HAI!

Aika ei kosketa meita talla matkalla. Ei ole mitaan hajua, onko viikonloppu vai kenties maanantai.

Eilen paatettiin kiertaa koko saari ja vahan snorklata, joten vuokrattiin longtail-bout eli vene koko paivaksi neljan muun suomalaisen kanssa. Lahdettiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin blue windin sukellusmestalta meille snorkkelit vuokralle. Ne oli todella heikossa hapessa ja likaiset. Suosittelen vuokraamaan snorkkelit, jos semmoinen kiinnostaa, niin mieluummin Koh tao diversilta.

In any case. Lahdettiin kiertamaan saarta veneella oman kuljettajan kanssa. Ensimmainen paikka, mihin pysahdyttiin oli nimeltaan Japanise garden. Jos tykkaa koralleista, snorkkelin kanssa tappelemisesta ja kaloista, niin tama paikka oli todella upea. Omalla kohdallani sanon suoraan, etta vesi ei ole se ihan taysin omin elementti. Kuitenkin sen jalkeen, kun lakkasin panikoimasta joka kerta, kun kala osui kehoon, niin olotila helpotti kummasti ja pystyin jopa nauttimaan vedenalaisista maisemista. Niko tosin kertoi veneessa kaikkia kauhujuttuja haisukelluksista ja triggerfisheista, jotka hajottavat isoilla leuoillaan koko maskin, niin adrenaliini ei kerennyt laskemaan, etenkin kun sitten triggerfishia paatti uida ihan lahelle.

Kiersimme koko saaren ja pysahdyimme lahes joka rannalle, mutta pari juttua oli ihan ylitse muiden. Ensimmainen oli se HAI. Pyysimme kuskia viemaan meidat sharkbayhin ja sinne sitten paadyimmekin. Pojat painelivat ensimmaisena veteen ja omassa paassani soi tappajahain-tunnari... ti ti... ti ti... titititi..... En ole kenekaan nahnyt uivan ja sen jalkeen hyppaavan veneeseen suorinvartaloin niin nopeasti, kuin miten pauli sitten hetkea myohemmin hyppasi. Alapuolella pyori noin 1,5 metrin mittainen hai. Eipa siina, turistit painelivat peraan, kun sydamensyke oli saatu rauhoittumaan. Mina paatin pysytella veneessa. Kuitenkin aloin sitten ajattelemaan, etta mitas jos myohemmin sitten kaduttaa. Otin maskin ja kiipesin portaita pitkin mereen - tai oikeastaan roikuin puoliksi meressa aivan paniikissa puristaen portaita. Lopulta viimeinenkin veneessa eli Pirita uskaltautui mereen. Sovimme kuitenkin, ettemmme irrota portaista ja olemme selat vastakkain niin mikaan ei paase puraisemaan selkapuolelta. Joo... naurakaa vain, mutta haipelko on vakava asia :D. Tosiaan siellahan niita haita meni. Isompia ja pienempia.

Hengissa selvittiin ja jatkettiin banana rockiin. Se on paikka, joka on suoraan kuin Pirates of the caribianista. Isoon kappyraiseen puuhun rakennettu mielenkiintoinen baari, joka on isolla kalliolla. Sita yllapitaa paikallinen rasta, joten meininki on todella rentoa ja aika jumissa. Paikka kannattaa ehdottomasti tsekata. Sinne on vain hieman hankala paasta ja loytaa, mutta venekuskit tietaa kun sanot Banana rock. Tosin sen jalkeen ne alkaa virnuilemaan...

Illusia; taalla oli aivan ihana ranta, jossa oli paljon kivia ja simpukoita. Kerailin niita snorkkelin kanssa ja tuon kotiin tuliaisina :). Lisaksi meilla on taalla oma koira. Se lahti meidan mukaan eilen ja seurasi koko pitkan matkan kotiin. Siita lahtien se on uinut meidan kanssa ja viettanyt aikaa meidan bungalowin terassilla. Sellainen valkoinen Cuccia hieman isompi tyttokoira.

Nyt kello on jotain ja on pimeaa. Aika siis menna syomaan.

Ai niin, taalla on maailman kirjamellisesti hienoimmat auringonlaskut!

Terveisia ja haleja kaikille.