Final countdown

Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen paivityksen jalkeen... kannettava tietokoneemme hajosi, minka vuoksi en ole paassyt paivittamaan viime viikon tapahtumia. Nyt sitten istumme Cancunissa nettikahvilassa ja kirjoitan tata.

Viimeisella show viikolla sairastuin ja jouduin olemaan poissa yhden paivan. Taman lisaksi sain aivan liian voimakkaat laakkeet. Nain paivan vaaleanpunaisia elefantteja ja vaihdoimme laakarin kanssa antibiootit kevyempiin.

Viimeiset kolme showta olivat viikko sitten tiistaina. Ihan mielettoman hyva fiilis koko rupeaman jalkeen ja upeat viimeiset showt.

Keskiviikkona lahdimme aamulla klo 6 kaikki bussilla kohti Mexico citya. 12 aikaan pysahdyimme pariksi tunniksi pyramideille Teotihuacaniin, jossa kavin edellisen kerran bandin kanssa 2010.
Illalla lensimme Cancuniin.

Cancunissa oli taysin erilainen ilmasto, kuumaa ja kosteaa. Jes! Parasta oli kuitenkin nahda Illusia. Monta paivaa uimme altaalla ja kavimme uimassa myos delfiinien kanssa, mika oli todella kiva kokemus. 

Eilen Illusia lahti takaisin Suomeen ja me kavimme Playa del Carmenissa seka Tulumissa, jossa olimme myos yota.

Huomenna sitten lahdemme kohti suomea! Haikeaa, mutta kivaakin =)

Koko poppoo!

Adios!

Los Litros

Viikonloppu! Viimeinen lauantai täällä Leonissa. Seuraava lauantai vietetäänkin sitten Cancunissa.

Eilen shown jälkeen jäimme Feria-alueelle pörräämään. Haimme ruokaa kojusta ja menimme sen jälkeen istumaan Los Litros - nimiseen kuppilaan. Paikan nimi ja erikoisuus tulee drinkeistä. Mitä vain tilaatkin, se on litran kokoinen. Näin ollen siis tilasimme Mohitot. Yksi litran mohito maksaa euroissa n. 4 euroa... ja hyvää oli. Paikallinen coverbändi soitti kuppilassa - erittäin hyvin ja meksikolaiseen tyyliin - liian kovaa. Paikat oikein kilpailevat siitä, missä kuppilassa musiikki soi kaikkein lujimpaa. Joka tapauksessa meillä oli erittäin kivaa ja intouduimme koko porukan voimin tanssahtelemaan tuoleilla. Tänään enne showta kipaisen apteekin kautta ja ostan korvatulpat.. Korvat nimittäin soivat vielä puoli tuntia hotellille saapumisenkin jälkeen.

Joku omituinen flunssa/mahatauti pyörii keskuudessamme ja kaataa porukkaa petiin. Eilen jouduin opettelemaan yhden vanne-osuuden ennen showta, kun tyttö joka normaalisti sen teki, sairastui. Haasteita, haasteita... mutta se on erittäin antoisaa mielestäni. Ennen tänne tuloa en ole paljoa multihooppaillut = pyörittänyt useaa vannetta, mutta nyt menee jo kolmen vanteen pyöritys samaan aikaan polvissa, vyötäröllä ja rintakehällä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, täällä on ihan hirmuisesti kenkiä... niin paljon, etten osaa oikein ostaa yhtään mitään. Kaikki on niin kivannäköisiä, ja hieman liian korkeita. Tyydyn siis vain katselemaan ja ihmettelemään.

Luin juuri Kamila Shamsien kirjan Poltetut varjot. Erittäin hyvä kirja. Kertoo Nagasakin ydinpommin uhrista ja hänen selviytymisestään. Suosittelen.

Terkkuja kaikille täältä uima-altaalta!

Parantola

Täällä taas istutaan uima-altaalla - muutaman pilvisen päivän jälkeen. Lämpötila on nyt noin +30 astetta ja luimme että suomessa se on - 30 astetta. Huih!

Päivät lähestyvät loppuaan. Showta on jäljellä enää 6 päivää. Kyllä iskee pieni haikeus. Showt rullaavat niin hienosti omalla painollaan ja tuntuu että sillä voimalla, minkä saan yleisöltä, jaksan vaikka kuinka pitkään.

Eilen lähdimme aamushown jälkeen shoppailemaan leather markettiin = nahka-markettiin =D. Ja voin vannoa, etten ole eläissäni nähnyt niin paljoa vaate- ja kenkäliikkeitä. Vieri vieressä usean kilometrin matkalla joka suuntaan. Olihan sitä sitten pakko napata pari laukkuakin mukaansa.

Nyt useampi iltapäivä on mennyt reenaillessa. Teemme showssa 7 tytön tuplavannekoreon ja laulujen lisäksi teen flowwandia sekä käsitulia.Paljon uusia temppuja on tullut mukaan menoon ja uusia hienoja ideoita meidän omia koreoita varten.

Isä varmaan muistaa, kun Espanjassa aikanaan kävimme semmoisessa kauhujen talossa, missä käveltiin eri "kauhuelokuvissa" ja oikeat näyttelijät lavastivat kohtaukset... Uskokaa,han että se oli erittäin pelottavaa.
Täällä on hieman samanlainen juttu nimeltä Parantola. Vanha sairaalarakennus ja ennen sisään menoa tulee ohjeet: Älkää juosko, älkää huutako ja jos menette paniikkiin huutakaa EXIT, niin teidät tullaan hakemaan. Homman nimi on siis 2-3 hengen porukoissa mennään ovesta sisään pilkkopimeään vanhaan sairaalaan vain taskulampun valo seurana. Sitten sieltä pitää löytää tie ulos, kun zombeja on joka puolella. Resident Evil - peli, mutta elävänä. Osa meidän porukasta vieraili siellä eilen ja kertoi paniikin olevan lähellä, vaikka yrittää todistaa itselleen, että tämä on näytelmää... Itse ajattelin käväistä parantolassa tänään... Jaiks!

Asioita, joita aion tuoda mukanani suomeen sydämessäni: quagamole, aito salsa, michellada, chillada, corona/sol con limon, pop-rockmusiikin, ystävällisyyden sekä halun opetella espanjan kieltä...
Asioita, joita en jää kaipaamaan: luuydinhyydyke sekä keitetty siannahka..

