMISIÄ! Välillä täällä Belekissä Villalla tulee hulluksi, kun ei näe ihmisiä.
No, takaisin storyyn. Päätimme Nikon kanssa jättää tavarat hotellille ja edellisen illan selkeästi hieman venähtäneessä olotilassa, lähdimme metsästämään Hamamia - turkkilaista saunaa.
Ja mikäs operaatio siitä syntyikään...
Meidän paikallinen apupoikamme suositteli Hamamia, nimeltä Onay. Tarvoimme ensin kilometrin verran ylöspäin ennenkuin pääsimme ulos vanhasta kaupungista. Keskipäivän lämpötila huikenteli varmaan siellä 40 asteen nurkilla. Kyselimme paikallisilta: Onay Hamam? Ja kyllä meitä sitten neuvottiinkin, joka suuntaan! Turkkilaisilla on jännä ominaisuus, että he eivät voi sanoa en tiedä vaan sen sijaan neuvoivat aivan vääriin paikkoihin. Tarvoimme kuumassa ilmassa, aivan puolikuolleina varmaan 5 km, kunnes lopulta löysimme Hamamin. Oikestihan se oli vain n. 1,5 km päässä hotellistamme.
Olin aivan poikki, kuolemaisillani janoon ja yltäpäältä hiessä, kun turkkilainen matami johdatti minut naisten puolen Hamamin sokkeloihin. 100 liiraa, total completo? Yes yes. Koko paketti vaan... en edes jaksa tinkiä.
Minut johdatettiin koppiin, johon jätin kaikki vaatteeni ja tavarani. Sitten vain pyyhe ympärille ja minut vietiin hissille. Kerros maan alle. Hissin ovet aukesivat hamamiin, jossa tulikuuma ilma tulvahti minua vastaan. Mitäs nyt sitten? Iso turkkilainen matami johdatti minut pieneen koppiin, isomman pesemisalueen nurkkaan. Siellä hän neuvoi minut kyykistymään. Yritin sanoa moneen kertaan, etten tahdo kastella hiuksiani (olin näet värjännyt ne päivää ennen ja ensimmäiset päivät värjäyksen jälkeen tukkani tiputtaa todella paljon punaista vettä. ). No, eihän siitä mitään tullut. Kyykkyyn vaan ja nainen alkoi lappaa vettä päälleni. Onneksi sain säädettyä sitä vähän kylmemmäksi. Mutta en tarpeeksi kauaksi aikaa, ennenkuin nainen osoitti minulle saunaa. Lauteilla istumaan 15 minuutiksi ja tiimalasi mukaan, josta voit tarkastaa kauanko vielä jäljellä... Maa alkoi totaalisesti pyöriä ympärilläni tässä vaiheessa.... JANO, KUUMUUS, KUOLEMA:...
15 minuutin jälkeen nainen talutti minut isolle kivipaasille, jossa alkoi ronskin ottein ensin pestä minua, jonka jälkeen kuori kummallisella hanskalla koko vartalon. Iholle jäi punainen kerros sekä tykyttävä tunne. Ajattelin: No, nyt se rusketus sitten lähtikin.
Tämän jälkeen nainen otti pesuainetta ja käski minun painaa pääni alas. Yritin sanoa, että älä pese, mutta nainen paineli jo menemään. Senhän sitten arvata saattaa, mitä tapahtui kun hän heitti päähäni vettä saadakseen shampoot pois. Punainen vesi levisi ihan joka nurkkaan pesuhuoneessa. Ja tässä vaiheessa minä olin häpeästä(kin) punainen ja ajattelin: No, nyt lähti sitten väri... seuraavana lähtee varmaan taju!
Pesuhomman jälkeen minut ohjeistettiin jälleen saunaan, jossa turkkilainen rouva yritti puhua saksaa minulle ja minä huonolla saksantaidollani vastata jotain takaisin samalla kun yritin pitää itseäni kasassa. Saunasta tullessani minua hoitanut matami oli kadonnut,joten menin pesukoppiin ja heitän pari litraa jääkylmää vettä päähäni. Sen jälkeen nappasin pyyhkeen ja painelin ulos käytävään. Siellähän matami jo odotteli.... eikun eteenpäin.
Minut vietiin hissillä kolmoskerrokseen, jossa minun käskettiin istua hetken aikaa. Rukoilin hiljaa mielessäni vettä ja yritin kysyä saisinko juotavaa... No, minulle tuotiin musta kahvi... Ou jei, lisää diuriteetteja.
