Matka Krabille!

Elikkas viimeiset paivat ovat olleet -taas- hyvin tapahtumarikkaat.

Koh Samuilla vietimme siis kaksi yota. Tapasimme ensimmaisena iltana mukavan saksalaisen pariskunnan ja ilta sujahtikin nopeasti.

Seuraavana paivana vuokrasimme saksalaisen parin kanssa mopot ja lahdimme kiertamaan ympari Samuita. Tiet olivat loistavassa kunnossa ja niita yksinkertaisesti - oli. Kaytiin Lamai beachilla, jota suosittelen ehdottomasti Chaweng beachia enemman. Meininki oli rennonmpaa ja ranta kauniimpi. Mielenkiintoisin kohde loytyi ehdottomasti Lamai rannan paasta - Banana rock - tyyppinen hideaway rastabaari. Piilossa omassa poukamassaan Grandfather ja Grandmother kiven suojissa (em. kivet ovat siis kopiot naisen ja miehen ....)

Samuilla nakyi paljon selvemmin Thaimaan ns. lieveilmiot. Vanhemmat lansimaiset turistit nuorten thaimaalaisten tyttojen kanssa. Joka paikassa oli naisia huutelemassa miehille. Rannalla taas vakea tuli lahelle mukamas myymaan riippumattoja, jaateloita tai vaatteita. Ennen niiden tarjoamista tarjosivat kuitenkin ensin huumeita - laajalla skaalalla.

Samuin meininki tuli selvaksi parissa paivassa ja paatettiinkin varata matka seuraavalle paivalle pois, Krabille Ao nangiin.

Lahto 8.00 kesto n. 10 tuntia

Herasimme aamulla 6.30, ja mina aivan hirveassa flunssassa. Kavimme aamupalalla ja pakkasimme kamat. Sitten alkoikin mielenkiintoinen reissu kohti Krabia. Taalta kun ostat matkan, niin he jarkkaavat sen jatkokuljetuksineen perille saakka. Ensin taksi vei meidat satamaan ja kaskikin meidat bussiin. Bussilla matkasimme n. tunnin toiseen satamaan. Siella koko bussi nousi lautalle. Istuin yksin koko matkan lautan katolla auringossa lukien kirjaa. Oli todella rauhallista ja hiljaista, matka kesti n. 2 tuntia. Sen jalkeen taas bussiin. Bussissakin oli ihan hiljaista, joten valtasin viimeisen penkkiriviston ja aloin nukkumaan.

HErasimme molemmat Nikon kanssa parin tunnin paasta siihen kun bussikuski tuli kaskemaan ulos. Ulkona meita odotti mies. Kavelimme juuri heranneina rinkkojen kanssa n. puoli kilometria pienelle ruokalalle. Sielta meidat noudettiin n. puolen tunnin paasta tilataksilla.

Olimme kyydissa ainoat, joten heitimme taas pitkakseen ja laitoimme elokuvan pyorimaan. Elokuva oli nimeltaan 2012 ja kyseessa on maailman lopusta kertova leffa. Kokemus oli todella interaktiivinen, kun ymparilla nakyi palmuja niinkuin elokuvassa. Korvissa soi taysilla tuhon aanet ja samaan aikaan auto hyppi ja pomppi. Kokemus oli sen verran aidon tuntuinen, etta ahdistuksen vuoksi laitoimme leffan syrjaan ja katselimme vain ymparillemme.

Yhtakkia Niko naki kyltin, jossa luki Welcome to Krabi. Muistutin siihen samaan jatkoon, etta meilla on viela vahan matkaa pidemmalle Ao nangiin. Kuski ilmeisesti kuuli sen ja pyysi saada nahda meidan liput. Sitten soitti puhelun. n. 20 minuutin paasta pysahdyimme taukopaikalle. Ja meidat kaskettiin ulos. Paikalla oli muitakin reissaajia. Kavimme kysymassa tiskilla, mihin meidan sitten pitaa menna. Nainen vain pudisteli paataan joka kerta ja hoki no no - ei ei.