Tänään mennään taas syömään varmaankin sinne meksikolaiseen ravintolaan, missä jamittelimme viime viikolla.

Ai niin, Äiti, Riitta ja Illusia, kun tulette voisitteko ostaa minulle pari suomenkielistä pokkaria lentokentältä, jotain hyväntuulista ranta/lentokonelukemista. Olen lukenut kaikki kirjat, mitkä otin mukaan... Kiitos =)

Adios! Ja terkkuja kaikille!!!!

laulava aamupala

Viikonloppu hurahti nopeasti. Luksusta viikonlopuissa on se, että saa nukkua myöhään. Showt ovat vasta illasta.

Eilen oli reenipäivä. Lauloin yhdessä uudessa biisissä silkkinumeron aikana sekä reenasin tuplavanne-koreografiaa. Teemme kuuden tytön tuplavannekoreon mustavalo-osuudessa. Kiire on aina vaihtaa vaatteita, mutta ei se mitään. Parempi kiire kuin odottelu.

Kävelimme eilen eri reittiä feria-alueelle ja löysimme paljon uutta jännää.  Kävelimme katua pitkin, joka oli täynnä pieniä ravintoloita, kenkäkauppoja, vaateliikkeitä ja laukkukauppoja. Pitää mennä perehtymään kauppoihin paremmin huomenna. Kaiken kaikkiaan Leonissa on vaikka mitä jännää nähtävää!

Eilen tuli myös nähtyä paikallinen yökerho. Näytösten jälkeen bussi vei meidät La Nuit - nimiseen yökerhoon Ferian luistelijoiden kanssa. Siellä sitten tanssahdeltiin ja illan päätteeksi ostettiin ruokaa paikallisesta nakkikioskista - tacoja nakeilla ja sinapilla =D.

Äsken aamupalalla tarjoilija tuli sanomaan minulle, että paikalla on vieraita Chihuahuasta, jotka olivat katsomassa eilisen shown, he pyysivät voisinko laulaa koko aamupalayleisölle... Heh =D Siihen en kyllä nyt kyennyt.

Jahas, sitten olisi taas aika lähteä reeneihin klo kahdeksi ja vetää kolme hyvää showta klo 16.30, 18.30 ja 19.30...

Lapsijono kaksi tuntia ennen näytöstä... tähän vielä 4700 lasta lisää...

Meidän vakiravintola

Ai niin täällä laitetaan chiliä ja juustoa ihan joka paikkaan. Viime viikolla kävin hakemassa kojusta hedelmäannoksen. Nainen heitti siihen päälle chilit ja sen jälkeen kysyi, että laitetaanko juustoa... Jännä makuyhdistelmä. Ei ole myöskään mitään peruslegendaa, että meksikossa on tulista ruokaa... Jos ei tulisuudesta tykkää, niin pitää hotellin aamupalallakin olla tarkkana sen kanssa mitä syö.

Ja sitten vielä kasvissyöjät.. Jos tilaat vege-annoksen, niin se tarkoittaa kanaa ja salaattia. Käsitettä - pelkkä kasvisruoka- ei tunneta, ei ainakaan Leonissa.

Prost!

Hieman toisenlainen ilta

Aamushow meni todella mukavasti eilistä muistellessa.

Paikallinen ravintoloitsija oli toissa viikolla katsomassa showta ja hän halusi kutsua meidät kaikki ravintolaansa syömään. Eilen siis esityksen jälkeen bussi kuljetti meidät Leonin kätköihin pienelle kulmakujalle.

Ravintola oli aivan täynnä paikallisia, näytti siltä kuin koko suku olisi paikalla. Meille oli varattu pöydät valmiiksi lavan edestä. Orkesteri alkoi soittaa. Hetken päästä meksikolainen äiti kahden pienen lapsen kanssa tuli luokseni. Pikkutytöt olivat varmoja, että minä olen merenneito, eivätkä uskoneet että olen ihminen laisinkaan. Niinpä äiti toi heidät tarkistamaan, onko minulla pyrstö vai jalat.

Ruokalista oli hyvin mielenkiintoinen ja helppo. Piti vain valita, otammeko pienen, keskikokoisen vai ison annoksen ja punaisena, vihreänä vai valkoisena. Mitä ruoka tulisi olemaan, siitä ei ollut meillä mitään käsitystä. Joimme yhdet koronat sekä omistajan vaatimuksesta tequilan. Tämän jälkeen ruoat saapuivat pöytään. Ensin ajattelimme, että kyseessä on alkukeitto. Ruoka oli iso lautasellinen soppaa, jossa oli mausteita ja lihaa. Sitten tarjoilijat alkoivat kantamaan pöytiin kaikkea mahdollista: avocadoa, mausteita, chiliä, salaattia, retiisiä, nachoja, riisiä jne... nämä kaikki sitten laitettiin soppaan omien mieltymysten mukaan. Oli erittäin hyvää ja ihan liian täyttävää, sillä sen jälkeen seurasi kilpailut.

Neljän tytön tuli osallistua kaljan juonti - kilpailuun, josta voittaja saisi sombreron. Marc halusi, että osallistun, koska olen suomesta =D. No, menin mukaan kilpailuun. Ingrid voitti ja minä tulin hyvänä kakkosena heti perään. Tämän jälkeen menin takaisin pöytään istumaan ja ravintolan omistaja pyysi Ingridiä laulamaan. Ingrid osoittikin minua ja koko 30 henkinen pesueemme alkoi hurraamaan joota. Lopulta Alex meni rumpuihin, Raymond kitaraan ja kaksi muuta meksikolaista soitti akustisia kitaroita... Jamit alkoi ja sitten minä menin laulamaan. Impovisoin ja jamittelin mukana menemään, kun muu porukka taputti ja hurrasi... Lauleskelin omia sanoja, välillä suomeksi välillä englanniksi.. Elikä jos näette hämmentävää pätkää youtubessa pienestä meksikolaisesta ravintolasta, jossa minä laulan täysillä lisää kaljaa... Niin kyse oli tästä tempauksesta.