"Lepohetken" jälkeen minut vietiin pieneen huoneeseen, jossa sama matami hieroi koko kroppani öljyllä. Reenauksesta kipeät lihakset olisivat tarvinneet hieman vahvempaa ja pidempää käsittelyä, mutta olihan se ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellähän tilanne on se, että olkapääni ovat todella kipeät ja herättävät minut lähes joka yö säryllään. Pienikin sipaisu siis sai helpotuksen kyyneleitä nousemaan silmiini... vai oliko se hierontahuoneen vilvoittava ilma?
Hieronnan jälkeen koppiin ja vaatteet päälle. Tietenkään minulla ei ollut mukana hiusharjaa, jota huonolla pesuaineella käsitelty tukkani olisi tarvinnut, eikä myöskään meikkejä. Joten vaatteet niskaan ja ulos. Ulkona Niko jo odotti, cola kädessään. Jonka minä samantein hörppäsin omaan käteeni ja tyydytin monen tunnin janoani. Ah! Sitten elämä alkoikin voittaa. Näin jälkeenpäin suosittelen, että selvittäkää etukäteen missä Hamam on, ottakaa normaalit saunavarusteet mukaan, älkääkä käyttäkö dagen efter-päivää hamamiin!
Otimme taksin takaisin vanhaan kaupunkiin, sillä kumpikin oli liian puhki kävelläkseen. Painoimme hetkeksi hotellille lepäämään. Herätessäni olo oli aivan uusi ja ihana sekä iho kirjaimellisesti hehkui. Jee!
Sittenhän alkoi aivan ihana sattumusten sarja:
Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja vaeltelimme jälleen ympäri vanhaa kaupunkia joka on täynnä pieniä pensionaatteja ja hostelleja (Damianin hostelli maksoi vain 30 liiraa yö eli n. 12 e).
Löysimme sataman kaukaisimmasta päästä korkealta mukavan ravintolan, johon jäimme istuskelemaan ja syömään. Myös Damian liittyi seuraamme.
 |
| Hassua tämä kieli... ;) |
Syömisen jälkeen pyörimme vanhassa kaupungissa ja ostimme linnoituksen huipulta oluet. Tämän jälkeen halusimme kuulla livemusiikkia ja sehän järjestyi. Mies-kitara kombo löytyi terassilta mukavasta baarista nimeltä Holly Stone. Kuuntelimme soittoa ja miehen lopetettua kävimme vessassa baarin sisäpuolella. No, siellähän alkoi paikallinen coverbändi vedellä kansainvälisiä covereita. Ou jee. Oikein hyvä poppoo.
Ensimmäisen setin jälkeen bändi tuli juttelemaan meidän kanssamme ja kuinkas ollakaan seuraavan setin aikana bändi pyysi minut lavalle, missä lauloin yhden biisin heidän kanssaan. JEE!
Tämän yllättävän ja kivan baarikokemuksen jälkeen jatkoimme matkaamme toiseen paikkaan. Ja yllättäen päädyimme paikalliseen livekaraoke-mestaan. Lavalla oli siis bändi ja pöydissä oli biisejä mistä sai valkata, mitä halusi laulaa, sitten nenäliinaan kirjoittettiin biisi ja oma nimi ja vietiin juontajalle. Laulajat saivat sitten paperilla sanat eteensä. Yhdistelmä jameja ja karaokea. Oikein kivaa! Siellä sitten kulutettiin loppuilta, jonka jälkeen väsyneinä, mutta onnellisina palattiin hotellille.
Maanantaina kierreltiin Nikon kanssa vähän kaupoissa, kunnes bussi haki meidät klo 15 maissa kohti Belekiä.
Tiistai-aamuna klo 8 Satya, minä ja Kassu lähdimme viemään Nannya lentokentälle, jonka jälkeen menimme shoppailemaan pariin ostoskeskukseen. Ja vihdoin minä löysin kivat bikinit... sekä legginsit... että pari mekkoa... ja vähän meikkejä =). Lisäksi pölötimme koko ajan Satyan kanssa kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Oikein kiva reissu tämäkin päiväreissu!
Nyt pakko mennä uimaan!
Vaarille oikein hyvää 80-vuotissynttäriä!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)