sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syksyä ja Lemminkäisen temppeliä

Huh, huh... Syksy on ollut sen verran rankka, että onneksi kerettiin rentoutumaan keväällä Aasian lämmössä.

Lemminkäisen temppelin ensi-ilta oli toissapäivänä eli perjantaina. Yllätys, että maanantaina olo tuntui jo köhäiseltä. Sitten vielä joka yö harjoituksia 02 saakka yöllä. Onneksi tänä vuonna päästiin reilua viikkoa aikaisemmin jo Pyynikille reenailemaan, luksusta. Ääni vain otti itseensä aika voimakkaasti. Keskiviikkona sain poskiontelontulehdukseen kuurin ja ensi-ilta aamuna ääni oli ihan maassa. Kyypakkauksella ja carmolistipoilla sai Pohjanneito hieman käheän tulkinnan, pääasia kun vähän pihisi, vaikka hieman Pohjolasta tulikin ;).

En lakkaa hämmästelemästä sitä, mihin porukalla pystytään. Kaikki lavasteet, puvustukset, koristeet, koreografiat, musiikit on itse tehtyjä. Kun laskee vielä huomioon sen, että kaikki käyvät koulussa ja töissä samaan aikaan, päivät venyvät pitkälle yöhön, eikä tästä saa kukaan palkkaa, on todella uskomatonta katsella lopputulosta. Hatunnosto myös Aksulle, että saa 40 henkilöä puhaltamaan todella lyhyessä ajassa yhteen hiileen. Hyvä me!

Tänään on vuorossa viimeinen esitys ennen kahden päivän taukoa. Täytyy kerätä itsestänsä kaikki lopputsemppi, että pysyn vielä tämän päivän pystyssä. Flunssa on vienyt kyllä kirjaimellisesti kaikki mehut.

mutta levätään sitten maanantaina.... =)

Tervetuloa katsomaan
Lemminkäisen Temppeli
temppeli

torstai 10. kesäkuuta 2010

Viimeista viedaan

Tanaan on koko reissun viimeinen paiva. Kuusi viikkoa on hurahtanut ihan mielettoman nopeasti ohi...

Koko reissu pahkinan kuoressa:

Bangkok > Koh tao > Koh Phagnan > Koh Samui > Krabi > Penang > Perhentia > Kuola Lumpur > Bangkok


Nyt kaydaan Nikon kanssa ottamassa viela tatuoinnit jalkoihin ja tehdaan viimeiset shoppailut. Pakko kylla sanoa, etta yot bangkokissa on aika raskaita ja pitkia :)Ihana tulla takaisin kotiin huomenna ja nahda kaikki tutut.

Sitten ensi viikolla Meksikoon!

Hola!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Back to Bangkok

Taas lyhyt kirjoitus: aika on rahaa todellakin!

Nyt ollaan takaisin Bangkokissa. Lento meni todella mukavasti parissa tunnissa Kuola Lumpurista, paitsi etta koneessa oli aivan jaatavan kylma. Lennon jalkeen tultiin suoraa tieta Khao san roadille. Otettiin huone hieman kalliimmasta hotellista, mutta saatiin todella edullinen tarjous.

Khao san roadilla meininki on ennallaan. Paljon putiikkeja ja ihmisvilinaa. Tanaan kaytiin myos isossa ostoskeskuksessa. Wau, etta oli upeaa tavaraa. Niin paljon olisin voinut ottaa mukaan, mutta rahat ei riita ja tilaa ei ole.

Nyt kuuntelen paraikaa taas koneelta meidan uuden levyn biiseja miksauksineen ja kuullostaa todella hyvalta! Jee, tykkaan!

Ollaan takaisin suomessa 11.6 ... jei!

haleja

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Kuola Lumpuriin

No niin, yritan olla nopea, silla internet aikaa on enaa 15 minuuttia.

Perhentian saaret on todellinen paratiisisaari. Ollaan nautittu todella paljon ajasta taalla. Jos muuten yritatte soittaa, niin puhelimeni ei toimi jostain syysta. Nikon saa normaalisti kiinni.

Parasta matkustamisessa paikkojen lisaksi parasta on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ollaan vietetty kaikki paivat taalla saksalaisen Freddien kanssa. Aivan loistava tyyppi. Ja nyt viimeisina paivina meilla on ollut todella mukava porukka. Paivat kuluu opettaessa poita ja keppia ihmisille rannalla ja iltaisin ollaan esiinnytty baareissa. Ainut huono homma on vain, etta taalla ei ole lamppuoljya, joten pitaa pyorittaa dieselilla, joka on paljon kuumempaa ja vaarallisempaa. Muutamat palovammat siis loytyy molempien kehosta.

Toissapaivana kaytiin snorklaamassa ja nahtiin paljon haita seka iso kilpikonna. Koko reissu oli todella upea enka pelannyt enaa haitakaan niin paljon.

Yhtaan kaarmetta en ole nahnyt koko reissulla ennenkuin eilen. Bythoni oli hiipinyt jonkun turistin bungalowiin. Mies oli vain tyynesti nostanut kaarmeen ja toi sen meille naytille. Huh...


Tanaan lahdemme siis kohti Kuola Lumpuria yobussilla ja huomen illalla lahtee lento takaisin Bangkokkiin.

Terkkuja ja haleja kaikille!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Yllatys ja ennakkoluulo

Taasen vaiherikkaita paivia takana useampi kappale. Palataan viela siihen iltaan jolloin olimme Krabilla.

Viime blogimerkinnan jalkeen kavelimme takaisin bungalowillemme ja aloimme valmistautumaan ruokailua varten. Kun kaikki oli kunnossa, Niko avasi oven. Jokin napsahti oven ulkopuolella. Ihan mielettoman iso skorpioni tallusteli kaikessa rauhassa meidan terassilla ja se pisti oveen kun Niko avasi sen. Tiesimme kylla, etta taalla on kaarmeita, mutta etta skorppareita... se tuli todella yllatyksena. Hipsimme kuitenkin syomaan, jossa oli myos lemmikkiapina. Illalla pyoritimme pitkaan tulia paikallisessa rastabaarissa.

Aamulla herasimme 6.30 ja aloimme valmistautumaan pitkaa matkaa varten. 8.00 lahti longtailbout vene Ao nangin rantaa kohti. Lansipuolelen Krabilla oli kuitenkin monsuuni ja meri oli todella epavakaa. Niinpa me ja 8 muuta turistia jannitimme paasemmeko elavana pienella puuveneella isojen aaltojen keskella rantaan. Se oli ensimmainen reissu kun allekirjoittanutta oikeasti pelotti. Olin aivan varma, etta vene kaatuu. Sen verran hurjaa se kyyti oli.

Paasimme kuitenkin rantaan, josta bussi nouti meidat. Matkasimme ensin n. 2 tuntia ja sitten vaihdoimme uuteen bussiin. Tai siis bussit ovat taalla ns. tilatakseja. Koska olimme ainoat kyydissa, vedimme selkanojat taakse ja matkasimme erittain rennosti koko matkan kohti Malesian rajaa.

Malesian rajalla oli isoja kyltteja joka puolella> Jos tuot huumeita maahan, seurauksena on kuoleman tuomio. Rajan ylitys sujui todella nopeasti ja rauhallisesti...

Sitten yllatykseen ja ennakkoluuloon. En tieda, mista olen saanut paahani, etta Malesiassa olisi viela vahan Thaimaata ns. huonommin kehittynyt ja halpa maa. Nimittain kun ylitimme rajan, tiet muuttuivat todella hienoiksi, tien varret olivat puhtaita ja hyvin hoidettuja. Yleisesti ottaen Malesia naytti todella upealta... ja oli viela Thaimaaseen nahden paljon kuumempi.