Jamien jälkeen oli miesten vuoro ottaa kisaa tequilan juonnissa. Lavalla pyydettiin neljä miestä, kaksi meidän porukasta. Heille laitettiin värikkäät ponchot ylle ja kerrottiin mitä heidän piti tehdä.  Ensin piti ratsastaa ravintolaan, sitoa hevonen (mielikuvitus) kiinni, sanoa kovaan ääneen meksikoksi jotain "Minä olen Pancho Villa ja mieleni tekee tequilaa. Sitten tuli juoda tequila ja kirkaista perään heti meksikolaisittain. Huutoäänestyksellä meidän seurueemme Bitchi voitti.

Ilta jatkui aamu kahteen asti iloisella soittelulla, tanssilla ja rupattelulla. Oli erittäin kivaa... aamullakin vielä hymyilytti.

Tänään onkin sitten vuorossa kaksi tärkeää showta. En tiedä miksi... mutta parhaamme laitetaan. Niko teki eilen showssa dragonstaff soolon.. jei!

Arriba! Terkkuja kaikille!

Paluu arkeen

Vapaapäivä oli ja meni... Shown jälkeen lähdimme kaikki porukalla hotellille, josta vaatteiden vaihdon ja siistiytymisen jälkeen lähdimme feria-alueelle. Istuimme koko porukalla mukavassa ravintolassa muutaman tunnin ja palasimme hotellille.

Vapaa päivänä osa meistä lähti aamu 7:ltä Guatenavan kaupunkiin. Se on vanha kylä n. 1 tunnin matkan päässä Leonista. Me halusimme vain rentoutua ja ottaa rauhallisesti. Niinpä istuimme Nikon kanssa uima-altaalla ja tilasin ensimmäistä kertaa täällä ollessa uima-allas oluen. N. klo 14 maissa otimme taksin Leonin keskustaan. Leon on täynnä upeita vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Kiertelimme keskustassa ja kävimme syömässä. N. 19 aikaan palasimme hotellille... mäkkärin kautta. Loppuillan katselimme elokuvia ja rentouduimme.

Showt ovat joka päivä aivan totaalisen täynnä, mutta etenkin viikonloppuisin jonot ovat käsittämättömiä. Esim. sunnuntaina ihmiset jonottivat pienten lasten kanssa polttavan kuuman auringon alla 4 tuntia päästäkseen näkemään shown. Aamuisin showt ovat koululuokille ja esikouluille. Näinäkin päivinä lapset jonottavat jo ulkona, kun me saavumme paikalle n. 2 tuntia ennen.

Kuten jo aikaisin mainitsin, ilma on todella kuivaa. Iho vain rapisee pois ja ilman rasvaa ei pärjää. Kuivuus on aiheuttanut jo ongelmia mm. Ihmisten huulet ovat rikki ja nenä vuotaa verta kesken shown... Osalla taas ovat varpaan välit niin kuivuneet, että kynnet ovat repeytyneet hieman irti ja tulehtuneet. Antibioottirasva on siis kovassa käytössä. Itse olen aina kärsinyt ihon rasvaisuudesta, mutten koskaan kuivuudesta.

Tänään aamushown jälkeen odottelin, että pääsen altaalle loikoilemaan useaksi tunniksi, mutta joudummekin palaamaan esityspaikalla. Koko porukan työviisuimeissa on jotain hässäkkää, minkä vuoksi joudumme allekirjoittamaan papereita. Tuntien jo paikallisten toiminnan hitauden, siinä menee varmaan koko iltapäivä.

En vieläkään oikein käsitä, miten kaikki voi sujua niin hitaalla tahdilla, ei sillä että olisin itse maailman nopein toiminnassani, mutta esim. haimme eilen Mcdonaldsista ruokaa. Olimme ainoat asiakkaat ja työtekijöitä oli paikalla 11, silti odottelimme n. 30 minuuttia ruokaa... eikä tämä ollut ensimmäinen kerta... Pikaruokaa kerrassaan... =)

Kommettikenttä toimii taasen. Laittakaahan puumerkkiä tai viestiä tähän viestin alle, niin näen ketkä kaikki tutut tätä blogia lukevat.

kommunikaatiotaitoja

Hellou!

Täällä nautitaan päivästä, sillä on huomenna on VAPAA!!! Ensimmäinen ja viimeinen laatuaan!

Tuntuu aivan käsittämättömän liikuttavalta, kun joka show on aivan täynnä ja lopussa ihmiset nousevat seisomaan ja taputtamaan. Välillä kolmannen shown lopussa, kun on jo ihan puhki, meinaa tulla itku... Se vain tuntuu todella hyvältä.

Eilen kävimme Nikon kanssa kiertämässä juhla-alueen ensimmäistä kertaa - tai siis osan siitä. Nähtävää on ihan hurjasti. Tänne on rakennettu mm. särkänniemen kokoinen huvipuisto ihan Feriaa varten.Ihmisiä, baareja, ravintoloita, huvilaitteita, ruokakojuja, pelejä... on ihan järkyttävä määrä! Nähtävää siis löytyy!

Mutta nyt kuulkaahan kaikki rakkaat:

Menkää sivustolle http://www.skype.com/intl/fi/get-skype/on-your-computer/windows/ tai
tähän klikkaa

1. Lataa koneellesi ILMAINEN skype
2. rekisteröidy ohjeen mukaisesti
3. Hanki kuulokkeet, joissa on mikrofoni eli handsfree
4. lähetä minulle tekstiviestinä nimi jolla rekisteröidyit esim. Riittavirtanen
5. Pidä skype auki illalla n. 21 aikaan, niin minä soitan ja voimme puhua... Miksi näin?
Koska se on ILMAISTA!

Siis kuulemisiin!

Another soldier down

Päivät surraavat hyvin samanlaisella kaavalla, joten ihan kauhesti uutta asiaa ei nyt tule.

Eilen paikalla oli Meksikon kaikki isoimmat televisiokanavat. Muutenkin showsta on tehty erittäin paljon lehti-ja televisiojuttuja. Channel 28 uutisten mukaan show on aivan loistava ja samalla viivalla circue du soleilin kanssa. Hyvin siis sujuu!

Eilen kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, osa lähti sen jälkeen yökerhoon, mutta Niko ja minä menimme nukkumaan. Seuraavana päivänä ei vaan jaksa kolmea tunnin mittaista shwota vetää täysillä, jos valvoo liian myöhään.

