We arrived in Detroit on December 5th, around 11 am. The
flight with Noel was again really easy – thougt the flight itself was only few
hours. And we didn’t have to wait for any luggage, since the bags were still
exploring the world.
Tiesin kyllä, että Detroitissa on huomattavasti kylmempää
kuin Floridassa, mutta kylmyys yllätti silti, kun astuimme ulos kentältä.
Onneksi tuottaja/manageri Don sekä säveltäjä Alexander olivat meitä vastassa ja
pääsimme hyppäämään lämpöisen auton kyytiin heti ovelta.
I knew before hand that it would be cold in Detroit, but
still was surprised how chilly it was. Luckily the producer, Don and composer
Alex were there to pick us up.
Matkalla hotellille kävimme syömässä paikallisessa meksikolaisessa
ravintolassa. Listalta löytyi tuttuja tortilloja, enchilladoja sekä
quesadilloja… ja sekä uusi tuttavuus, joka paljastui juustolla
täytetyksi, uppopaistetuksi tortilaksi… nam nam vaan. Sen jätin kyllä ihan
suosiolla listalle.
On our way to hotel we stopped in local Mexican restaurant.
There were many dishes I knew like quesadillas, enchilladas and tortillas… and
a new acquaintance, a deep fried tortilla filled with cheese… yam. Yep, didn’t chose that one.
Kävimme pikaisesti heittämässä vähäiset matkatavarat
hotellille ja suuntasimme lähes suorilta kohti studiota. Edessä olisi
suhteellisen täydet päivät ja ensimmäinen ilta venyikin suht myöhään
nauhoitusten uumenissa. Niko ja Noel rentoutuivat tämän illan nauttien hotellin
pehmeistä ja puhtaista lakanoista.
So, we quickly took our stuff to hotel and headed to studio.
The schedule during the five days was pretty tight and even the first day
lasted way until midnight.
Seuraava päivä oli myös omistettu studionauhoituksille.
Heräsimme hyvissä ajoin klo 7 aikaan aamulla. Niko soitti jälleen (sadannen)
kerran lentoyhtiöön ja kyseli laukkujen perään. Tällä kertaa he eivät enää edes
pystyneet jäljittämään laukkuja: ”valitettavasti emme tiedä enää missä ne
ovat”. Siinä hetkessä luovuimme toivosta. Ehkä pitää vain sanoa hyvästit ja
lähettää laskua vakuutusyhtiölle. Kuinka ollakaan, n. 10 minuuttia puhelusta,
Don koputti hotellinhuoneemme oveen. Hyviä uutisia! Laukut oli toimitettu
Detroitin lentokentälle! Uskomatonta! Eli suorilta matkaan: minä äänityskoppiin
ja Niko Donin kanssa lentokentälle. Päivästä muodostuikin erittäin pitkä, mutta
onnelliinen. Jei, meillä oli vihdoin puhtaita vaatteita!
The next day was dedicated to studio as well. We woke up
around 7 am. After breakfest Niko called to airline company again, if they had
any news of our luggage. Yees, they had… they had completely lost them and had no way of tracking them. That
was it. We said goodbyes to the luggage and started calculating the value to insurance
company. Ten minutes later Don knocked the door, good news: our luggage was
sent to Detroit airport! While I went to studio, Niko and Don went to get our
luggage. Yei! Clean clothes!
Kolmas päivä oli pyhittty musiikkivideon teolle. Heti
aamusta matkasimme vanhalle hautausmaalle. Päivä oli kylmähkö, muttei mitään
verrattuna saapumispäivään. Tarkenin siis suht hyvin mekossani. Välissä juoksin aina autoon lämmittelemään.
On the third day we headed to this cool old cemetery and spent
the whole morning shooting a music video. The day was cold, but nothing
compared to the first day we arrived. I felt quite ok in my dress and just ran
to the car to warm my self up from time to time.