Saavuimme Penangille 9 aikaan illalla ja koska Malesiassa kello on tunnin viela Thaimaata edella, kello oli siis 10 paikallista aikaa. Otimme huoneen pienesta hostellista ja varasimme matkan seuraavaksi aamuksi. Sitten kavimme syomassa hyvaa intialaista ruokaa ja hammastelin Penangin suurkaupungin hienoutta. Menimme nukkumaan n. klo 12 aikaan.

Heratyskello heratti meidat aamu -4 aikaan, silla bussi Perhentialle lahti klo 5 aamulla. Saimme nukuttua siis n. 4 tuntia. Kun thaimaassa saimme matkustaa yksin omassa pyhyydessamme tilabusseissa, niin nyt bussi perhentialle oli aivan taynna.
En saanut nukuttua bussissa lainkaan, tuijottelin vain ulos ja katselin todella upeita maisemia. Tama on viela trooppisempi maa kuin Thaimaa.

Olimme perilla Perhentialla Keyciil saaressa klo 14. Perhentia on jotain uskomatonta. Upeimman nakoinen paikka, missa olen koskaan kaynyt. Vaikea edes selittaa... todellinen paratiisisaari. Jatkuva auringonpaiste ja kuumuus. Ja jos thaimaassa oli gekkoja, niin taalla on paljon suurempaa. Ihan mielettoman isoja liskoja...Parhaimmillaan metrin, puolitoista mittaisia pikku dinosauruksia.

Kun varasimme matkaa Perhentialle, emme olleet varatuneet siihen, etta Malesiassa oli paikkallisten loma. Yleensa joka paikassa oli tilaa ja vapaita huoneita, mutta nyt tilaa ei ollut missaan. Joka ikinen huone saarella oli varattu, paitsi yksi...

Saimme bungalowin symphooon nimisesta mestasta. Bungalowi naytti silta, etta se olisi karsinyt tsunamin vauriot. Se oli kirjaimellisesti huonoimman nakoinen mesta, missa olen koskaan nukkunut. Patjakin oli aivan homeinen. Nukuimme siina ensimmaisen yon ja aamulla kun herasimme, Niko oli aivan taynna pienia pisteita. Nikon molemmat kadet, olkapaat ja rinta oli sankyluteiden puremilla. Mina saastyin, kun olin ennen nukkumaan menoa laittanut otokkasprayta. Viela nyt muutama paiva myohemmin Nikolla on jalkia puremista.

Seuraavana kun paikalliset alkoivat palaamaan arkeen, saimme kivan bungalowin. Tosin hieman kalliin.

Toisin kuin Thaimaassa, taalla on vahemman paikallisia tulenpyorittajia. Olemme esiintyneet joka ilta ja saaneet monkeyjuicea palkkioksi. Nyt olemme saareen kuuluisuuksia ja kaikki moikkaavat ja tulevat juttelemaan. Toissa iltana Buffalo-baarin omistaja tuli sanomaa, etta jos koskaan haluamme tulla Perhentialle, voimme tulla pyorittamaan tulia hanen baariinsa ja han maksaa meille ruoat, juomat ja asumisen. Kesatyo Perhentialla...kuullostaisi aika kivalta :)Mitas illusia tykkaisi?

Nyt loppuu aika.. jatkan taas seuraavalla kerralla! Pusuja ja haleja!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Matka Krabille!

Elikkas viimeiset paivat ovat olleet -taas- hyvin tapahtumarikkaat.

Koh Samuilla vietimme siis kaksi yota. Tapasimme ensimmaisena iltana mukavan saksalaisen pariskunnan ja ilta sujahtikin nopeasti.

Seuraavana paivana vuokrasimme saksalaisen parin kanssa mopot ja lahdimme kiertamaan ympari Samuita. Tiet olivat loistavassa kunnossa ja niita yksinkertaisesti - oli. Kaytiin Lamai beachilla, jota suosittelen ehdottomasti Chaweng beachia enemman. Meininki oli rennonmpaa ja ranta kauniimpi. Mielenkiintoisin kohde loytyi ehdottomasti Lamai rannan paasta - Banana rock - tyyppinen hideaway rastabaari. Piilossa omassa poukamassaan Grandfather ja Grandmother kiven suojissa (em. kivet ovat siis kopiot naisen ja miehen ....)

Samuilla nakyi paljon selvemmin Thaimaan ns. lieveilmiot. Vanhemmat lansimaiset turistit nuorten thaimaalaisten tyttojen kanssa. Joka paikassa oli naisia huutelemassa miehille. Rannalla taas vakea tuli lahelle mukamas myymaan riippumattoja, jaateloita tai vaatteita. Ennen niiden tarjoamista tarjosivat kuitenkin ensin huumeita - laajalla skaalalla.

Samuin meininki tuli selvaksi parissa paivassa ja paatettiinkin varata matka seuraavalle paivalle pois, Krabille Ao nangiin.

Lahto 8.00 kesto n. 10 tuntia

Herasimme aamulla 6.30, ja mina aivan hirveassa flunssassa. Kavimme aamupalalla ja pakkasimme kamat. Sitten alkoikin mielenkiintoinen reissu kohti Krabia. Taalta kun ostat matkan, niin he jarkkaavat sen jatkokuljetuksineen perille saakka. Ensin taksi vei meidat satamaan ja kaskikin meidat bussiin. Bussilla matkasimme n. tunnin toiseen satamaan. Siella koko bussi nousi lautalle. Istuin yksin koko matkan lautan katolla auringossa lukien kirjaa. Oli todella rauhallista ja hiljaista, matka kesti n. 2 tuntia. Sen jalkeen taas bussiin. Bussissakin oli ihan hiljaista, joten valtasin viimeisen penkkiriviston ja aloin nukkumaan.

HErasimme molemmat Nikon kanssa parin tunnin paasta siihen kun bussikuski tuli kaskemaan ulos. Ulkona meita odotti mies. Kavelimme juuri heranneina rinkkojen kanssa n. puoli kilometria pienelle ruokalalle. Sielta meidat noudettiin n. puolen tunnin paasta tilataksilla.

Olimme kyydissa ainoat, joten heitimme taas pitkakseen ja laitoimme elokuvan pyorimaan. Elokuva oli nimeltaan 2012 ja kyseessa on maailman lopusta kertova leffa. Kokemus oli todella interaktiivinen, kun ymparilla nakyi palmuja niinkuin elokuvassa. Korvissa soi taysilla tuhon aanet ja samaan aikaan auto hyppi ja pomppi. Kokemus oli sen verran aidon tuntuinen, etta ahdistuksen vuoksi laitoimme leffan syrjaan ja katselimme vain ymparillemme.

Yhtakkia Niko naki kyltin, jossa luki Welcome to Krabi. Muistutin siihen samaan jatkoon, etta meilla on viela vahan matkaa pidemmalle Ao nangiin. Kuski ilmeisesti kuuli sen ja pyysi saada nahda meidan liput. Sitten soitti puhelun. n. 20 minuutin paasta pysahdyimme taukopaikalle. Ja meidat kaskettiin ulos. Paikalla oli muitakin reissaajia. Kavimme kysymassa tiskilla, mihin meidan sitten pitaa menna. Nainen vain pudisteli paataan joka kerta ja hoki no no - ei ei.

Istuimme n. 15 minuuttia taukopaikalla, kun meidat komennettiin paikallisen avolavan kyytiin ja taas matka jatkui. Matkasimme silla n. 20 minuuttia, kun meidat taas kaskettiin ulos.... paikalliseen koulubussiin. Siina oli lapset ja me varmaan yhta ihmeissaan. Lapset koulupuvuissaan reppujen kanssa ja me isojen rinkkojen kanssa keskella.

