Bye bye Bali, Thank you Singapore, hello Helsinki...

Jälleen Suomessa...

Aivan uskomattoman ihanat muistot jäi koko Bali-Singaporen yhdistetystä loma-ja keikkareissusta.
Alla video illan viimeisestä biisistä... ja sydämessä suuri kiitollisuuden ja ilon tunne.

Hypätään takaisin vielä viimeiseen päivään Singaporessa. Viimeinen show oli siis lauantai-yönä. Shown jälkeen pakattiin kamat bäkkäriltä ja osa porukasta kiirehti lentokoneeseen. Loppuporukka kävi katsastamassa Clarke Quay:n ja sen jälkeen unille.

Marina Bay Sands

Aamulla päätettiin Nikon kanssa käydä katsastamassa Singaporea vähän tarkemmin. Checkattiin itsemme hotellista ulos ja jätettiin matkatavarat säilöön. Sen jälkeen taksilla kohti Marina Bay Sandsia (laivahotellia).

Ylös 57.kerrokseen pääsimme ilmaiseksi. Alkuperäinen idea oli juoda ylhäällä oluet ja katsella maisemia. Kuitenkin pieni vesikuuro ja n.18 e /olut sai meidät pienen katsastuskierroksen jälkeen palaamaan alas. Hetken katseltiin kuitenkin upeita maisemia ja hotellin upeaa uima-allasta, joka käsittääkseni on tällä hetkellä maailman suurin infinite-pool.
Jos on varaa ja halua saada luksusta, niin kannattaa varata huone tästä hotellista.

57. kerros

 Marina bay sandsista pääsee kävellen Marina Gardens by the bayhin. Eli aivan mielettömän hienoon puutarhaan. Sanon suoraan, että yleisesti ottaen minua ei saisi minkään moisiin arboretumeihin/ luonnontieteellisiin kasvitarhoihin tämmöisellä reissulla, MUTTA Gardens by the bay on jotain aivan muuta. Puutarhassa on eri teemoja ja mm. kaksi isoa domea, joissa kummasakin on eri teemat ja sisälle rakennettu mm. 30 metrinen kukkula ja vesiputous. Jos satutte Singaporeen, niin suosittelen ehdottomasti.

Ufopuita

Marinasta mentiin downtowniin pörräämään ja HAH, meitä tultiin haastatteleeman muotilehteen, koska näytämme Nikon kanssa siltä, että olemme muotitietoisia. Kassukin sattui sattumalta paikalle ja samaan haastatteluun. Tytöt ottivat kuvia ja kysyivät mm. miksi pukeuduitte tänä aamuna noin, mitä tyylejä seuraatte, mitä merkkejä jne... Meidän vastaukset taisi olla enemmän huvittavia: Öö, muoti, hmm... öö. puimme vaatteet tänä aamuna, koska ne sattui eteen ja niissä on mukava matkustaa. Suunnittelijoita/tyylejä: Öö? Itse en seuraa kyllä minkään sorttisesti muotia tai ketään tyyli-ikoneja. Vaatteissa tärkeintä on, että itse viihdyn niissä, ne ovat mukavia päällä ja pystyn pyörittämään vanteita tai treenaamaan tarvittaessa. Musta väri on tulitaiteilijana kaikkein kätevin, kun nokea on muutenkin koko ajan joka paikassa. Väriläiskillä mm. huivissa saa vähän edes väriä mukaan meininkiin... That's about it! Ei ehkä niin glamour-vastauksia kuin odottivat.

