maanantai 26. toukokuuta 2014

Sideways

Vihdoin!

Muistan kun useampia vuosia sitten havahduin karuun faktaan, että kilpavoimistelussa saavutettu notkeus oli tehnyt mystisesti katoamisempun. Jotenkin olin tuudittunut sellaiseen uskoon, että kyllähän se notkeus siellä pysyy vaikka ei enää venyttelekään aktiivisesti. Newsflash for me: Ei pysy.

Muutama vuosi sitten päätin lisätä etuspagadit takaisin venyttely-menuun ja suhteellisen nopeasti ne sieltä venyä paukahtivat takaisin . Sivuspagadi ja selkä jäi  tuolloin vielä vähän räpeltelyksi.


Kuitenkin, kun tekee yhteistyötä näin notkeiden ja lahjakkaiden ihmisten kanssa....
Duo Minja
haluaa kehittää myös omaa osaamistaan koko ajan...

Jotenkin vallalla tuntuu kuitenkin olevan käsitys, että 30 ikävuoden tienoilla ei voi kehittää omaa notkeuttaan. Myös omalla kohdallani ajattelin, että tämä on kroppa on venyvyytensä nähnyt - ja menettänyt. Etsimällä aktiivisesti internetin syövereistä olen löytänyt kuitenkin yli kolmekymmentä vuotiaina aloittaneita contortion (notkeusakrobatia)-harrastajia mm. contortionista ja alla olevassa videossa esiintyvä Sheila, joka aloitti notkeusharjoittelun vajaa kolme vuotta sitten.


Omalla kohdallani tarkoitus ei ole kuitenkaan alkaa seniori-contortionistaksi vaan pyrkiä lisäämään omaa notkeutta. Tämän vuoden aikana uusien temppujen lisäksi olen tehnyt työtä siis etenkin sivuspagadin sekä selän kanssa....

Joka iltainen aktiivinen venyttely on ilokseni vihdoin alkanut tuottaa tulosta ja nyt pystyn röhnöttämään lattialla kuin sarjakuvahevonen jäällä.


Ja koipikin nousee tarpeeksi, jotta vanne pystyy pyörimään nilkassa ilman törmäilyä silmiin ja nenään...


 Mutta selkäni on ollut varsinainen murheen kryyni jo lähes 15 vuotta. Lääkärin papereiden mukaan listalta löytyy skolioosi sekä ylioiennut yläranka (ja sitä kautta notkolla oleva alaselkä). Selkävaivojen vuoksi olen hieman pelännyt selän venyttelyä, etten päätyisi lopulta kävelemään kuin tyttö Manaaja-elokuvassa. Olen koittanut edetä pienin askelin...

Tällä hetkellä selkä on vielä kaukana siitä, mihin tähtään, mutta edistystäkin tulee...hiljalleen...

Sangen epänautinnollista....




Sirkuksessa ja ylipäätään päämäärätietoisessa reenamisessa on se uskomattoman hieno puoli, että kun vaan jaksaa lyödä päätänsä tarpeeksi pitkään ja kovaa seinään, niin lopulta se sujahtaa läpi... ja sehän motivoi, jos mikä!

Treeniä vaan lisää... Toivon mukaan syksyllä saa taas vähän edistyneempää otosta kehiin...

- Katra


maanantai 19. toukokuuta 2014

Kevätpäätöksiä..

Keväthelle tuntuu nyt hellivän koko Suomea ja sen kunniaksi tein päätöksen alkaa päivittämään blogia hieman tiheämpään. Alun perinhän olen kirjoittanut tätä blogia vain pidempien ulkomaan produktioiden aikana. Tänä keväänä tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, ettemme tee pidempiä ulkomaan proggiksia tämän vuoden aikana. Syitä on useampia, mutta yksi tärkeistä on omakotitalo, jonka ostimme viime keväänä juuri ennen Turkin produktioon lähtöä. Vaikka muutama ihana proggis jääkin nyt väliin (nyyh.. Turkki), niin on ihana kuitenkin viettää kesä sekä syksy Suomessa ja panostaa omaan kotiin.

Kunnon kotiasioihin päästiinkin viime viikonloppuna, kun maalasimme talkooporukalla talon kaikki ulkopinnat.


Perjantai-aamuna aseteltiin tellingit paikalleen ja käynnistettiin nosturi.  11 henkilön talkooporukalla työ sujui sutjakkaan ja jo lauantai-iltana suurin osa työstä oli tehty. Sunnuntaille jäi enää kuistin maalaaminen. Onneksi saatiin aivan loistavat ilmat maalaukselle, niin että ihokin sai vähän ruskeaa väriä pintaan.

Lauantaina osallistuin hieman vaihtelevasti maalaukseen, sillä meillä oli kaksi glow-keikkaa buukattu samalle päivälle. Aamulla herätyskello herätti 5.30 ja hipsin ennen talkooporukan heräämistä ulos ovesta. Klo 7.00 kurvasin Tamperetalon pihaan ja roudasimme tavarat lavalle. Esiinnyimme Tamperetalon päälavalla klo 9.20




Keikan jälkeen kiireellä takaisin maalaamaan...


Kun muut illan suussa avasivat maljoja onnistuneelle ja loppuun saatetulle urakalle, minä kurvasin takaisin Tampere-talolle ja suuntasin tällä kertaa Sorsapuiston saliin, jossa meillä oli vielä toinen glow-veto "Space Ice".


Illan venue

Lämppäilyä ajankuluksi


Keikkaelämän arkea: odottelua...

Olin kotona joskus puolen yön maissa... väsyneenä, mutta onnellisena.

Kiitos ihan älyttömästi koko talkooporukalle!! Kyllä nyt kelpaa, kun on ihan tuore väri talon pinnassa ja aurinko paistaa!

Tämän maanantain vietän reenaillen ja lukien kirjaa omalla pihalla auringon alla.

Tsau!