Lentokentällä
Nyt sitten alkoi reissu.. huih. "Heräsin" 5.00, mutta oikeastaan en saanut koko yönä lainkaan unta. Tämän hetkinen väsymys vastaa mielestäni hieman humalatilaa, joten tekstikin on kait sen mukaista.
Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin... pitkälle. Aina on ollut joku kaveri/työkaveri/poikaystävä/äiti mukana... Nyt ei ole ketään kenen kanssa ottaa jo vakitavaksi muuttunutta yhtä lentokenttäbisseä ennen lähtöä. (Tosin Moskovaan reissasin yksin yöjunalla, mutta sitä ei lasketa.)
Jotain siistiä tässä sentään on: Minulla on läppäri mukana ensimmäistä kertaa reissussa. Korvatkoon se siis kaverin nyt. Tosin olutkaveriksi siitä ei ihan ole. Joka tapauksessa on aika metropoliittinen (?) olo, kun on oma läppäri mukana. On mukavampi kirjoittaa blogia ja teidän lukea sitä, kun ääkkösetkin on käytössä.
Saavuin lentokentälle n. 6.00 aikaan. Ne, jotka ovat kanssani reissanneet, tietävät, että olen aikamoinen paikkanatsi. Muuten siis olen varsin leppoinen matkustaja, mutta paikkojen kanssa väkslääminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keikkareissuilla minulle on tärkeää, että istumme porukalla vierekkäin/lähekkäin. On tappavaa reissata pitkiä matkoja, jos ei ole ketään kenelle jutella. Tällä reissullahan juttelu on ihan se ja sama, kun ei ole ketään tuttua mukana. Toinen toiveeni on, etten istuisi viimeisellä rivillä enkä kolmen rivissä keskellä. Lähtöselvityksessä sain onneksi selvitettyä itselleni ihan mukavat paikat... Paikan riviltä, jossa on vain yksi penkki =D.
Boarding alkaa noin 10 minuutin kuluttua ja kolmen tunnin päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Siellä onkin sitten aikaa kökkiä 6 tuntia ennenkuin kone lähtee kohti Dallasia ja Mehikoa. Mutta ei se mitään, minulla on suunnitelma kuinka saan ajan kulumaan. Musiikkianalyysin 2.kurssin lopputyö pitää tehdä ja palauttaa 11.päivään mennessä. Ajattelin suunnistaa kahvilaan, laittaa luurit korville ja kirjoittaa analyysin Schubertin Winterreise-laulusarjan kolmesta kappaleesta.
Koska minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle jutella, varautukaa siihen että päivittelen blogia ahkerasti...
BTW: Miten lentokentän sisällä voi olla lintuja?
Nyt sitten alkoi reissu.. huih. "Heräsin" 5.00, mutta oikeastaan en saanut koko yönä lainkaan unta. Tämän hetkinen väsymys vastaa mielestäni hieman humalatilaa, joten tekstikin on kait sen mukaista.
Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin... pitkälle. Aina on ollut joku kaveri/työkaveri/poikaystävä/äiti mukana... Nyt ei ole ketään kenen kanssa ottaa jo vakitavaksi muuttunutta yhtä lentokenttäbisseä ennen lähtöä. (Tosin Moskovaan reissasin yksin yöjunalla, mutta sitä ei lasketa.)
Jotain siistiä tässä sentään on: Minulla on läppäri mukana ensimmäistä kertaa reissussa. Korvatkoon se siis kaverin nyt. Tosin olutkaveriksi siitä ei ihan ole. Joka tapauksessa on aika metropoliittinen (?) olo, kun on oma läppäri mukana. On mukavampi kirjoittaa blogia ja teidän lukea sitä, kun ääkkösetkin on käytössä.
Saavuin lentokentälle n. 6.00 aikaan. Ne, jotka ovat kanssani reissanneet, tietävät, että olen aikamoinen paikkanatsi. Muuten siis olen varsin leppoinen matkustaja, mutta paikkojen kanssa väkslääminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keikkareissuilla minulle on tärkeää, että istumme porukalla vierekkäin/lähekkäin. On tappavaa reissata pitkiä matkoja, jos ei ole ketään kenelle jutella. Tällä reissullahan juttelu on ihan se ja sama, kun ei ole ketään tuttua mukana. Toinen toiveeni on, etten istuisi viimeisellä rivillä enkä kolmen rivissä keskellä. Lähtöselvityksessä sain onneksi selvitettyä itselleni ihan mukavat paikat... Paikan riviltä, jossa on vain yksi penkki =D.
Boarding alkaa noin 10 minuutin kuluttua ja kolmen tunnin päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Siellä onkin sitten aikaa kökkiä 6 tuntia ennenkuin kone lähtee kohti Dallasia ja Mehikoa. Mutta ei se mitään, minulla on suunnitelma kuinka saan ajan kulumaan. Musiikkianalyysin 2.kurssin lopputyö pitää tehdä ja palauttaa 11.päivään mennessä. Ajattelin suunnistaa kahvilaan, laittaa luurit korville ja kirjoittaa analyysin Schubertin Winterreise-laulusarjan kolmesta kappaleesta.
Koska minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle jutella, varautukaa siihen että päivittelen blogia ahkerasti...
BTW: Miten lentokentän sisällä voi olla lintuja?
Mukavaa ja turvallista matkaa! Kuulostaa siltä, ettei voi tulla muuta kuin loistava musiikkianalyysi, ainakin puitteet on mitä parhaimmat! Ollapa jossain lentokentällä itsekin...
VastaaPoista