Jokaisen shown välissä on tunnin tauko, silloin minä reenaan shown koreografioita, tällä hetkellä työn alla on tuplavannekoreografia sekä fanikoreo. Jossain kohdin minun pitäisi oppia kaikki koreot. Taas yksi tyttö tipahti pois pelistä. Jalkoihinsa pitää katsoa koko ajan. Maassa keskellä tietä saattaa yhtäkkiä olla iso reikä. Eilen kun astuimme bussista, yksi tytöistä nyrjäytti nilkkansa sellaiseen mönttiin ja hän on poissa pelistä muutaman päivän.

Koska tämä ei ole varsinaisesti turistikaupunki, niin se mitä näemme on aikalailla aitoa meksikoa. Musiikkia soitetaan ainakin ihan pahuksen lujalla. Tänään kävelemme juhlapaikalla, sillä iso paraati sotkee liikenteen koko iltapäiväksi.

En ole kauheasti Leonin downtownissa vielä kerennyt pörräämään aikataulujen vuoksi. Sen verran olen huomioinut että hotellimme vieressä on iso ostoskeskus - joka myy vain kenkiä. Tiistaina meillä on ensimmäinen vapaa päivä, joten silloin voisi hieman kierrellä kaupoissa ja keskustassa.

Nyt pulahtamaan altaaseen! Hola!

Allaspostailua

Aurinko paistaa

Tässä kuvassa ei vielä ole rusketusta

tässä jo vähän on

Vähän niinkuin kaunotar ja hirviö

ja tältä se näyttää showssa

Miun paikka

kahvihuone

Leon illalla

Olen oppinut uusia vannetemppuja kivasti! jei, todella kiva kun esitysten välissä on käynnissä vähän niinkuin eri tyyppiset workshopit ja jokainen on innostunut opettamaan ja auttamaan muita.

Haleja!

Showta Shown perään

Tadaa.. Takana jo  16 showta... Edessä vielä 59. Mutta ne menevät nopeasti 3 showta päivässä tahdilla. Kaiken kaikkiaan päivässä yleisöä on noin 15 000. Aika hyvin.

Muutenkin showt alkavat rullata omalla painollaan - aamulla aikaisin ylös ja illalla myöhään nukkumaan. Hallilla 8.15, aamushow klo 10, hotellille aamiaiselle klo 12, altaalla pari tuntia ja takaisin n. klo 15. Showt klo 17.3 ja 19.30. Syömään klo 21.00 ja nukkumaan klo 23.00.

En muista höpisinkö tänne jo, mutta kirjoitan showsta ammattikorkeakoulun lopputyöni, niinpä kirjoittelen koko ajan ylös paperille kaikenmoisia ajatuksia, mitä projektin aikana syntyy.

Olemme hyvin korkealla, joten 10 minuuttia riittää siihen, että palahtaa oikein punaiseksi. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään pahemman palamisen.. Punaisena olen kyllä ollut!

Niko sai lähes kaikki tulivälineensä takaisin!! Vain kaksi keppiä otettiin pois ja loput lähetettiin tänne. Marc soitti tulliviranomaisille ja sanoi: If you smell a cow, it doesn't mean there is a cow....
Ehkä se tepsi... Lopulta Niko siis sai tavaransa takaisin ja liittyy showhun todennäköisesti huomenna.

Kommenttikentän luku ei jostain syystä toimi. Selvitän asiaa... kommentteja voi kuitenkin edelleen kirjoittaa!

Illusialle paljon terkkuja ja haleja! Kohta uiskennellaan delffiinien kanssa =)

duunia duunia...ja lisää vastoinkäymisiä.

Huhhuh... Rankkaa duunia on tehdä 3 showta päivässä. On tosin mukava päästä esitysten lomassa edes hetkeksi rentoutumaan, mutta koko ajan pitää olla todella vahvasti skarppina.

Vastoinkäymisistä: Toissapäivänä eräs ryhmämme tytöistä, alkoi saada ihottumaa. Noin tunnissa ihottuma levisi kaikkialle ja lopulta kasvotkin turposivat... Olin takahuoneessa vaihtamassa vaatteita, kun ambulanssi saapui paikalle ja vei tytön pillit päällä sairaalaan. Pahemman luokan allerginen reaktio jollekin.

Niko saapui eilen.. Väsyneenä ja tärisevänä. Pitkä lento ja jet lag tekivät tehtävänsä. Lisäksi kassi, jossa oli kaikki Nikon esiintymisvaatteet, treenikepit, esiintymiskepit, dragonstaffit jne, jäivät Dallasiin. Kuulemma kassi haisi liikaa öljylle.... Siinä meni tavaraa ainakin 1000 euron arvosta. Tänä aamuna ollaan siis selvitetty sitä asiaa, lisäksi minulla oli muutenkin hieman surkea olo ja ensimmäinen show piti vetää klo 10. Shown aikana onneksi tuli parempi mieli. Esiinnyimme lapsille. Paikalle oli kuljetettu köyhiä lapsia eri paikoista Meksikoa. Joka päivä sali on ollut täynnä ja ihmiset tulevat paikalle jonottamaan jo paria tuntia ennen, lisäksi ihmiset nousevat aina loppukumarrusten aikana seisomaan ja taputtamaan. Kuitenkin jostain syystä tänä aamuna tunnelma oli erityisen hieno. Lapset kirkuivat, taputtivat ja huusivat... ja ääneen hämmästelivät. Tuli jotenkin tosi kiva mieli. Tämä oli lapsille jotain ainutlaatuista =).

Terkkuja Illusialle! Kohta päästään yhdessä sukeltelemaan uima-altaalle! Äläkä huoli, kyllä me voimme nukkua samassa huoneessa! Täällä meidän hotellissa on pikku-papukaijoja ja ne lähettävät sinulle oikein paljon kraakunoita!

Sanoja ja kuvia

Pari päivää on vierähtänyt nopeasti ja raskaasti. Huh... Tulin juuri aamupalalta, joka on joka päivä klo 12 asti. Sopii hyvin minulle. Tänään siis showt jälleen klo 16, 18 ja 20.

