Lentää siivin valkoisin... suureen maailmaan

Lentokentällä

Nyt sitten alkoi reissu.. huih. "Heräsin" 5.00, mutta oikeastaan en saanut koko yönä lainkaan unta. Tämän hetkinen väsymys vastaa mielestäni hieman humalatilaa, joten tekstikin on kait sen mukaista.

Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin... pitkälle. Aina on ollut joku kaveri/työkaveri/poikaystävä/äiti mukana... Nyt ei ole ketään kenen kanssa ottaa jo vakitavaksi muuttunutta yhtä lentokenttäbisseä ennen lähtöä. (Tosin Moskovaan reissasin yksin yöjunalla, mutta sitä ei lasketa.)
Jotain siistiä tässä sentään on: Minulla on läppäri mukana ensimmäistä kertaa reissussa. Korvatkoon se siis kaverin nyt. Tosin olutkaveriksi siitä ei ihan ole. Joka tapauksessa on aika metropoliittinen (?) olo, kun on oma läppäri mukana. On mukavampi kirjoittaa blogia ja teidän lukea sitä, kun ääkkösetkin on käytössä.

Saavuin lentokentälle n. 6.00 aikaan. Ne, jotka ovat kanssani reissanneet, tietävät, että olen aikamoinen paikkanatsi. Muuten siis olen varsin leppoinen matkustaja, mutta paikkojen kanssa väkslääminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keikkareissuilla minulle on tärkeää, että istumme porukalla vierekkäin/lähekkäin. On tappavaa reissata pitkiä matkoja, jos ei ole ketään kenelle jutella. Tällä reissullahan juttelu on ihan se ja sama, kun ei ole ketään tuttua mukana. Toinen toiveeni on, etten istuisi viimeisellä rivillä enkä kolmen rivissä keskellä. Lähtöselvityksessä sain onneksi selvitettyä itselleni ihan mukavat paikat... Paikan riviltä, jossa on vain yksi penkki =D.
Boarding alkaa noin 10 minuutin kuluttua ja kolmen tunnin päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Siellä onkin sitten aikaa kökkiä 6 tuntia ennenkuin kone lähtee kohti Dallasia ja Mehikoa. Mutta ei se mitään, minulla on suunnitelma kuinka saan ajan kulumaan. Musiikkianalyysin 2.kurssin lopputyö pitää tehdä ja palauttaa 11.päivään mennessä. Ajattelin suunnistaa kahvilaan, laittaa luurit korville ja kirjoittaa analyysin Schubertin Winterreise-laulusarjan kolmesta kappaleesta.



Koska minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle jutella, varautukaa siihen että päivittelen blogia ahkerasti...

BTW: Miten lentokentän sisällä voi olla lintuja?

Vuosi män - Meksiko arriba!

Viimeisemmästä blogimerkinnästä onkin vierähtänyt reilusti ylitse vuosi. Pieni päivitys, mitä vuoteen 2011 mahtui:

- Kävimme tulikeikolla Abu Dhapissa, Israelissa, San Franciscossa, Kiovassa, Saksassa ja Dubaissa.
Täältä löytyy pieni kooste matkoista

- Pistäydyimme Suomen Talent Finaalissa
Talent-video

- Pyrähdin tuomaroimassa Karaoken MM-kisojen Uudenmaan Finaalissa

- Syksyllä palasimme jälleen Pyynikin kesäteatteriin kymmenen näytöksen voimin

- Kesäteatteriproggiksen kanssa samaan aikaan tein Max&Moritz-musikaalia Teatteri Tapiossa.
- Coverstonella vallattiin Suomea ja Vanajanlinnaa useaan otteeseen.

- Vuoden 2010 lopussa julkaisimme uuden albumin Out of the Ashes. Levy-yhtiönä toimii edelleen Napalm Records Itävallasta.

Siihenpä se kaikki aika sitten menikin! Mutta nyt on vuorossa uudet tuulet. Tavoite on kirjoittaa blogia  8.1.2012-16.2.2012 välinen aika suhteellisen intensiivisesti, nimittäin Meksikosta käsin.