Kuinka ollakaan paasimme koulubussilla Ao nangiin. Otimme rannasta heti longtail-veneen ja matkasimme tallaiseen hiljaisaan poukamaan. Alkufiilis ei ollut hyva. Ranta oli jarkyn nakoinen laskuveden vuoksi ja rannan bungalowit huonossa kunnossa - ja hirveasti hyttysia. Jatkoimme matkaa kavellen hieman enemman sisamaahan ja loysimme kivan ja halvan bungalowin. Sisemmalla viidakossa oli kivannakoista ja rauhallista. Kuitenkin matka verotti flunssaista matkalaista sen verran, etta menimme melkein heti unille.

Yolla yskin keuhkojani pihalle. Kroppa ja iho on jo sen verran tottunut kovaan lampoon, etta oisin parjaa jopa ilman tuuletinta...Valilla saattaa olla jopa vahan kylma, vaikka lampoa on yollakin se +30. (air conditionia ilman olo kannattaa!)

Aamupalan jalkeen lahdimme reenamaan. Matkalla kuului puskista kamalaa rytinaa. Kovasti apinoita hyppimassa puusta puuhun. Se oli todella hauskannakoista.

Reenailun jalkeen paatimme lahtea pienelle seikkailulle. Koska tama on suojaisa poukama kivipaasien keskella, taalta ei oikein paase minnekaan. Paitsi Railay beachille, jos vesi on tarpeeksi matalalla. Nyt se oli. Lahdimme kavelemaan kivien yli, kulku oli hidasta ja hankalaa teravien kivien ja liukkauden vuoksi, matka kesti n. 30 min. Paasimme kuitenkin toiselle rannalle. Meita tosin varoitettiin, etta tulkaa takaisin ennen klo 18, sen jalkeen vesi on liian korkealla ja joudumme kiertamaan viidakon kautta. Siella on vaikeaa kulkea ja pitaisi olla taskulamppu matkassa.

Vietimme aikaa Railay beachilla ja kavelimme luolille saakka. Luolien jalkeen avautui kiva ranta. Isot aallot ja rannalla apinoita - muitakin kuin turisteja :>.
Kuinka ollakaan aika hujahti todella nopeasti ja lahdimme kavelemaan takasin kohti ylityskohtaa. Aika yllatti meidat. Paasimme ylityskohtaan juuri, kun aallot hipoivat kivia. Paikalliset miehet kivien paalla sanoivat, etta viela voi menna jos menee nopeasti. Lahdimme kiipeamaan kivia pitkin. Kuitenkin aallot osuivat jo kiviin ja nikon tallukas tipahti mereen, samassa hetkessa mina liukastuin ja loin polveni teravaan kiveen. Siina vaiheessa paikalliset miehet huusivatkin jo meita takaisin. Meri oli liian korkealla.

Ei muuta kuin viidakon lapi. Etsimme polkua, mihin miehet neuvoivat meidat, mutta sita ei loytynyt. Lopulta paikallinen mies tuli ja sanoi englanniksi - here - osoittaen pystysuoraa kallion seinamaa ylospain. Ei muuta kuin ylos. Se olisi ollut taysin mahdotonta ilman kalliossa roikkuvaa narun tuomaa apua. Vuorikiipeilimme itsemme siis korkealle narun avulla sandaalit jalassa. Lopulta vuorikiipeilyjen jalkeen paasimme ylos ja sitten taiteillen alas omaan kylaan tonsai-beachille. Huh, sen jalkeen tultiin suoraan tahan internettiin.

Huomenna lahdemme aamulla klo 8.00 Malesiaan Penangille. Arvioitu kesto 9 tuntia.

Terkkuja kaikille. Illusialle isoja haleja ja hannan heilutuksia apinoilta!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Turistiviidakossa Koh Samuilla

Nyt on aikaa kirjoittaa vain pikainen blogi ja asiat pahkinan kuoressa.

Tulimme tana aamuna laivalla Koh Samuille. Alunperin tarkoituksenamme oli jattaa tama isoin ja turistisin saari kokonaan valiin, mutta taalla kuitenkin ollaan. Chawenge-rannalla, mika on isoin ja suosituin. Tama saari on itsessaan iso ja meininki sen mukaista. Hinnat ovat paljon kalliimpia, ja rannoilla loikoilee vanhempia ihmisia kuin myos ihan pikkuvakea. Edelliset saaret ovat olleet paljolti vain nuorison paikkoja. Tavallinen turistisaari siis isoine hotelleineen ja resortteineen.

Mina sairastuin flunssaan eilen illalla ja nyt nena vuotaa ja kurkku on kipea. Kavin juuri hakemassa apteekista troppia. Nikon reidet ovat taasen vesikelloilla, etta heh....

Tanaan on ollut todella pilvista ja asken oli myrsky, joka vei kaikki sahkot ainakin talta rannalta. Omalla hotellilla oli aivan pilkkopimeaa, joten lahdimme kavelylle. Kavelimme edes taas ja lahes joka paikassa oli pimeaa. Nyt sahkot ovat taas toiminnassa ja tultiin ihan pikaisesti kaymaan internetissa. Seuraavaksi taidamme painella syomaan.

Terkkuja kaikille!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Half moon partyt Phagnanilla


Viimeiset pari paivaa ovat olleet sangen mielenkiintoiset.

Eilen siis vuokrattiin mopo ja lahdettiin paristelemaan silla ympari Phagnania. Taalla on onneksi ihan asvalttiteita toisin kuin taolla, mutta makia ylos ja alas isoilla kurveilla on paljon, joten koko ajan saa olla todella tarkkana. No, Niko ajaa :D

Ajeltiin ja etsittiin kaunista rantaa. Niko muisti, etta viimeksi kun kavi taalla, niin Leela beach oli upea. Kuitenkin se, mita reissukirjoissa lukee, pitaa paikkansa. Saaren rannat ovat muutamassa vuodessa karsineet turismista. Leela Beachin ranta oli inhaa lillukkoa, joten ei tehnyt yhtaan mieli uimaan. Kaytiin kuitenkin kokiksella ravintolassa. Illusia> Siella oli jannannakoinen lintu, jonkin sortin musta papukaija, joka osasi puhua. Mutta vain thain kielta. Ymmarsimme kun se sanoi Sawadigaa, terve. Huipuinta oli kuitenkin, kun se alkoi maukumaan niinkuin kissa. Saatiin se kuvattua videokameralle.

Jatkettiin matkaa teita pitkin ylos viidakkoon. Keskella ei mitaan yhtakkia ilmestyi norsuja. Elephant trekking-paikka eli viidakkovaellusta norsuilla. Sain syottaa norsuille banaaneja. Se oli todella jannaa. Kylla se hieman pelottaa, kun sellainen iso otus seisoo ihan vieressa.

Taas matka jatkui syvemmalle. Asvalttitie loppui ja tie muuttuivat huonokuntoisiksi poluiksi. Samaan aikaa eteen tuli kyltti ja opaste vesiputoukselle. Lahdettiin seuraamaan sita. Jonkin ajan paasta, emme edes tienneet, missa olemme, mutta loysimme vesiputouksen. Se oli ihan keskella viidakkoa ja siella ei ollut yhtaan ainutta ihmista kuin me. Ikuistettiin ikimuistoinen hetki...')

Hetki aikaisemmin tiella naimme kyltin, jossa luki Treehouse - just follow the flowers eli puumaja, seuraa kukkia. Puissa siella taalla olikin pienia sinisia puusta tehtyja kukkia. Lahdimme seuraamaan niita. Matka kesti aika kauan ja yha syvemmalle. Lopulta tie muuttui niin huonokuntoiseksi, etta jouduin kavelemaan osan matkasta. Loysimme kuitenkin treehousen. Se oli pieni oma todella hiljainen hippipoukamansa ihanine bungaloweineen. Jaatiin sinne syomaan ja pohdittiin, josko mentaisiin sinne pariksi paivaksi. Viela ei olla paatetty varmaksi.