Torstaina oli ensi-ilta. Halli oli täynnä ihmisiä ja tunnelma oli muutenkin loistava. Joudun käyttämään korvamonitorointia esityksissä, mistä en oikein innostu ja koen sen rajoittavana. Toisaalta muuta vaihtoehtoakaan ei ole, sillä meillä on mm. 8 liverumpalia ja pauke sen mukaista. Joka tapauksessa, minulla oli tunne etten tehnyt parastani lavalla. Esityksen jälkeen kuitenkin kaikki tulivat kiittelemään kovasti... ja myöhemmin näin shown videolta. Oikein hyvältä näytti ja kuullosti! Jes!

Satialla oli ensi-iltapäivänä synttärit, joten shown jälkeen palasimme hotellille syömään ja juomaan - olutta ja tequilaa. Oli erittäin mukavat ensi-ilta bileet, jotka kestivät aamu-5 saakka.

Seuraavana päivänä nousin klo 10 aamupalalle... Koko päivän oli pieni väsymys päällä. Aamupalalla sovin Timon ja Jonaksen kanssa, että lähdemme taksilla käymään Wahlmartissa. Otin altaalla aurinkoa 2 tuntia ja sitten lähdimme shoppailemaan. Ostin pääasiassa perusruokaa, mutta oli hauskaa nähdä millaista tavaraa/ruokaa oli myynnissä. Chililajikkeitakin oli useaa eri kymmentä.

Allasnaatiskelua

 Meillä oli eilen kaksi showta ja ne menivät oikein mukavasti, vaikka väsyttikin. Shown jälkeen menimme hotellin viereiseen ravintolaan syömään ja oluelle. Tai siis oluisille. Ravintolassa on aina happy hour - 2 olutta yhden hinnalla.
Ruokailun jälkeen painelin nukkumaan...

Ravintoloissa on salsakärryt, mikä on mielestäni aikas hauskaa. Ruokaa odottaessa mamma saapuu kärryn kanssa, missä on vaikka mitä tuoreita mausteita ja yrttejä... Saamme valita, mitä mausteita haluamme salsaan ja sitten hän valmistaa sen samantein... ja voin kertoa, että se on HYVÄÄ!

                                                       Salsamamma

Abdul ja Pancho

Esiintyjät ovat ammattiesiintyjiä Itävallasta, Saksasta, englannista ja Australiasta. Kaikki ovat äärettömän notkeita ja timmissä kunnossa.. Pitää itsekin hieman tarkkailla ruokavaliota, että mahdun vaatteisiin vielä shown lopussakin... Osa phoenixeista lähtee heti shown päätyttyä Brasiliaan keikalle, sieltä Wieniin yhdeksi päiväksi ja siitä taas seuraavana päivänä Kuwaitiin.. Vänkää..

Passi

Kun on paikassa, missä kukaan ei puhu englantia, alkaa väistämättä oppimaan paikallista kieltä - espanjaa.. Pärjään jo ravintolassa espanjan alkeilla. Jes! Loistavaa oppia uutta.

Jostain kumman syystä en pysty juuri nyt vastaamaan kommentteihin. Äite: Vaatteet ovat phoenixeilta. Kaikki esiintyjien puvut on todella upeita ja hyvin tehtyjä. Koitan ottaa niistä kuvia jossain vaiheessa.

On muuten ihan kiva kun kommentoitte välillä =)!

Aamulla ennen aurinkoa

Huone

Showt ja aikataulut

Aamupalasta ja kansainvälisestä kielestä

Aamupala on aivan loistava. Tarjolla on 14 erilaista mössöä liha/kanapatoja, jotka vaihtuvat päivittäin. Olen vain latonut niitä lautaselle. Tänään selvisi, että pöydässä on tortillat niitä varten. Hedelmiä saa useaa erilaista sorttia, on tuoretta appelsiinimehua, kokki on paikalla valmistamassa erilaisia munakkaita.. Apupojat tekevät espressoa, cappucinoa meikein mitä vain kahvia, mitä mieli tekee.... Ei voi valittaa.

Tänään lähdin hieman huvittuneena aamupalalle. Käytin googletranslatoria ja koulun sanakirjaa apuna, kun kirjoitin lapun siivoojalle espanjaksi, että sänky on kova ja siitä puuttuu sijauspatja, lisäksi piirsin sängyn ja petauspatjan kuvan. Loppuun piirsiin sydämen, jonka sisälle hymynaaman. Kun siivooja tuli ja annoin lapun, hän alkoi nauramaan ja puhumaan kovasti espanjaa... Minä sitten vain virnuilin tyhmän näköisenä. Sen verran ymmärsin, että hän sanoi: pieni hetki. Hetken päästä siivooja saapuikin patjan kanssa...Tällälailla näin - niinkuin Annika sanoisi.

Vastoinkäymisiä

Olipahan päivä!

Harjoitusten jälkeen itse kenraaliharjoitus alkoi klo 20 pukuineen kaikkineen. Olimme juuri saaneet aloitettua kenraalin ja tytöt tekivät soihtukoreografiaa, jonka jälkeen minun oli määrä mennä lavalla, kunnes toisin kävi.... Olin paikallani valmiina astumaan lavalle heti kun tyttöjen viimeinen hyppy olisi ohi... Tytöt hyppäsivät ja sitten kuului kamala ääni... Faye tipahti hypystä nilkkansa päälle ja kruts. Soihdut lensivät ilmaan ja lopulta tyttö mätkähti makaamaan maahan. Eräs ryhmän pojista riensi lavalle ja Faye kannettiin alas. En ole koskaan nähnyt yhtä pahan näköistä jalkaa. Se oli vääntynyt ja turvotus oli hetkessä sitruunan kokoinen. Kenraali laitettiin poikki ja salin valot päälle. Ensiapumies tuli tarkastamaan tilanteen. Lopulta Toby ja Faye lähtivät sairaalaan. Loppuporukka piti kriisipalaverin kuka tuuraa Fayea ja miten edetään. N. puoli tuntia myöhemmin jatkoimme kenraalia. Show must go on... Huomenna on ensi-ilta ja paikalle on tulossa paljon mediaa sekä täysi sali. En tiedä vielä kuinka paha Fayen tilanne on, mutta terveysalasta mitään tietämättä uskallan kyllä sanoa, että jalalla ei tehdä mitään hetkeen.