Olemme Nikon kanssa mukana esiintymässä Illusion - Fuego y Magia Showssa Meksikossa Leonin kaupungissa. Esityksiä mahtuu kokonaisuudessaan 75 kappaletta 26:een päivään eli tylsää ei ainakaan tule olemaan. Oma roolini on hoitaa pääasiassa shown laulut. Niitä reenatessa onkin joulun pyhät
soljuneet nopeasti - ihan vain ettei laiskottelemaan pääsisi-

Lentoni lähtee sunnuntaina klo 8.00 aamulla.. ja kahden vaihdon kautta minun pitäisi lopulta päästä perille Leoniin. Harmittavaa/jännittävää/pelottavaa/ lähdössä on, että Niko ei tule minun mukanani vielä tuolloin. JAIKS! Niko ja loppupoppoomme käy hoitamassa Portugalin keikan, jolta minä jouduin jäämään pois Meksikon ensi-illan mennessä sen päälle. Niko lentää siis Portugalista 15.päivä Leoniin.

Sunnuntaina rustailen sitten lisää tunnelmia, kun reissailen kohti Mehikoa...

-K-

Syksyä ja Lemminkäisen temppeliä

Huh, huh... Syksy on ollut sen verran rankka, että onneksi kerettiin rentoutumaan keväällä Aasian lämmössä.

Lemminkäisen temppelin ensi-ilta oli toissapäivänä eli perjantaina. Yllätys, että maanantaina olo tuntui jo köhäiseltä. Sitten vielä joka yö harjoituksia 02 saakka yöllä. Onneksi tänä vuonna päästiin reilua viikkoa aikaisemmin jo Pyynikille reenailemaan, luksusta. Ääni vain otti itseensä aika voimakkaasti. Keskiviikkona sain poskiontelontulehdukseen kuurin ja ensi-ilta aamuna ääni oli ihan maassa. Kyypakkauksella ja carmolistipoilla sai Pohjanneito hieman käheän tulkinnan, pääasia kun vähän pihisi, vaikka hieman Pohjolasta tulikin ;).

En lakkaa hämmästelemästä sitä, mihin porukalla pystytään. Kaikki lavasteet, puvustukset, koristeet, koreografiat, musiikit on itse tehtyjä. Kun laskee vielä huomioon sen, että kaikki käyvät koulussa ja töissä samaan aikaan, päivät venyvät pitkälle yöhön, eikä tästä saa kukaan palkkaa, on todella uskomatonta katsella lopputulosta. Hatunnosto myös Aksulle, että saa 40 henkilöä puhaltamaan todella lyhyessä ajassa yhteen hiileen. Hyvä me!

Tänään on vuorossa viimeinen esitys ennen kahden päivän taukoa. Täytyy kerätä itsestänsä kaikki lopputsemppi, että pysyn vielä tämän päivän pystyssä. Flunssa on vienyt kyllä kirjaimellisesti kaikki mehut.

mutta levätään sitten maanantaina.... =)

Tervetuloa katsomaan

Lemminkäisen Temppeli
temppeli

Viimeista viedaan

Tanaan on koko reissun viimeinen paiva. Kuusi viikkoa on hurahtanut ihan mielettoman nopeasti ohi...

Koko reissu pahkinan kuoressa:

Bangkok > Koh tao > Koh Phagnan > Koh Samui > Krabi > Penang > Perhentia > Kuola Lumpur > Bangkok


Nyt kaydaan Nikon kanssa ottamassa viela tatuoinnit jalkoihin ja tehdaan viimeiset shoppailut. Pakko kylla sanoa, etta yot bangkokissa on aika raskaita ja pitkia :)Ihana tulla takaisin kotiin huomenna ja nahda kaikki tutut.

Sitten ensi viikolla Meksikoon!

Hola!

Back to Bangkok

Taas lyhyt kirjoitus: aika on rahaa todellakin!

Nyt ollaan takaisin Bangkokissa. Lento meni todella mukavasti parissa tunnissa Kuola Lumpurista, paitsi etta koneessa oli aivan jaatavan kylma. Lennon jalkeen tultiin suoraa tieta Khao san roadille. Otettiin huone hieman kalliimmasta hotellista, mutta saatiin todella edullinen tarjous.