Takaisin tulo olikin sitten jannempaa. Huomasimme hippipoukamassa, etta aurinko alkoi olla laskemassa. Todellakin olimme keskella viidakkoa, tiet olivat todella huonot ja varmaan on aika selvaa, etta viidakossa ei ole katulamppuja, lisaksi bensa alkoi olla lopussa. Alkoikin kilpajuoksu pimeaa ja bensan loppumista vastaan. Hieman kerkesi jannittamaan, mutta paastiin pois ajoissa.

Kaytiin viela haadrinin keskustassa ostamaan itselleni uusi kirja. No, kun paasin ulos kirjakaupasta Nikolla oli joku tilanne meneillaan paikallisen thaimiehen kanssa. Se oli ajanut pain meidan mopoa ja rekisterikilpi meni inansa kasaan. Mies oli rauhallisesti paikallaan kun Niko pyysi, mutta aivan yhtakkia painoi kaasua ja kaahasi kovaa kyytia pois. Paikalliset mopovuokraamot tykkaavat rahastaa turistia juurikin tuollaisilla kolhuilla. Eika kukaan varmasti usko, jos sanomme etta se tormasi meihin.


Ilta oli aivan yhtamielenkiintoinen kuin paivakin, nimittain Phagnanilla oli Half moon party - bileet. Koh Phagnanhan on maailmalla tunnettu Full moon bileistaan ja joka kuukausi noin 30 000 ihmista keraantyy haadrinin rannalle isoille festareille. Half moon partyt ovat myos iso tapahtuma, mutta rannan sijasta porukka bilettaa viidakossa. Juhlat alkavat noin keskiyolla ja jatkuvat aamu 10 saakka.

Omalla hotellilla alkoi illalla ohjelma ja etkot half moon parteja varten. Ensin kaikki saivat ilmaiset drinkit ja sitten alkoi maalaaminen. Half moon partyt ovat taynna uv-vareja ja valoja eli pimeassa hohtavia maaleja, niilla porukka maalasi ihoihinsa. Se naytti niin kivalta, etta piti sitten tuhria omakin iho niihin. Kaikenlaisia eri varisia kuvia ja kiemuroita. Se itse asiassa aika hauskaa seurata kuinka iso joukko ihmisia nauraa ja maalaa toisensa vartaloihin, mita ihmeellisimpia merkkeja ja kuvia.

00.30 aikoihin lahti taksi hotellilta party-viidakkoon ja me mukana. Meininki autossa oli kova. Niko ja mina olimme kuitenkin paattaneet tehda tulia ja olla iisisti. Varsinkin kun festarit ovat itsessaan aika rankat. Kun saavuimme paikalle, maksoimme 500 bhatin liput ja paasimme aidatulle alueelle, missa useat tuhannet maalatut ihmiset pomppivat teknon tahdissa. Me suunnistimme heti tulilavalle ja kuinka ollakaan paasimme esiintymaan loppuillaksi lavalle. Se oli todella kivaa ja vetta meni varmaan useita litroja. Jotenkin aika sitten humahti ja yhtakkia kello oli viisi. Oli aika lopettaa pyorittely.

Tutut varmaan tietavatkin, etten voi sietaa konemusiikkia aka teknoa, transea, housea jne... joten paatimme lahtea eraaseen paikkaan, mika oli rauhallisempi reggaepaikka, ja jonka naimme aikasemmin mopolla suhaillessamme. Muistaaksemme se oli noin 5 minuutin kavelymatkan paassa bilepaikasta. Kuinkas sitten kavikaan.... Yhtakkia kavelimme kaksistamme raskasta makea ylospain varmaan 1,5 km pilkkopimeassa viidakossa jalleen vailla valoa. Tilanne alkoi kuumottamaan sen verran, etta paatimme kaantya takaisin. Ei ehka ollut fiksuin veto silla reissulla. Palasimme takaisin bilealueelle. n. 7 aikaan aamulla aurinko alkoi nousta ja porukka jatkoi loputonta biletystaan jumputksen tahdissa. Katselimme selvinpain ja ihmeissamme sita menoa. Yksikin tytto menetti tajuntansa ja sita kannettiin kovaa kyytia ulos alueelta. Kerkesin nahda sen verran, etta silmat olivat auki, mitaan nakematta ja suun ymparilla valkea renkula. Tilanne naytti todella pahalta. Siella taalla makasi sekalaisia ja sammuneita ihmisia. Oli sekin naky... ja aika jarkyttavaa oikeastaan. Paatimme ottaa taksin ja lahtea takaisin hotellille.

Tanaan olemme jatkaneet suhailua mopolla. Kylla taaltakin loytyy todella kivoja rantoja ja poukamia. Silti suosittelen enemman Taoa, jos tykkaa rannoissa ja ns. chillimmasta menosta. Tama on kuitenkin paaasiassa bilesaari. Kaytiin syomassa toisessa paassa saarta mukavalla rannalla ja uitiin siella uima-altaassa. Nyt ajattelimme ottaa rauhallisesti ja kuitenkin lahtea tsekkaamaan kuuluisan haadrin rannan yoelamaa.

Huomenna saatamme varmaan lahtea eteenpain pois Phanganilta, joko Krabille tai Phi Phille. Reissussa on ollut todella kivaa, mutta taytyy sanoa, etta on jo vahan ikava kaikkia!

Terveisia ja haleja kaikille! ja pusuja Illusialle!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tayden kuun saari - Koh Phagnan

Saavuimme tanne Koh Phagnanille toissapaivana. Laiva matka Koh taolta kesti n.kaksi tuntia. Ei olla kaytetty aurinkorasvaa enaa lainkaan taalla, joten Niko paatti kaaria shotrsit ylos ja ottaa varia valkoisille reisillekin, jotka ovat aina shortsien alla. Arvata varmaan saattaa, mika oli lopputulos. Illalla nikon reidet olivat pahasti palaneet - Tulipunaisiksi.

Saapuminen Phagnanin satamaan oli hyvin toisenlainen suhteessa Taoon. Varmaan 30 henkea huusi aivan laiturin reunalla englanniksi: "tule meidan taksilla, meidan veneella, meidan majoitukseeen.." Kilpailu ja mekkala oli kovaa. Tungettiin itsemme paattavaisesti vaentungoksen lapi kahden amerikkalaisen tyton kanssa - Brennan ja Melodyn.

Otimme taksin hieman pidemmalta ja tulimme Coral Bungalowsiin. Tama on enemman hotelliresortti kuin taolla, joka oli siis vain yksinainen bungalowi. Hinta on silti halvempi 300 bhatia yo. Meilla on myos iso uima-allas joka on ihan luksusta.

Koska Phagnan on virallinen Full moon party-saari, tama on enemman vilkkaampi ja taynna nuoria bilettajia. Ensimmaisena paivana lahdimme amerikkalaisen Brennan kanssa hadriin rantaan, joka on siis the bileranta. Kierrettiin kauppoja ja kaytiin syomassa. Illalla hotellillamme oli isot uima-allas bileet. Porukka joi bucketteja ja meininki oli kovaa altaassa aamuviiteen saakka. Elamani ensimmaiset uima-allasbileet.


Ihmettelin kovasti, kun koko hotelli on taynna erilaisia fosforivarilaiskia. Sinista, punaista , vihreaa laiskaa ihan joka paikassa. Poydissa, seinissa, hotellihuoneessa. Full moon parteissa ja yltympari saarta kaytetaan fosvorimaaleja bileiltoina. Porukka juhlii illat ja seuraavana paivana katselee non stoppina Frendien tuotantokausia uima-altaalla isosta televisiosta.