- Kolmannen päivän iltana Don ja hänen vaimonsa Mary kutsuivat
koko crewn syömään kotiinsa. Kokonaisuudessaan meitä oli vieraina äänittäjä Ven, kuvaaja Andy Parke, ohjaaja
Gerge Maranville ja säveltäjä Alexander. Söimme ihanan illallisen, nostimme
maljan hyvin menneille äänityksille ja lähdimme ajamaan kohti Chelseaa, joka
oli n.1,5 tunnin ajomatkan päässä. Siellä meille oli varattu aivan ihana vanha
majatalo, Chelsea Victorian Inn. Olimme ainoat asiakkaat, joten saimme ihanan huoneen
takkoineen. Kaiken kruunasi mahtava aamiainen seuraavana aamuna.
 |
| Chelsea Victorian Inn |
 |
| The living room |
 |
| Awesome breakfast |
In the evening the whole crew was invited to dinner at Don’s
and his wife, Mary’s home. The whole crew as guests were Ven, from the studio, Director George Maranville,
photographer Andy Parke and composer Alexander. We had a nice dinner
and raised our glasses to the project. After the dinner we drove 1,5 hours to
Chelsea. There we spent the night in a beautiful old victorian house. We were
the only guests and got the suite, it even had a fire place. And the breakfest
in the morning was absolutely amazing!
Eniten koko reisulla olen ollut yllättynyt ihmisten aidosta
lämpöisyydestä ja ystävällisyydestä.Hyvänä esimerkkinä, kun kävimme Chelseassa
hotellin viereisessä ravintolassa ihastui nainen Noeliin niin paljon, että kävi
hakemassa omistamastaan lelukaupasta Noelille
pienen purulelu_apinan. Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Ylipäätänsä
ihmiset ovat ystävällisiä, juttelevat, katsovat suoraan silmiin, hymyilevät ja
kyselevät aidosti kiinnostuneena asioista.
I have been really surprised through the whole journee of
how friendly the people here really are. A nice example was in Chelsea when we
visited a restaurant next to our hotel. There was a lady there who was so
thrilled of Noel that she went to get a present for him from a toy store she
owned. She gave Noel a nice monkey toy and a balloon. And over all everybody
has been really friendly and caring. They smile
and seem to be truly interested of you and your stay.
Neljäs päivä lähti käyntiin jälleen kerran hyvin aikaisin.
Kuvasimme majatalossa musiikkivideota, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin
Detroittiin. Helvetin kautta. Hah, todellakin lähellä Chelseaa on paikka, jonka
virallinen nimi on Hell (helvetti). Sehän oli ehdottomasti nähtävä.
 |
| Alex in Hell |
The fourth day started really early – again. We shoot video
the whole morning and then drove back to Detroit .. trough HELL. Really, there
is a place near by Chelsea called Hell! We just had to visit there!
Iltapäivästä eteenpäin meille oli varattu iso studio green
ja white screeneineen. Ja päivä sujahtikin äärettömän nopeasti kohti yötä.
In the afternoon we went to this studio with a huge green
and white screen… and quickly the day turned into a night.
Viidentenä päivänä Don oli varannut meille vanhan talon
Detroitin keskustasta, jossa kuvasimme Gypsy Lies nimistä videota. Oli aivan
mahtavaa päästä kameran eteen tekemään hieman soittovideosta poikkeavaa
tarinallista videota… Kaiken lisäksi itse talo oli ihan mahtava!
On the fifht day Don had booked us this old house, where we
shot a video called Gypsy Lies. It was really cool to do little bit of acting
in stead of just singing and playing… and the house itself was pretty cool.
Illalla ajoimme eri hotelliin Detroitin reunalle, jossa
kuvasimme ns. homman purkkiin. Niko oli tosin meistä ainoa, joka pääsi
huoneessa sijaitsevaan porealtaaseen…
In the evening we drove to another hotel and wrapped up the
shootings. Niko was the only one who got to enjoy the Jacuzzi!
Päivät olivat suunnitelti varsin minuutti-aikataululla,
joten tylsyys ei todellakaan päässyt iskemään vaan äksöniä riitti aamusta
yömyöhään. Viimeisenä aamuna keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja
valmistauduimme henkisesti ja tavarahelvetillisesti seuraavaan kohteeseen:
Show’hun Toledossa.
Siitä lisää seuraavassa
numerossa!
The days were pretty much full, so we definitely didn’t get
bored. Every day was exiting and full of action from dusk till dawn. In the
morning of the last day, we took our stuff and started to get ready mentally
and logistically for our next location: For a Show in Toledo.
To be continued!
 |
| Photos by Andy Parke |