Khao san roadilla meininki on ennallaan. Paljon putiikkeja ja ihmisvilinaa. Tanaan kaytiin myos isossa ostoskeskuksessa. Wau, etta oli upeaa tavaraa. Niin paljon olisin voinut ottaa mukaan, mutta rahat ei riita ja tilaa ei ole.

Nyt kuuntelen paraikaa taas koneelta meidan uuden levyn biiseja miksauksineen ja kuullostaa todella hyvalta! Jee, tykkaan!

Ollaan takaisin suomessa 11.6 ... jei!

haleja

Kuola Lumpuriin

No niin, yritan olla nopea, silla internet aikaa on enaa 15 minuuttia.

Perhentian saaret on todellinen paratiisisaari. Ollaan nautittu todella paljon ajasta taalla. Jos muuten yritatte soittaa, niin puhelimeni ei toimi jostain syysta. Nikon saa normaalisti kiinni.

Parasta matkustamisessa paikkojen lisaksi parasta on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ollaan vietetty kaikki paivat taalla saksalaisen Freddien kanssa. Aivan loistava tyyppi. Ja nyt viimeisina paivina meilla on ollut todella mukava porukka. Paivat kuluu opettaessa poita ja keppia ihmisille rannalla ja iltaisin ollaan esiinnytty baareissa. Ainut huono homma on vain, etta taalla ei ole lamppuoljya, joten pitaa pyorittaa dieselilla, joka on paljon kuumempaa ja vaarallisempaa. Muutamat palovammat siis loytyy molempien kehosta.

Toissapaivana kaytiin snorklaamassa ja nahtiin paljon haita seka iso kilpikonna. Koko reissu oli todella upea enka pelannyt enaa haitakaan niin paljon.

Yhtaan kaarmetta en ole nahnyt koko reissulla ennenkuin eilen. Bythoni oli hiipinyt jonkun turistin bungalowiin. Mies oli vain tyynesti nostanut kaarmeen ja toi sen meille naytille. Huh...


Tanaan lahdemme siis kohti Kuola Lumpuria yobussilla ja huomen illalla lahtee lento takaisin Bangkokkiin.

Terkkuja ja haleja kaikille!

Yllatys ja ennakkoluulo

Taasen vaiherikkaita paivia takana useampi kappale. Palataan viela siihen iltaan jolloin olimme Krabilla.

Viime blogimerkinnan jalkeen kavelimme takaisin bungalowillemme ja aloimme valmistautumaan ruokailua varten. Kun kaikki oli kunnossa, Niko avasi oven. Jokin napsahti oven ulkopuolella. Ihan mielettoman iso skorpioni tallusteli kaikessa rauhassa meidan terassilla ja se pisti oveen kun Niko avasi sen. Tiesimme kylla, etta taalla on kaarmeita, mutta etta skorppareita... se tuli todella yllatyksena. Hipsimme kuitenkin syomaan, jossa oli myos lemmikkiapina. Illalla pyoritimme pitkaan tulia paikallisessa rastabaarissa.

Aamulla herasimme 6.30 ja aloimme valmistautumaan pitkaa matkaa varten. 8.00 lahti longtailbout vene Ao nangin rantaa kohti. Lansipuolelen Krabilla oli kuitenkin monsuuni ja meri oli todella epavakaa. Niinpa me ja 8 muuta turistia jannitimme paasemmeko elavana pienella puuveneella isojen aaltojen keskella rantaan. Se oli ensimmainen reissu kun allekirjoittanutta oikeasti pelotti. Olin aivan varma, etta vene kaatuu. Sen verran hurjaa se kyyti oli.

Paasimme kuitenkin rantaan, josta bussi nouti meidat. Matkasimme ensin n. 2 tuntia ja sitten vaihdoimme uuteen bussiin. Tai siis bussit ovat taalla ns. tilatakseja. Koska olimme ainoat kyydissa, vedimme selkanojat taakse ja matkasimme erittain rennosti koko matkan kohti Malesian rajaa.