Seuraavana paivana eli eilen herattiin n. 11 aikaan. Kaytiin hotellilla aamupalalla, jonka jalkeen lahdettiin kiertamaan rantaa ja kylaa. Paiva oli toooodella kiva. Kaytiin meressa uimassa, jossa oli todella iso aallokko. Se oli ihan superhauskaa. Kierrettiin vain koko paiva kaupunkia ja juotiin olutta amerikkalaisten tyttojen kanssa. Loydettiin kaikkia kivoja koruja ja osallistuttiin paikallisten thaipoikien footbag- peliin. Tultiin aika myohaan illalla takaisin hotellille. Ja Brenna alkoi voimaan huonosti. Kurkku tuli kipeaksi ja kuume nousi. Mina, Niko ja Melody kaytiin apteeksissa ja sitten istuttiin oluella 7-11:issa, joka on samanlainen kuin kotopuolessa Siwa. Oli hyvin merkillista istua supermarketissa oluella.

Tanaan tytot lahtivat Koh Phi Phille ja me ollaan vain laiskoteltu. Ensin makoiltiin uima-altaalla ja katselin sivusilmalla frendeja. Hieman myohemmin WALLe- elokuva alkoi pyoria ja istuttiin kunnolla alas katselemaan ja syomaan pitsaa. Huomenna varmaan vuokrataan mopo ja kierretaan saarta. Tosin hotellilla on tanaan taas uima-allas bileet :) Katsotaan siis...

Illusia: Tamakin saari on ihan taynna koiria ja eilen nahtiin todella iso etana. Hotellissa on pikku-kisuja myos. Pusuja kovasti!

Nyt ainakin menen uimaan. Haleja ja terkkuja kaikille!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Aika hyvastella kilpikonna-saari ja liikkua..

Nyt ollaan vihdoin tehty paatos siirtymisesta eteenpain. Huomenna lahtee lautta Koh Phangnanille aamulla 9.30. Haikea fiilis jattaa tama saari taakse.

muutamia hyvia juttuja Koh taolla:

- Banana Rock
- Sairee beach
- Blue windin ruoat
- Lotus-baarin Tikka Masala
- Merivesi ja rannat
- auringonlaskut

Toissapaivana mentiin istuskelemaan Fizz-nimiseen paikkaan. Se on rannassa ja porukka istuskelee sakkituoleissa. Mentiin semmoiselle korokkeelle istumaan. Yhtakkia naapuripoytaan tuli suomalaisia.. sen jalkeen toisellekin puolelle tuli samaa kansaa. Loppujen lopuksi tehtiin Finnish invasion ylakorokkeelle. Meita oli siella 12 henkea. Heh, muuten taalla nakee suhteellisen vahan suomalaisia. Saas nahda sitten miten Phanganilla.

Eilen aamulla Niko kavi kyselemassa lisaa sukelluksia ja odotellessa divemasterin saapumista kavaistiin viereisessa korupuodissa. Siella paikallinen thai-mies sanoi, etta Bangkokissa on ollut nyt paalla kansallisota ja 1000 kuollutta, joiden joukossa suomalaisia. Piti sitten samantein painella nettiin tarkastamaan tilanne, joka siis ei ollutkaan loppujen lopuksi niin paha. Ehka mies tarkoitti koko mielenosoitusten yhteissaldoa tms...

Illusia: Nahtiin viimein se gekko, joka huutaa korvan juuressa joka yo. Semmoinen n. 25 cm pitka ja vihrea valkoinen. Otettiin siita videokuvaa. Naat Illusia sitten, millaisia otuksia taalla vilisee.
Taalla on paljon koiria ja ne on kaikki kavereita keskenaan. Ihan pikkuisia pentuja ja sitten todella isoja haukkuja. Ikava on kova! Pusuja!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kasper ja Jesper ja Joonatan...

Niin, ainahan sita varoitellaan voroista... Mutta toissa yona naapuribungalowin asukeilta, saksalaiselta tytolta ja pojalta, vietiin kaikki rahat (500 e kateista) passit, kortit ja kamerat. Bungalowi on heti meidan bungalowin vieressa eli noin parin metrin paassa. Inhottavinta on varmaankin se, etta varkaus tapahtui heidan nukkuessaan, kun ovi oli auki.
Nukun aikas koiranunta taalla eli herailen koko ajan erilaisiin aaniin. Sina yona herasin kopahdukseen meidan terassilla. Ajattelin sen kuitenkin olevan joku elainasukki, joita taalla vilisee. Menin suihkuun ja takaisin sankyyn nukkumaan.
Seuraavana paivana valvontakameroista selvisi, etta varas oli ensin tullut meidan terassille ja napannut tuolin, jolla oli sitten katsellut ikkunoista. Lopulta oli hiipinyt pojan ja tyton bungalowiin. Touhunnut pienessa 10 nelion huoneessa 20 minuuttia ja vienyt kaiken olennaisen. Tietystikaan tassa vaiheessa ei tarvitsisi kertoa, etta myos meidan kampan ovi oli auki. Ehka varas oli huomannut kun havahduin kolahdukseen tms... joka tapauksessa meidan kamat ja me selvisimme saikahdyksella ja tasta eteenpain nukumme ovi lukossa.

Toinen varkaus, mihin tormattiin tapahtui heti tanne Koh taolle tullessa. Tutustuimme brittilaisiin tyttoihin Bangkokissa ja myohemmin tulimme samalla bussilla ja laivalla tanne. Yhdelta seurueen tytolta oli viety laivamatkan aikana 300 puntaa, kortit ja passi. Suosittelen ostamaan tatonkan ja kuljettamaan kaiken tarkean siina ihan koko reissun ajan.

Mutta iloisempiin asioihin.
Niko lahti eilen puolen paivan sukellukselle twin rockeille ja me vuokrasimme suomalaisten tyttojen kanssa snorkkelit silla valin. Talla kertaa valineet oli todella hyvassa kunnossa ja siten myos koko snorklaus huomattavasti kivempaa, kun ei tarvinnut rykia vetta pois keuhkoista joka toisella hengityksella. Kaikennakoista jannaa merenpohjassa asuu. Hienoja kaloja!

Suomalaiset viettivat viimeista paivaa Taolla, joten menimme illalla syomaan ja hieman viihtymaan. Tehtiin Nikon kanssa myos tulia parissa baarissa rannalla. Kaikin puolin tosi kiva ilta.

Kaikki paivat ovat olleet todella aurinkoisia heti aamusta myohaiseen iltaan saakka. Ihmiset ovat ystavallisia. Joka paikasta loytyy nettikuppiloita ja paikkoja, joissa reissaajat saavat vaihtaa kirjoja. Kavin hakemassa juuri uuden hompparomaanin ja ajattelin menna lukemaan meidan riippumattoon. Tosin tanaan oli ensimmainen paiva, jolloin satoi. Se loppuikin kylla jo :)

Illusia: Koira nimettiin Pipsaksi. Ei voida tuoda sita mukaan suomeen, kun sen kaikki kaverikoirat asuu taalla. Silla on paljon kavereita. Laitan sinulle kuvan jossakin vaiheessa. Pusuja!

Terkkuja ja haleja kaikille!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

HAI!

Aika ei kosketa meita talla matkalla. Ei ole mitaan hajua, onko viikonloppu vai kenties maanantai.

Eilen paatettiin kiertaa koko saari ja vahan snorklata, joten vuokrattiin longtail-bout eli vene koko paivaksi neljan muun suomalaisen kanssa. Lahdettiin liikkeelle aikaisin aamulla ja haettiin blue windin sukellusmestalta meille snorkkelit vuokralle. Ne oli todella heikossa hapessa ja likaiset. Suosittelen vuokraamaan snorkkelit, jos semmoinen kiinnostaa, niin mieluummin Koh tao diversilta.