Pääsimme lopulta klo 23.30 lähtemään hotellille. Jo päivällä huoneessa käydessäni huomasin todella voimakkaan maalin/tinnerin/kemikaalin hajun. Huoneeni alla oleva huone on remontissa. Jouduin pitämään ovea auki sekä pysyttelemään huoneesta poissa. Ajattelin kuitenkin, että iltaan mennessä haju laantuu. Kun saavuin huoneeseen. Haju oli aivan kamala. Silmät ja nenä alkoivat vuotaa sekä päätä särkeä. Yritin hetken totuttautua hajuun, mutta olo muuttui ihan hirveäksi. Onneksi Lisa istui vielä alhaalla altaalla. Pyysin Lisaa tulemaan tarkastamaan huoneeni hajun, että onko se oikeasti niin hirveä kuin minusta tuntuu vai kuvittelenko.
Lisa tuli huoneeseen ja jo ennenkuin avasin ovea, Lisa sanoi että haju on todella pistävä. Avasin oven ja Lisa sanoi heti: Katra, et todellakaan voi nukkua täällä. Se ei voi olla terveellistä. Näin ollen siis minulla oli keskellä yötä huoneenvaihto edessä. Sain käydä katsomassa toista huonetta. Tarkastimme, että kuumaa vettä tuli ja että suihku toimii. Juu, ei mitään.. Tämä käy. Kaikin puolin huone on itseasiassa parempi kuin edellinen... mutta kun tulin istumaan sängylle niin huomasin. Tämä on todella kivi kova. Patja puuttuu... No, siitä en valita. Ainakaan nyt. Sänky on samanlainen kuin toisessakin huoneessa, mutta tosiaan välistä uupuu patja. Heh, no.. ilma on sentään hengitettävää =D. Ok, kello on nyt 0.56 ja minun on pakko alkaa nukkumaan. Hyviä öitä...

Näytä mulle missä sullon rusketusraidat...

Tänään oli kuuuuuma päivä. On muutkin päivät olleet, mutta sisällä hallissa niistä ei ole kerennyt nauttimaan. Tänään jäi 1,5 tunnin tauko harjoitusten lomassa vain istua ulkona auringossa +33 asteen lämmössä. Ensimmäinen rusketusraja näkyy...

Eli huomisesta lähtien meillä on 3 showta päivässä. Arkisin klo 10, 18 ja 20. Viikonloppuisin klo 16, 18 ja 20.Show-tyyppejä on yhteensä myös 3 erilaista. Seinälle on tehty iso taulu, jossa lukee kohtaukset mitä milloinkin esitetään ja ketkä siinä ovat mukana. Toby, ohjaaja, on todella tarkka siitä mitä lavalla tehdään milloinkin. Tänään olemme menneet kaikki showtyypit läpi. Jokaisen showtyypin jälkeen jokainen esiintyjä istuu kuuntelemaan, mitä Tobylla on sanottavana. Sanallisesti shown läpi käyminen vie vähintään puoli tuntia. Toby kiinnittää huomiota, mitä pienempiinkin asioihin. Esim. jos jollain esiintyjällä on peukalo eri asennossa kuin muilla. Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia ja näin koreografioista saadaan niin hyviä kuin vain on mahdollista.

Pukuhuoneet ovat vihdoin valmiit. Halliin on rakennettu meitä varten pukuhuoneet. Tänään niihin saadaan myös lämmittimet. Halli on rakennettu niin, että sinne ei tule tappavan kuuma kun ulkona on yli 30 astetta ja sisällä tuhansia ihmisiä. Yötä myöten halli on siis jäätävän kylmä ja lämmittimiä todella tarvitaan pukuhuoneisiin. Tänään saimme vihdoin myös juotavaa, syötävää, kahvia jne.. takahuoneeseen... Mahtavaa!
Ei tarvitse enää kituutella yöllä nälissään. Veikkaan, että tänäänkin menee myöhään. Kenraali on klo 20. Ja sen jälkeen loppusäädöt, palaverit jne..

Tämä on se meidän venueplace!

Ja tämmönen meininki sitten huomisesta eteenpäin hallin ulkopuolella!
Tsau! Pakko laittaa nappula korvaan ja ottaa mikki käteen.

Kuolema korjaa univelat...

Päivä 2

Istun ulkona auringossa juhlapaikan edessä… Aivan ihanaa. Muut käyvät sisällä läpi asemia. Minua ei tarvita siinä tällä kertaa. Aamulla oli aivan huikeaa aamupalan jälkeen mennä uima-altaalle aurinkoon istuskelemaan. Palaveri alkoi altaalla klo 10 ja siitä lähdimme juhlapaikalle. Sain nukuttua 10 tunnin yöunet niin olin todella pirteä. Pyörittelin hallissa poita ja vanteita tunnin verran sekä sain venyteltyä kropan lentämisen jäljiltä auki. Muutamia havaintoja täällä olemisesta: Kahvi ja ruoka on yleisesti ottaen todella hyvää ja halpaa. Ilma on kuivaa. Silmiä ja kurkkua hieman kirvelee koko ajan. Lisäksi huulet kuivuvat koko ajan, mikä on minulle hyvin erikoista. Hallissa on yöllä aivan järkyttävän kylmä!


Tänään meidän piti käydä ottamassa kuvat backstage-passeihin. Turvatarkastukset ovat aika tarkat ja ilman passia, jossa on oma kuva, ei pääse sisälle. Alueella tulee kuulemma vierailemaan koko festien aikana yhteensä n. 9 miljoonaa ihmistä. Hui!

Ryhmän ihmiset ovat kauhean mukavia. Koko porukkaa on yhteensä 35. Noin 10 tunsin etukäteen ja muihin olen tutustunut pikku hiljaa (mm. Flame Ozin tytöt ovat mukana showssa). Ennen lähtöä jännitin, että mitenköhän sitä pärjää, mutta ei ole ollut mitään ongelmia. Kaikki ottavat toisensa hyvin huomioon. Englannin kieli yhdistää… Omat ajatuksetkin kulkevat englanniksi. Monesti olen miettinyt sitä, kuinka tärkeää on hyvä englannin kielen taito – varsinkin jos aikaa tähdätä ulkomaille tai tehdä yhteistyötä rajojen ulkopuolella. Ilman kielitaitoa ei vain pärjää.