Malesian rajalla oli isoja kyltteja joka puolella> Jos tuot huumeita maahan, seurauksena on kuoleman tuomio. Rajan ylitys sujui todella nopeasti ja rauhallisesti...

Sitten yllatykseen ja ennakkoluuloon. En tieda, mista olen saanut paahani, etta Malesiassa olisi viela vahan Thaimaata ns. huonommin kehittynyt ja halpa maa. Nimittain kun ylitimme rajan, tiet muuttuivat todella hienoiksi, tien varret olivat puhtaita ja hyvin hoidettuja. Yleisesti ottaen Malesia naytti todella upealta... ja oli viela Thaimaaseen nahden paljon kuumempi.

Saavuimme Penangille 9 aikaan illalla ja koska Malesiassa kello on tunnin viela Thaimaata edella, kello oli siis 10 paikallista aikaa. Otimme huoneen pienesta hostellista ja varasimme matkan seuraavaksi aamuksi. Sitten kavimme syomassa hyvaa intialaista ruokaa ja hammastelin Penangin suurkaupungin hienoutta. Menimme nukkumaan n. klo 12 aikaan.

Heratyskello heratti meidat aamu -4 aikaan, silla bussi Perhentialle lahti klo 5 aamulla. Saimme nukuttua siis n. 4 tuntia. Kun thaimaassa saimme matkustaa yksin omassa pyhyydessamme tilabusseissa, niin nyt bussi perhentialle oli aivan taynna.
En saanut nukuttua bussissa lainkaan, tuijottelin vain ulos ja katselin todella upeita maisemia. Tama on viela trooppisempi maa kuin Thaimaa.

Olimme perilla Perhentialla Keyciil saaressa klo 14. Perhentia on jotain uskomatonta. Upeimman nakoinen paikka, missa olen koskaan kaynyt. Vaikea edes selittaa... todellinen paratiisisaari. Jatkuva auringonpaiste ja kuumuus. Ja jos thaimaassa oli gekkoja, niin taalla on paljon suurempaa. Ihan mielettoman isoja liskoja...Parhaimmillaan metrin, puolitoista mittaisia pikku dinosauruksia.

Kun varasimme matkaa Perhentialle, emme olleet varatuneet siihen, etta Malesiassa oli paikkallisten loma. Yleensa joka paikassa oli tilaa ja vapaita huoneita, mutta nyt tilaa ei ollut missaan. Joka ikinen huone saarella oli varattu, paitsi yksi...

Saimme bungalowin symphooon nimisesta mestasta. Bungalowi naytti silta, etta se olisi karsinyt tsunamin vauriot. Se oli kirjaimellisesti huonoimman nakoinen mesta, missa olen koskaan nukkunut. Patjakin oli aivan homeinen. Nukuimme siina ensimmaisen yon ja aamulla kun herasimme, Niko oli aivan taynna pienia pisteita. Nikon molemmat kadet, olkapaat ja rinta oli sankyluteiden puremilla. Mina saastyin, kun olin ennen nukkumaan menoa laittanut otokkasprayta. Viela nyt muutama paiva myohemmin Nikolla on jalkia puremista.

Seuraavana kun paikalliset alkoivat palaamaan arkeen, saimme kivan bungalowin. Tosin hieman kalliin.

Toisin kuin Thaimaassa, taalla on vahemman paikallisia tulenpyorittajia. Olemme esiintyneet joka ilta ja saaneet monkeyjuicea palkkioksi. Nyt olemme saareen kuuluisuuksia ja kaikki moikkaavat ja tulevat juttelemaan. Toissa iltana Buffalo-baarin omistaja tuli sanomaa, etta jos koskaan haluamme tulla Perhentialle, voimme tulla pyorittamaan tulia hanen baariinsa ja han maksaa meille ruoat, juomat ja asumisen. Kesatyo Perhentialla...kuullostaisi aika kivalta :)Mitas illusia tykkaisi?

Nyt loppuu aika.. jatkan taas seuraavalla kerralla! Pusuja ja haleja!