In any case. Lahdettiin kiertamaan saarta veneella oman kuljettajan kanssa. Ensimmainen paikka, mihin pysahdyttiin oli nimeltaan Japanise garden. Jos tykkaa koralleista, snorkkelin kanssa tappelemisesta ja kaloista, niin tama paikka oli todella upea. Omalla kohdallani sanon suoraan, etta vesi ei ole se ihan taysin omin elementti. Kuitenkin sen jalkeen, kun lakkasin panikoimasta joka kerta, kun kala osui kehoon, niin olotila helpotti kummasti ja pystyin jopa nauttimaan vedenalaisista maisemista. Niko tosin kertoi veneessa kaikkia kauhujuttuja haisukelluksista ja triggerfisheista, jotka hajottavat isoilla leuoillaan koko maskin, niin adrenaliini ei kerennyt laskemaan, etenkin kun sitten triggerfishia paatti uida ihan lahelle.

Kiersimme koko saaren ja pysahdyimme lahes joka rannalle, mutta pari juttua oli ihan ylitse muiden. Ensimmainen oli se HAI. Pyysimme kuskia viemaan meidat sharkbayhin ja sinne sitten paadyimmekin. Pojat painelivat ensimmaisena veteen ja omassa paassani soi tappajahain-tunnari... ti ti... ti ti... titititi..... En ole kenekaan nahnyt uivan ja sen jalkeen hyppaavan veneeseen suorinvartaloin niin nopeasti, kuin miten pauli sitten hetkea myohemmin hyppasi. Alapuolella pyori noin 1,5 metrin mittainen hai. Eipa siina, turistit painelivat peraan, kun sydamensyke oli saatu rauhoittumaan. Mina paatin pysytella veneessa. Kuitenkin aloin sitten ajattelemaan, etta mitas jos myohemmin sitten kaduttaa. Otin maskin ja kiipesin portaita pitkin mereen - tai oikeastaan roikuin puoliksi meressa aivan paniikissa puristaen portaita. Lopulta viimeinenkin veneessa eli Pirita uskaltautui mereen. Sovimme kuitenkin, ettemmme irrota portaista ja olemme selat vastakkain niin mikaan ei paase puraisemaan selkapuolelta. Joo... naurakaa vain, mutta haipelko on vakava asia :D. Tosiaan siellahan niita haita meni. Isompia ja pienempia.

Hengissa selvittiin ja jatkettiin banana rockiin. Se on paikka, joka on suoraan kuin Pirates of the caribianista. Isoon kappyraiseen puuhun rakennettu mielenkiintoinen baari, joka on isolla kalliolla. Sita yllapitaa paikallinen rasta, joten meininki on todella rentoa ja aika jumissa. Paikka kannattaa ehdottomasti tsekata. Sinne on vain hieman hankala paasta ja loytaa, mutta venekuskit tietaa kun sanot Banana rock. Tosin sen jalkeen ne alkaa virnuilemaan...

Illusia; taalla oli aivan ihana ranta, jossa oli paljon kivia ja simpukoita. Kerailin niita snorkkelin kanssa ja tuon kotiin tuliaisina :). Lisaksi meilla on taalla oma koira. Se lahti meidan mukaan eilen ja seurasi koko pitkan matkan kotiin. Siita lahtien se on uinut meidan kanssa ja viettanyt aikaa meidan bungalowin terassilla. Sellainen valkoinen Cuccia hieman isompi tyttokoira.

Nyt kello on jotain ja on pimeaa. Aika siis menna syomaan.

Ai niin, taalla on maailman kirjamellisesti hienoimmat auringonlaskut!

Terveisia ja haleja kaikille.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Nassun valkaisu

Jep... Nyt alkaa oleen kroppa kivassa kuosissa, kun paivat menee reenaillessa ja iho on ihanan ruskea, MUTTA kasvot. Olen ennenkin miettinyt suomessa kesakuumalla, etta minka ihmeen takia, joka paikassa kerrotaan auringon auttavan finneihin ja akneen. Mulla on aivan toisin pain. Naama ja koko ylaselka kukkii, samoin Nikolla. Joka tapauksessa paatin menna ja ostaa jonkun hyvan kasvojen pesuaineen ja rasvan joka rauhoittaisi patteja. No, merkkeja loytyy joka lahtoon ihan perus Garnierista, MUTTA joka ikisessa purkissa lukee Whitening. Toiset purkit lupaa jo kahdessa viikossa useamman asteen ihon valkaisun ja toiset alkaa vaikuttaan samantein. Siis What? Tosiaan kyseessa on Aasian yksi myydyimmista kosmetiikkatuotteitteista. Taalla valkoinen nassu on muotia. Sita en tosin ihan lahtenyt taalta kuitenkaan hakemaan.

Merivesi todella polttaa. Se on ihan uskomaton elamys. Keskella paivaa, kun painelee mereen, joutuu hetken aikaa totuttautumaan veden kuumuuteen. Hikisina kuumaan kylpyyn. Meri myos laskee paivalla ja nousee takaisin illansuussa semmoisen 50 metrin matkan, hiekka onkin siita syysta ihan kuin pehmeaa kultaa.

Eilen kaytiin ihan juhlimassa Lotus-baarissa, mika on paikka johon kaikki keraantyy bilettamaan- ainakin low-seasonilla. Ensin istuttiin bungalowin terassilla juoden singhaa. Kun aurinko alkoi laskemaan ja upeat varisavyt heijastui mereen, kuvattiin poi-vanne-keppi videoita. Buckettien eli ampareiden kanssa saa olla taalla todella varovainen. Jokaisessa amparissa on reilusti viskia ja sen lisana kokista seka energiajuomaa.

Taalta ei loydy lamppuoljya vaan paikalliset tulenpyorittajat kayttaa kerosiinia. Silla mekin ollaan pyoritetty ja eilen ostettiin iso tankki omaksi. Ainut mika kerosiinissa harmittaa on sen haju. Joudutaan ottamaan tulivalineet sisalle bungalowiin yoksi ja koko meidan kamppa dunkkaa oljylta. Ja sen lisaksi olen valmis kynimaan sen pahuksen kukon...

Aitelle ja mummolle hyvaa aitienpaivaa!

perjantai 7. toukokuuta 2010

the girl with a cool hair

Koh taolla jo _ paivaa. Meilla ei ole mitaan kasitysta paivasta, viela vahemman paivamaarasta. Kelloakaan ei ole mukana, joten kun aurinko paistaa on paiva ja kun on pimeaa ja britit kannissa niin on yo.

Samantein kun paastiin tanne huomasin, etta omat kenkani ovat hankalasti solmittavat, silla joka paikkaan mennessa pitaa ottaa kengat pois. Oli se sitten baari tai kauppa. Niinpa ostin sellaiset kidutuskengat. Slabarit, jossa menee isovarpaan ja akka varpaan valissa naru. Ne oli niin jarkyt kavella, etta paatin tehda kuten taalla niin monet muutkin tekevat, kavella paljain jaloin. Olen siis viimeiset paivat seilannut ihan paljain tassuin.

Kahtena viimeisena paivana olemme kayneet illalla esiintymassa tulilla yhden baarin edessa. Tanaan meita pyydettiin esiintymaan lotus-baarille. Mikas sen mukavampaa: Esim. eilen reenattiin koko paiva, kaytiin uimassa, jatkettiin reenaamista, sitten ihanaan tunnin rantahierontaan ja sitten esiintymaan. Jee, flammalaiset - kaikki porukalla tanne reenilomalle!