Istuimme n. 15 minuuttia taukopaikalla, kun meidat komennettiin paikallisen avolavan kyytiin ja taas matka jatkui. Matkasimme silla n. 20 minuuttia, kun meidat taas kaskettiin ulos.... paikalliseen koulubussiin. Siina oli lapset ja me varmaan yhta ihmeissaan. Lapset koulupuvuissaan reppujen kanssa ja me isojen rinkkojen kanssa keskella.

Kuinka ollakaan paasimme koulubussilla Ao nangiin. Otimme rannasta heti longtail-veneen ja matkasimme tallaiseen hiljaisaan poukamaan. Alkufiilis ei ollut hyva. Ranta oli jarkyn nakoinen laskuveden vuoksi ja rannan bungalowit huonossa kunnossa - ja hirveasti hyttysia. Jatkoimme matkaa kavellen hieman enemman sisamaahan ja loysimme kivan ja halvan bungalowin. Sisemmalla viidakossa oli kivannakoista ja rauhallista. Kuitenkin matka verotti flunssaista matkalaista sen verran, etta menimme melkein heti unille.

Yolla yskin keuhkojani pihalle. Kroppa ja iho on jo sen verran tottunut kovaan lampoon, etta oisin parjaa jopa ilman tuuletinta...Valilla saattaa olla jopa vahan kylma, vaikka lampoa on yollakin se +30. (air conditionia ilman olo kannattaa!)

Aamupalan jalkeen lahdimme reenamaan. Matkalla kuului puskista kamalaa rytinaa. Kovasti apinoita hyppimassa puusta puuhun. Se oli todella hauskannakoista.

Reenailun jalkeen paatimme lahtea pienelle seikkailulle. Koska tama on suojaisa poukama kivipaasien keskella, taalta ei oikein paase minnekaan. Paitsi Railay beachille, jos vesi on tarpeeksi matalalla. Nyt se oli. Lahdimme kavelemaan kivien yli, kulku oli hidasta ja hankalaa teravien kivien ja liukkauden vuoksi, matka kesti n. 30 min. Paasimme kuitenkin toiselle rannalle. Meita tosin varoitettiin, etta tulkaa takaisin ennen klo 18, sen jalkeen vesi on liian korkealla ja joudumme kiertamaan viidakon kautta. Siella on vaikeaa kulkea ja pitaisi olla taskulamppu matkassa.

Vietimme aikaa Railay beachilla ja kavelimme luolille saakka. Luolien jalkeen avautui kiva ranta. Isot aallot ja rannalla apinoita - muitakin kuin turisteja :>.
Kuinka ollakaan aika hujahti todella nopeasti ja lahdimme kavelemaan takasin kohti ylityskohtaa. Aika yllatti meidat. Paasimme ylityskohtaan juuri, kun aallot hipoivat kivia. Paikalliset miehet kivien paalla sanoivat, etta viela voi menna jos menee nopeasti. Lahdimme kiipeamaan kivia pitkin. Kuitenkin aallot osuivat jo kiviin ja nikon tallukas tipahti mereen, samassa hetkessa mina liukastuin ja loin polveni teravaan kiveen. Siina vaiheessa paikalliset miehet huusivatkin jo meita takaisin. Meri oli liian korkealla.

Ei muuta kuin viidakon lapi. Etsimme polkua, mihin miehet neuvoivat meidat, mutta sita ei loytynyt. Lopulta paikallinen mies tuli ja sanoi englanniksi - here - osoittaen pystysuoraa kallion seinamaa ylospain. Ei muuta kuin ylos. Se olisi ollut taysin mahdotonta ilman kalliossa roikkuvaa narun tuomaa apua. Vuorikiipeilimme itsemme siis korkealle narun avulla sandaalit jalassa. Lopulta vuorikiipeilyjen jalkeen paasimme ylos ja sitten taiteillen alas omaan kylaan tonsai-beachille. Huh, sen jalkeen tultiin suoraan tahan internettiin.

Huomenna lahdemme aamulla klo 8.00 Malesiaan Penangille. Arvioitu kesto 9 tuntia.

Terkkuja kaikille. Illusialle isoja haleja ja hannan heilutuksia apinoilta!