Koko päivä on mennyt harjoitusten merkeissä. Iltapäivällä käytiin jälleen syömässä Ipp’sissä (ravintolassa alueen vieressä).

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minulla ole lainkaan jet lagia. Toki päivät ovat pitkiä, mutta silti illalla iskee ihan kuolema-väsymys.

Nämä viimeiset 2 päivää ovat olleet täytty työtä.. 12 tuntisia työpäiviä, joiden aikana olen syönyt kerran aterian. Söin viimeksi kahdelta päivällä. Äsken lopetimme hommat tältä päivältä ja klo on 23.11.. Ei muuta kuin syömään suolapähkinöitä pussi hotellihuoneeseen... Olen aivan rikki-puhki-poikki... Uskon kuitenkin, että päivät helpottuvat kun show saadaan kunnolla kasaan. Huomenna onkin läpimenot kolmeen kertaan ja lopuksi kenraali. Ensi-iltahan onkin jo sitten torstaina.Vänkää...

Wheels on the bus go round and round...

Pahoittelut töksähtelevästä tekstistä. Olen kirjoittanut harjoitusten lomassa rivin kaksi kerrallaan.


Kohtaamisia koneessa

Enpä sitten kirjoittanutkaan lentoreissulta ahkerasti… Nimittäin lentokoneesta löytyi erittäin hyvää seuraa erään suomalaisen bändin jäsenistä, jotka olivat matkalla Etelä-Amerikan kiertueelle. Lento meni siivillä musiikista ja muusta puhellen.

Lontoon lentokentällä tiemme erosivat ja koska minulla oli aikaa muutama tunti, menin oluelle ja sain seuraa Lontoolaisesta miehestä, joka oli matkalla Tokioon. Aika vain katosi jonnekin horoskoopeista ja elämänsuunnista puhellessa, musa-analyysikin jäi hieman kesken.

Lento Dallasiin. Noh.. Kone oli suoraan sanottuna aikas vanhaa kalibeeria. Ei ollut omia telkkareita/tietokoneita, mihin on jo pitemmillä reissuilla kerinnyt tottumaan ;). Onneksi viereeni istuutui mukava jenkkikundi, jonka läppäriltä katselimme elokuvia matkan ajan.

Hässäkkä Dallasissa

Saavuin 10 tunnin lennon jälkeen vihdoin Dallasiin. Aikaa seuraavan koneen lähtöön oli kaksi tuntia. Koskaan en ole yhtä pitkässä jonossa jonottanut kuin Dallasissa passin tarkastukseen. 45 minuuttia jonotettuani jono oli liikkunut n. 5 metriä ja jäljellä oli lähemmäs 400 metriä, joten menin juttelemaan koppavalle lentokenttäemännälle. Aikaa koneen boardingiin oli enää vain 20 minuuttia. Sain keltaisen lapun käteeni, jolla pääsin koko jonon ohi. Kiiresti juoksin passin tarkastukseen, sen jälkeen hakemaan matkalaukkua ja jatkotsekkaamaan sen taas kohti Leonia… Olin gatella täsmälleen 19.20…. ja kone olikin sitten 1,5 tuntia myöhässä. Olin aivan kuoleman väsynyt ja nukahdin penkille. Heräsin juuri sopivasti, kun konetta alettiin lastata ihmisillä. Koneeseen päästessä suljin silmät ja kun avasin ne, laskeuduimme Leoniin.

Leon

Leonissa jäin tulliin ja laukkuni pengottiin ylös alas. Lopulta kuitenkin pääsin ulos, jossa kuljettaja oli odottanut minua jo pari tuntia. Matka hotellille kesti n. 20 minuuttia ja sinne päästessäni Marc tuli minua vastaan. Ihmiset olivat odottaneet minua ja järjestäneet pienimuotoiset juhlat… Kuitenkin koska pääsin perille vasta todella myöhään, oli osa jo mennyt nukkumaan. Loput kuitenkin odottivat ulkona pöydässä. Minun paikallani odotti tequila ja olut! Istuskelimme altaan luona n. tunnin verran ja sitten painelimme nukkumaan, jolloin näin huoneeni ensimmäisen kerran. Aivan mielettömän ihana ja idyllinen.. Jee, täällä viihtyy varmasti kuukauden päivät.


Aamu 1;

Heräsin n.9 aikaan. Käväisin suihkussa ja suhasin itseni aamupalalla. Lista oli espanjaksi enkä siis ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Tilasin kuitenkin jotain, mikä oli AIVAN MIELETTÖMÄN hyvää – heti kun olin nyppinyt korianterin lehdet päältä pois. Niko ja minä ei vain yksinkertaisesti voida sietää korianterin lehtiä, joita käytetään mausteena paljon Meksikossa ja Aasiassa. Eipä se mitään. Ruoka, jonka söin, oli silti ihan mieletöntä. Ikään kuin lihapataa, jossa oli nachoja ja juustoa seassa.

10.45 Lähdin tekniikan poikien kanssa juhlapaikalle bussilla, vaikka tosin juhla-alue on ihan lähellä hotellia, vain n.10 minuutin kävelymatkan päässä. Alueella oli kova hässäkkä päällä. Kojuja nousee pystyyn kovaa tahtia. Kuulemani arvion mukaan juhla-alueella tulee olemaan päivittäin noin 100 000 ihmistä. Me esiinnymme alueella sijaitsevassa isossa hallissa, jossa on myös paraikaa käynnissä kova tohina, että kaikki saadaan valmiiksi ensi-iltaan mennessä. Esiintymisajat ovat arkiviikolla klo 10, 18 ja 20. Viikonloppuisin klo 16, 18, 20.

Pulupulma

Samaan aikaan sekä huvittavaa että inhottavaa on ennenkohtaamaton pulupulma. Halli on iso ja korkea… Jossain kohtaa pulut ovat livahtaneet ja päättäneet tehdä pesänsä katon tuntumaan - tietysti juuri lavan kohdalle. Eilenpä siis esiintyjillä oli työ ja tuska vältellä pommituksia. Uhreja tuli siltikin useita. On oikein mukavaa keskittyä laulamaan/esiintymään upeissa puvuissa ja lavastuksissa suurelle yleisölle pulun p…at silmissä. Enpä ole tällaisenkaan ongelmaan koskaan törmännyt =D

Esiintymisvaatteeni ovat ihanat! Ja yllätyksekseni istuvat hyvin.