Vedesta on pakko sanoa sen verran, etta en ikina ole tormannyt moiseen tapaukseen. Merivesi polttaa. Kun hikisina ajattelee pulahtaa veteen, niin tunne on sama kuin hyppaisit kuumissasi todella kuumaan kylpyyn. Sen vuoksi ihmiset eivat oikeastaan uikaan meressa. Kaikki vain istuvat.

Meidan Bungalowin on maasta noin metrin ylempana semmoisten parrujen varassa ja bungalowin laheisyydessa parveilee kukkoja. Eikohan yksi sellainen paattanyt menna kiukumaan suoraan meidan bungalowin alle, kun nukuttiin. Meinasin tehda ihan itse kukkopaistia sina yona.

Viime yona herasin siihen kun jokin todella lahella ja kovaa huutaa arg arg GEK-Ko GeK-Ko. En todellakaan tiennyt, etta niista liskoista lahtee semmoinen meteli. No seuraava aani oli myos kova, kun niko alkoi hakkamaan seinaa, etta saataisiin gekko karkoitettua sangyn paasta pois.

Lahella meidan bungalowia on semmoinen ravintola kuin Big blue wind. Sen lisaksi, etta se on todella hieno, siella on myos todella hyvat ja edulliset ruoat. Ollaan nyt lahes joka paiva syoty siella.

Tanaan vuokrattiin jo aamusta pariksi paivaksi skootteri. Huristeltiin ympari saarta, todella pelottavillakin kaduilla - jos niita voi edes kaduiksi sanoa. Polut kuvaavat kenties paremmin.

Jep, tanaan taas esiintymaan tulilla ja ensin lillumaan veteen... Ai niin, olen saanut lempinimen The girl with a cool hair..

tiistai 4. toukokuuta 2010

Kilpikonna-saari eli...


Olemme koh taolla. Reissu tuntui Bangkokin seikkailun jaljilta aika rankalta. Lahdettiin siis klo 21 liikenteeseen bussilla, jossa oli onneksi ilmastointi. Bussissa emme saaneet nukuttua lainkaan. Olimme 3.40 yolla satamassa, jossa piti odotella aamu 7 saakka, jolloin laiva lahtisi. Heitin maahan pitkakseni, mutta ei se uni tullut siinakaan. Lopulta kuulimme tutun kuulloista puhetta ja paadyimme suomalaiseen porukkaan istumaan. Aika kului hitaasti pimeassa odotellen auringon nousua ja potskin tuloa. Viimein aamu 7 aikaan paasimme laivaan. Auringossa kannella matkasimme n. 3 tuntia Koh taolle.. ja tietysti nahka vahan karahti.

Saarelle paastyamme olimme siis viettaneet edellisen yon nukkumatta ja pari sita edellista yota oli mennyt pitkaan Bangokissa ja lennoilla. Teimme hyvan ratkaisun ja otimme hieman kalliimman Bungalowin (Didi), joka paljastuikin sitten tosi hienoksi. Oma terassi kalliolla ja suoraan nakyma merelle hintaan 1500 batia eli n.37 e. Kavimme heti pitkakseen ja saimmekin nukuttua pari tuntia. Sen jalkeen painelimme syomaan ja katselimme sopivaa Bungalowia, johon muuttaa pidemmaksi aikaa.
Sitten vain vetta mukaan hotellille ja takaisin nukkumaan. Taaskaan uni ei tullut kuin muutamaksi tunniksi ja herasimme n. 00 aikaan. Samaan aikaan alkoi ukostamaan ja salamoimaan meren paalla ilman sadetta. Se naytti todella hienolta.

Tanaan loysimme kivan Bungalowin ihan meren rannasta ja buukkasimme sen ainakin kolmeksi yoksi. Aamu-uinnille siis suoraan mereen...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Festarit

Huh. Eilinen piti ottaa ihan rauhallisesti. Kaveltiin rauhaksiin Khao san roadilla, kunnes alkoi kuulumaan musiikkia. Sellainen 40-vuotias thaiseta mustissa puvun housuissa ja sinisessa kauluspaidassa veti bandin kanssa lavalla hevia. Piti sitten menna ihan likelle tollistelemaan. Seuraava bandi vetikin sitten illan hurjaksi. bandi soitti ihan alyttoman hyvia covereita ja me tanssittiin ihan taysilla mukana. sen jalkeen paadyttiin baariin, jossa tutustuttiin paikalliseen Sonata arctica faniin. Taman jalkeen tutustuttiin englantilaisiin tyttoihin, jotka myos lahtevat tanaan koh taolle. Ilta meni siis juhliessa ja nyt istutaan ja odotellaan bussia joka kuljettaa meidat Taolle. ..

lauantai 1. toukokuuta 2010

amparitolkulla...



Dodiin. Toista paivaa viedaan. Selvisi, etta meidan hotelliin kuuluu tuollainen uimallas tien toisella puolella. Siina ollaan vietetty lahes koko paiva tsillailemassa ja toipumassa eilisesta.

Niin, taallahan on paikallinen amparikulttuuri eli drinksu tulee sellaisessa lasten muovisessa hiekka-amparissa. Eilen illalla mentiin ravintolaan istuskelemaan. Paikan oven paalla oli iso valkoinen valotaulu - We make the strongest drinks and we dont ask id-cards- elika me teemme vahvimmat drinkit emmeka kysy henkilollisyystodistusta. Heh. No, kaksi amparia Nikolle ja miulle, ja tervevaan. Sehan sitten riitti. Tama paiva on mennytkin sitten aika rauhaksiin.

Huomen illalla lahdetaan bussilla ja laivalla Koh Taolle 21.00. Siella meidan pitaisi olla perilla aamulla 9 aikaan. Ennen lahtoa taalta pitaa viela kayda ottamassa kalahieronta. Kroppa tiputetaan sammioon, jossa on kaloja ja vetta... kalat syo sitten kaiken kuolleen ihosolukon. kuullostaa mielenkiintoiselta...

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Bangkok ja khao san road

Taalla ollaan. Kuumassa. Kesti hetken ennenkuin opin ymmartamaan kuinka nappaimet taalla toimivat. Sormetkin on lennon jalkeen sen verran turvoksissa, ettei napytyksesta tahdo tulla oikein mitaan.

Lento meni hyvin, vaikka olikin hieman raskas. Ensin lennettiin amsterdamiin,jossa odoteltiin jatkolentoa viitisen tuntia. Juotiin pari olutta ja kierreltiin kentalla. Jatkolento oli China airlinesilla. Meilla oli ihan luksuspaikat. Tosin kaikki elokuvat, mita koneessa naytettiin oli dubattu kiinaksi ja kiinalaisilla teksteilla. Onneksi oli ipodilla omia leffoja ja sarjoja. Juotiin drinksuja, katottiin southparkkia ja nukuttiin. Aamulla oltiin perilla paikallista aikaa n.6.30.

Ensimmainen vastaisku koettiin taalla lentokentalla, kun selvisi etta Nikon tulikepit eivat selvinneet perille. Tultiin nyt Khao san roadille sawasdee-nimiseen hotelliin pariksiyoksi ja lentokentta toimittaa kepit tanne. Yo maksaa tassa hotellissa per naama 7, 5 euroa ja taalta loytyi yllari uima-allas. En tieda, mita suomen uutisissa talla hetkella kerrotaan, mutta kaupunki on hyvin rauhallinen.

Nyt hikoilen kuin pieni sika uunissa.... Lahdetaan Nikon kanssa juhlimaan vappua!

Haleja!

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Blogistiikkaa... ja LÄHTÖ!

Nyt se on täällä... viimeiset puristukset ja sitten matkaan!