Hauskan haastattelun jälkeen mentiin kolmistaan syömään. Harmin paikka vain, että flunssa alkoi tässä vaiheessa painaa kovasti. Paluu matkalla hotellille metsästin Watson'sia, jotta löytäisin avaavaa nenäsprayta. Viime tammikuussa lennettiin Saariselän keikalta Itävallan keikalla ja olin sillon todella kovassa flunssassa. Jotenkin en kuitenkaan ottanut varoituksia todesta, että lentäminen voi olla flunssassa helvettiä. Siinä vaiheessa, kun kone oli ilmassa, tasapainoaisti katosi, pää oli räjähtämässä ja silmät pullistuivat päästä, aloin ottamaan tosissani. Onneksi silloin Finnairin lentoemäntä toi semmoiset nenään vetäistävät shotit, jotka helpotti n. 10 minuutissa. Tuota samaa nestettä ostin nyt pikkupullon koneeseen - varmuuden vuoksi.

Palasimme hotellille n. klo 18 aikaan ja saimme luvan käyttää vielä suihkuja ja uima-allasta, vaikka olimme tsekanneet itsemme jo ulos. Nautimme siis viimeiset henkäyksen lämmintä ilmastoa ja uima-allasta, kunnes meitä tultiin noutamaan n. 20.30.

Uima-allas katolla

Kone lähti kohti Suomea 23.47. Onneksi olin ostanut pullollisen nenätippoja, sillä edessäni istuva mies piteli päätänsä ja näytti todella pahasti kärsivän samasta tilanteesta kuin minä Itävallan lennolla. Siispä tarjosin tippoja miehelle ja hän helpottuneena tarttui tarjoukseen. Iltaruoan jälkeen katsoin elokuvan ja aloin nukkumaan. Aamulla herätessäni olimmekin juuri laskeutumassa Suomeen (Suomen aikaa klo 6 aamulla). Suoran lennon hienouksia... Vielä juuri lähtiessäni koneesta, kiitteli edessäni istuva mies, kuinka hänen olonsa oli helpottanut hurjasti 10:ssä minuutissa tippojen jälkeen. Kiva juttu! Tipat menevät nyt must lentolistalleni villasukkien, huivin ja vesipullon lisäksi.

Tämänlaista settiä siis tälle kertaa! Oli aivan mahtavaa <3 nbsp="" p="">

The sex is on hire....

Hjelou!

Me ollaan päräytetty loma kunnolla käyntiin. Eilisen blogipäivityksen jälkeen päätettiin lähteä kokeilemaan täällä sangen suosittua aktiviteettia - surffausta! Kuta beach on n.400 metrin päässä hotellilta, joten heti kun olimme saaneet tarpeeksi lilluteltua uima-altaalla, nappasimme kimpsut ja lähdimme kohti rantaa.

Kuta beachilla oli todellakin kunnon hälinä menossa. Pisteitä pisteiden perään, jotka tarjosivat virvokkeita, aurinkosuojia sekä surffilautoja vuokralle. Ilma oli aivan sanalla sanoen täydellinen ja meri sopivan "aaltoinen", joten vuokrasimme 2 lautaa 3:een hahmoon. Niko on jotain kertoja kokeilllut surffausta, mutta minä ja Kassu lähdettiin hommaan mukaan täysin aloittelijoina. Oma tyylini muistuttikin enemmän surffaavaa koiraa, sillä en päässy kuin kerran puoliseisovaan asentoon ennen mulskahdusta. Hyvä alotteilejian huomio: Kannattaa laittaa paita päälle surffatessa, ellei halua inkkari-ihottumaa mahaan ja rintaan...Hauskaa riitti kyllä koko 1,5 tunniksi, ja.loppuajasta hiekkaa,suolaa ja vettä löytyi ihan  jokapaikasta.

Tästä kohtaa lähdettiin surffaan ;) Mistä muutkin...

Ai niin... Täällä on porukka suhteellisen pro tuossa selfie-hommassa. Joka paikassa (meressä, altaassa, kadulla..) näkee ihmisiä tuommoisen pitkän selfietikun kanssa. Eli kamera ilmeisesti laitetaan tikkuun ja sitten saa otettua itsestään kuvan kauempaa ja niin, että kädetkin on kuvassa =D. Okei, toimii myös hyvin GoPro-kamerahommissa.