Iltapäivällä kävimme syömässä. Aivan esiintymispaikan vieressä on loistava ravintola. Söin jotain ihanaa ja superhyvää mössöä suuren annoksen sekä join oluen että kahvin… Yhteensä 7 euroa.

Jostain minun piti vielä mainita, mutten kyllä muista mistä. Makasin hallin lattialla peiton alla viimeiset pari tuntia. Olemme kovasti myöhässä aikataulusta, kun sähköt tuppaavat katkeilla. Maatessani lattialla puolitajuttomana sähköt katkesivat taasen ja esiintyjät lähetettiin hotellille. Muut palaavat tunnin päästä, mutta minä saan jäädä nukkumaan. Jei! viime yönä tuli nukuttua vain 6 tuntia ja pitkä reissu jetlageineen päällä.
Klo on siis 20.55 ja minä menen nukkumaan. Hyvää yötä!

Hyvän yön pusu Illusialle! ja Nikolle! ja miksei kaikille muillekin.

Lentää siivin valkoisin... suureen maailmaan

Lentokentällä

Nyt sitten alkoi reissu.. huih. "Heräsin" 5.00, mutta oikeastaan en saanut koko yönä lainkaan unta. Tämän hetkinen väsymys vastaa mielestäni hieman humalatilaa, joten tekstikin on kait sen mukaista.

Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin... pitkälle. Aina on ollut joku kaveri/työkaveri/poikaystävä/äiti mukana... Nyt ei ole ketään kenen kanssa ottaa jo vakitavaksi muuttunutta yhtä lentokenttäbisseä ennen lähtöä. (Tosin Moskovaan reissasin yksin yöjunalla, mutta sitä ei lasketa.)
Jotain siistiä tässä sentään on: Minulla on läppäri mukana ensimmäistä kertaa reissussa. Korvatkoon se siis kaverin nyt. Tosin olutkaveriksi siitä ei ihan ole. Joka tapauksessa on aika metropoliittinen (?) olo, kun on oma läppäri mukana. On mukavampi kirjoittaa blogia ja teidän lukea sitä, kun ääkkösetkin on käytössä.

Saavuin lentokentälle n. 6.00 aikaan. Ne, jotka ovat kanssani reissanneet, tietävät, että olen aikamoinen paikkanatsi. Muuten siis olen varsin leppoinen matkustaja, mutta paikkojen kanssa väkslääminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keikkareissuilla minulle on tärkeää, että istumme porukalla vierekkäin/lähekkäin. On tappavaa reissata pitkiä matkoja, jos ei ole ketään kenelle jutella. Tällä reissullahan juttelu on ihan se ja sama, kun ei ole ketään tuttua mukana. Toinen toiveeni on, etten istuisi viimeisellä rivillä enkä kolmen rivissä keskellä. Lähtöselvityksessä sain onneksi selvitettyä itselleni ihan mukavat paikat... Paikan riviltä, jossa on vain yksi penkki =D.
Boarding alkaa noin 10 minuutin kuluttua ja kolmen tunnin päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Siellä onkin sitten aikaa kökkiä 6 tuntia ennenkuin kone lähtee kohti Dallasia ja Mehikoa. Mutta ei se mitään, minulla on suunnitelma kuinka saan ajan kulumaan. Musiikkianalyysin 2.kurssin lopputyö pitää tehdä ja palauttaa 11.päivään mennessä. Ajattelin suunnistaa kahvilaan, laittaa luurit korville ja kirjoittaa analyysin Schubertin Winterreise-laulusarjan kolmesta kappaleesta.



Koska minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle jutella, varautukaa siihen että päivittelen blogia ahkerasti...

BTW: Miten lentokentän sisällä voi olla lintuja?

Vuosi män - Meksiko arriba!

Viimeisemmästä blogimerkinnästä onkin vierähtänyt reilusti ylitse vuosi. Pieni päivitys, mitä vuoteen 2011 mahtui:

- Kävimme tulikeikolla Abu Dhapissa, Israelissa, San Franciscossa, Kiovassa, Saksassa ja Dubaissa.
Täältä löytyy pieni kooste matkoista

- Pistäydyimme Suomen Talent Finaalissa
Talent-video

- Pyrähdin tuomaroimassa Karaoken MM-kisojen Uudenmaan Finaalissa

- Syksyllä palasimme jälleen Pyynikin kesäteatteriin kymmenen näytöksen voimin

- Kesäteatteriproggiksen kanssa samaan aikaan tein Max&Moritz-musikaalia Teatteri Tapiossa.
- Coverstonella vallattiin Suomea ja Vanajanlinnaa useaan otteeseen.

- Vuoden 2010 lopussa julkaisimme uuden albumin Out of the Ashes. Levy-yhtiönä toimii edelleen Napalm Records Itävallasta.

Siihenpä se kaikki aika sitten menikin! Mutta nyt on vuorossa uudet tuulet. Tavoite on kirjoittaa blogia  8.1.2012-16.2.2012 välinen aika suhteellisen intensiivisesti, nimittäin Meksikosta käsin.

Olemme Nikon kanssa mukana esiintymässä Illusion - Fuego y Magia Showssa Meksikossa Leonin kaupungissa. Esityksiä mahtuu kokonaisuudessaan 75 kappaletta 26:een päivään eli tylsää ei ainakaan tule olemaan. Oma roolini on hoitaa pääasiassa shown laulut. Niitä reenatessa onkin joulun pyhät
soljuneet nopeasti - ihan vain ettei laiskottelemaan pääsisi-

Lentoni lähtee sunnuntaina klo 8.00 aamulla.. ja kahden vaihdon kautta minun pitäisi lopulta päästä perille Leoniin. Harmittavaa/jännittävää/pelottavaa/ lähdössä on, että Niko ei tule minun mukanani vielä tuolloin. JAIKS! Niko ja loppupoppoomme käy hoitamassa Portugalin keikan, jolta minä jouduin jäämään pois Meksikon ensi-illan mennessä sen päälle. Niko lentää siis Portugalista 15.päivä Leoniin.

Sunnuntaina rustailen sitten lisää tunnelmia, kun reissailen kohti Mehikoa...

-K-