Viimeiset kaksi viikkoa olen kulkenut minuuttiaikataulun kanssa, että varmasti saisin kaikki valmiiksi ennen lähtöä. Levyn sanojen tarkistukset ja lähetykset, viimeiset laulut, bändipromot, yksilöpromot, rokotukset, levynkansikuvaukset, Flamman workshop-tehoviikonloppu, studiotekniikan tentti, säveltapailun tentti... ymym. Kaikki ovat vaatineet oman osansa aikataulusta. Olen kirjannut ylös kaiken pienistäkin asioista lähtien, että mikään ei varmasti unohdu.

Tänään oli säveltapailu C:n suullinen tentti, jota jännitin ihan pirusti. Kädet tärisi ja sydän hakkasi. Läpi meni pelosta huolimatta, ja ihan hyvillä arvosanoilla.
Nyt olen pakannut koko iltapäivän sekä omia, että Illusian tavaroita rinkkoihin.

Huomenna on vuorossa vuoden viimeinen tentti, säveltapailun kirjallinen, jonka jälkeen tämän vuoden kurssit on ohi. Heti kokeen jälkeen otamme - hieman uudenlaisen -kurssin kohti Helsinkiä ja torstaiaamuna lähtee lento Bangokkiin klo 8.15. Palaamme takaisin sitten 6 viikon päästä 10.6.

Rakkaat terveiset kaikille kavereille ja sukulaisille, jotka tätä lueskelevat. Meistä kuulee matkan aikana nimenomaan juuri tältä kanavalta! Tosin ehkä ilman ääkkösiä!

Tässä hieman esimakua

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Sosiaalinen sirkus ja hyvä mieli

Flamma on mukana Sosiaalinen Sirkus-hankkeessa. http://sosiaalinensirkus.fi/

"Sosiaalinen Sirkus –hanke
Sosiaalinen Sirkus -hankkeen tavoitteena on auttaa sirkusalan järjestöjä ja toimijoita tuottamaan laadukasta sosiaalista sirkusopetusta erityisryhmille, sekä antaa heille tarpeellisia välineitä sosiaalisen sirkuksen tuotteistamiseen ja markkinointiin hyvinvointipalveluna. Näin halutaan vakiinnuttaa sosiaalinen sirkus pysyväksi osaksi suomalaista sirkusalaa ja kuntien ostamia hyvinvointipalveluita

Sosiaalisella sirkuksella tarkoitetaan sellaista sirkusopetusta, jossa sirkus toimii välineenä uuden oppimiseen. Sosiaalinen sirkus opettaa itsenäisyyttä, parantaa itseluottamusta, antaa työkaluja sosiaaliseen kanssakäymiseen, murtaa ennakkoluuloja ja opettaa iloa ja elämänhallintataitoja.

Sosiaalinen Sirkus –hanke on Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen hallinnoima ESR -hanke, jonka päärahoittaja on Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Sosiaalinen Sirkus –hanke on osa Kolmas lähde –hankekokonaisuutta, joka kehittää kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmatta sektoria hyvinvointipalveluiden tarjoajana"

Käytännössä tämä tarkoittaa, että vedämme Nikon kanssa poi- ja keppiworkshoppia erilaisille tilaajille. Meitä on yhteensä Flammasta toiminnassa mukana 6 henkilöä eli kolme ohjaajaparia, jotka vuorottelemme workshoppien vetäjinä.


Viime viikonloppuna olimme Nikona kanssa Kurussa opettamassa huumekuntoutuksessa olevia nuoria ja
täytyy sanoa, että minulle jäi koko viikonlopusta erittäin hyvä mieli =). Nuoret olivat kaikki aktiivisia ja innokkaita. Ja mielestäni meillä oli koko porukalla oikein hyvä fiilis. Perjantaina opetimme ihan poin ja kepin pyörityksen perusteita 5 tuntia ja loppuun teimme pienen näytöksen tulilla. Sunnuntaina oli myös viiden tunnin opetussessio, silloin opettelimme jo hieman vaikeampia pyörityksiä ja otimme uusina välineinä diabolon ja vanteen. Päivän lopuksi kaikki pääsivät kokeilemaan pyörittämistä tulen kanssa.

Koin tekeväni jotain oikeasti hyödyllistä, kun näin miten hauskaa porukalla oli ja kuinka jokainen sai positiivisen onnistumisen kokemuksia. Hymy oli sunnuntai-iltana herkässä. =)

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Time goes by (NOT) so slowly

Viimenen kerta - I swear- kun höpisen ajasta... (ainakin toistaiseksi)

Isä kyseli tuossa juuri, että koskas voitaisiin viettää yhdessä viikonloppua. Pläräsin kalenteria ja selvisi, että elokuun ensimmäinen viikonloppu olisi ensimmäinen vapaa viikonloppu. What??

Viime perjantaina kuvailtiin Flamman promokuvia. Jännästi taas päivä vierähti yöksi ihan huomaamatta. Päivällä oli ihanan lämmin aurigonpaisteessa. Istutiin vaan terassilla ja odoteltiin, että se lakkaisi. Tulikuvat kannattaa kuitenkin kuvata pimeässä ;). Siitä sessiosta ei ole vielä laittaa maistiaisia. Mutta lauantaina kuvailtiin studiossa Coverstonen promoja. Päätettiin Riikan kanssa vallata tuo keppiosasto...



Tänään säveltapailutunnilla iski epätoivo ja masennus. Säveltapailun C tuntuu ihan hirvittävän vaikealta kurssilta. Koulun jälkeen päätin tehdä pesän pianon äärelle ja reenailla illan ja tarvittaessa vaikka koko yön, kun muut tytöt lähtivät viihteen alle. (Nyt otan siis vain pientä lepoa =D)
Eilisestä on pakko sanoa sen verran, että olin hirvittävän aktiivinen. Sain tehtyä kasan koulujuttuja valmiiksi ja viimeisteltyä yhdet sanat.

Nyt tulevana viikonloppuna menemme Nikon kanssa pitämään nuorille poi&keppi-workshoppia.

Ja etten unohtaisi... Pyynikin kesäteatterissa ensi syksynä taasen tuliteatteria Lemminkäisen temppeli. www.flamma.fi/temppeli

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Mehikoo!

Taisin blogin alussa varoitellakin, että saa nähdä kuinka kirjoittamisen käy. Kirjekaveritkin monesti lapsena jäi, kun uohdin laittaa kirjeen postiin.

No nyt siis...

Tuntuu typerältä valitella koko ajan, siitä kuinka kiire on jne jne... Mutta totta se on, ainakin täällä päässä. Havahdun aina siihen, että oho taas on perjantai ja viikko on vierähtänyt. Rääpien saa juuri ja juuri kaikki asiat kasaan deadlinejen puitteissa. Viime kuukaudet ovat vilisseet kappaleiden ja sanojen loppuviilauksessa. Studio alkoi maaliskuun alussa ja lauluosuuksien nauhoitukset viime viikolla.

Ennen huhtikuun loppua pitää vielä laulaa muutamat kappaleet nauhalle, tehdä musiikkianalyysin analyysityö koululle, lukea studiotekniikan ja säveltapailu C:n tenttiin , ottaa levynkansikuvat ja sitten....

Aasia täältä tullaan!! Lähtö on 29.4. 6 viikkoa seikkaillaan ja aikataulut unohdetaan. Lennetään ensin Bangkokkiin ja sieltä "laskeudutaan" saaria pitkin Malesiaan. Kuola Lumpurista lennetään takaisin Bangkokkiin kesäkuussa ja kesäkuun 10.päivä tulaan takaisin Suomeen. Yritän saada reissusta kirjoiteltua jotain aina välillä tännekin... (jep jep... no mutta oikeasti.)

Viivyn Suomessa 9 päivää, ja sitten keikalle Meksikoon 19.6... Huij! =)

Hyvää yötä!