Selfie-tikkutyttö

Surffauksen jälkeen alkoi janottaa ja nälättää, joten metsästettiin mukava ravintola. Juomaksi paikallista olutta...

Bintang

Kauppojen, ravintoloiden ym ym rakennusten edessä näkee tämmöisiä pieniä "uhrilahjoja". 

Henkien hommaa

Lounaan jälkeen oli vuorossa hotelli ja hiljakseen laittautuminen iltaa varten. Varasimme myös matkan seuraavalle aamulle raftingiin eli koskenlaskuun.

Lähdimme tsekkaamaan Kutan pääkadun iltaelämää siinä klo 19 maissa ja pienen kävelyn jälkeen jo saattoi todeta, että kadut ja kujat ovat täynnä aivan vierivieressä pieniä kauppoja, putiikkeja, ravintoloita, skoottereita, kauneushoitoloita.... Kunnon hässäkkää! Ensimmäisenä toiveissa oli syödä ja omana toiveenani oli löytää livemusiikkimesta.

Käppäilyreissu vei meidät ensi alkuun KopiPot-nimiseen puutarhamaiseen ravintolaan. Hyvä ruoka, hyvä mieli!

Kassubaali

 Ruoan jälkeen kävelimme koko kadun ytimeen, josta löytyi livemusiikkibaaria, jos jonkinsorttista. Ja  oikeastaan tarjolla oli kaikennäköistä yöaktiviteettia Balin lieveilmiöineen. Ei kuitenkaan niin selkeästi ja räikeästi kuin esim. Thaimaassa.

Ensimmäinen livemusamesta... Länkkärit pääsi jamittelemaan mukaan. Reggae-meininkiä.

Vi ai pi -ravintola! Erittäin hyvä bändi!  

Kolmas livemusamesta " Apachi-baari"

Kaiken kaikkiaan tsekattiin neljä eri livemusiikkimestaa, jonka jälkeen alkoi uni painaa. Klo oli 01 luokkaa kun saavuimme takaisin hotellille.

Aamulla herätyskello piippas meidät hereille klo 7.00. Vuorossa äksöniä! Rafting eli koskenlaskua.
Ensin kuitenkin aamiaista nassuun.

Aamupala hotlalla

Matka kosken yläjuoksulle kesti autolla n. 1,5 tuntia. Upeita maisemia ja riisipeltoja...Mikäs siinä oli töllötellessä, kun kuski hoiti meidän noutamisen hotlalta sekä ajamisen paikalle.

Rafting-pointissa lyötiin kypärät päähän, pelastusliivi päälle ja mela käteen. Lyhyt opastus, josta en saanut mitään selvää ja ei muuta kun hyvää matkaa!

Meitä oli veneessa Niko, Kassu, minä sekä opas. En tahtonut aluksi ymmärtää huutoja, saatika reagoida niihin. Aluksi homma taisi myös muutenkin mennä naureskelun puolelle. Mutta pienen hetken päästä homma alkoi jo sujumaan kun vain noudatti oppaan huudaksia. Forward, back, bumbum, jumpjump, hold on sekä kuvaako kamera- huudahduksia kuului tiuhaan tahtiin. Nikolla oli siis GoPro-kamera kiinnitettynä kypärään ja kuvattiin koko lasku videolle.

Noin puolessa välissä pysähdyttiin vesiputoukselle. Sieltä löytyi myös piste, mistä sai ostaa oluet.

Waterfall

Sellasta

Riisipelto

Matka jatkuu

 Kaiken kaikkiaan laskettiin koskea n. 14 kilometriä ja rankin pudotus oli 4 m. Todella hieno reissu... Oisi se vähän ehkä hurjempikin voinut olla ;). Mutta silti hianoa!

Saavuttiin hotellille takaisin n. klo 14 maissa ja samantein tulinkin tähän altaalle rustailemaan..

Nyt uimaan!

Tsau!