Tanaan on koko reissun viimeinen paiva. Kuusi viikkoa on hurahtanut ihan mielettoman nopeasti ohi...
Koko reissu pahkinan kuoressa:
Bangkok > Koh tao > Koh Phagnan > Koh Samui > Krabi > Penang > Perhentia > Kuola Lumpur > Bangkok
Nyt kaydaan Nikon kanssa ottamassa viela tatuoinnit jalkoihin ja tehdaan viimeiset shoppailut. Pakko kylla sanoa, etta yot bangkokissa on aika raskaita ja pitkia :)Ihana tulla takaisin kotiin huomenna ja nahda kaikki tutut.
Sitten ensi viikolla Meksikoon!
Hola!
torstai 10. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Back to Bangkok
Taas lyhyt kirjoitus: aika on rahaa todellakin!
Nyt ollaan takaisin Bangkokissa. Lento meni todella mukavasti parissa tunnissa Kuola Lumpurista, paitsi etta koneessa oli aivan jaatavan kylma. Lennon jalkeen tultiin suoraa tieta Khao san roadille. Otettiin huone hieman kalliimmasta hotellista, mutta saatiin todella edullinen tarjous.
Khao san roadilla meininki on ennallaan. Paljon putiikkeja ja ihmisvilinaa. Tanaan kaytiin myos isossa ostoskeskuksessa. Wau, etta oli upeaa tavaraa. Niin paljon olisin voinut ottaa mukaan, mutta rahat ei riita ja tilaa ei ole.
Nyt kuuntelen paraikaa taas koneelta meidan uuden levyn biiseja miksauksineen ja kuullostaa todella hyvalta! Jee, tykkaan!
Ollaan takaisin suomessa 11.6 ... jei!
haleja
Nyt ollaan takaisin Bangkokissa. Lento meni todella mukavasti parissa tunnissa Kuola Lumpurista, paitsi etta koneessa oli aivan jaatavan kylma. Lennon jalkeen tultiin suoraa tieta Khao san roadille. Otettiin huone hieman kalliimmasta hotellista, mutta saatiin todella edullinen tarjous.
Khao san roadilla meininki on ennallaan. Paljon putiikkeja ja ihmisvilinaa. Tanaan kaytiin myos isossa ostoskeskuksessa. Wau, etta oli upeaa tavaraa. Niin paljon olisin voinut ottaa mukaan, mutta rahat ei riita ja tilaa ei ole.
Nyt kuuntelen paraikaa taas koneelta meidan uuden levyn biiseja miksauksineen ja kuullostaa todella hyvalta! Jee, tykkaan!
Ollaan takaisin suomessa 11.6 ... jei!
haleja
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Kuola Lumpuriin
No niin, yritan olla nopea, silla internet aikaa on enaa 15 minuuttia.
Perhentian saaret on todellinen paratiisisaari. Ollaan nautittu todella paljon ajasta taalla. Jos muuten yritatte soittaa, niin puhelimeni ei toimi jostain syysta. Nikon saa normaalisti kiinni.
Parasta matkustamisessa paikkojen lisaksi parasta on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ollaan vietetty kaikki paivat taalla saksalaisen Freddien kanssa. Aivan loistava tyyppi. Ja nyt viimeisina paivina meilla on ollut todella mukava porukka. Paivat kuluu opettaessa poita ja keppia ihmisille rannalla ja iltaisin ollaan esiinnytty baareissa. Ainut huono homma on vain, etta taalla ei ole lamppuoljya, joten pitaa pyorittaa dieselilla, joka on paljon kuumempaa ja vaarallisempaa. Muutamat palovammat siis loytyy molempien kehosta.
Toissapaivana kaytiin snorklaamassa ja nahtiin paljon haita seka iso kilpikonna. Koko reissu oli todella upea enka pelannyt enaa haitakaan niin paljon.
Yhtaan kaarmetta en ole nahnyt koko reissulla ennenkuin eilen. Bythoni oli hiipinyt jonkun turistin bungalowiin. Mies oli vain tyynesti nostanut kaarmeen ja toi sen meille naytille. Huh...
Tanaan lahdemme siis kohti Kuola Lumpuria yobussilla ja huomen illalla lahtee lento takaisin Bangkokkiin.
Terkkuja ja haleja kaikille!
Perhentian saaret on todellinen paratiisisaari. Ollaan nautittu todella paljon ajasta taalla. Jos muuten yritatte soittaa, niin puhelimeni ei toimi jostain syysta. Nikon saa normaalisti kiinni.
Parasta matkustamisessa paikkojen lisaksi parasta on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ollaan vietetty kaikki paivat taalla saksalaisen Freddien kanssa. Aivan loistava tyyppi. Ja nyt viimeisina paivina meilla on ollut todella mukava porukka. Paivat kuluu opettaessa poita ja keppia ihmisille rannalla ja iltaisin ollaan esiinnytty baareissa. Ainut huono homma on vain, etta taalla ei ole lamppuoljya, joten pitaa pyorittaa dieselilla, joka on paljon kuumempaa ja vaarallisempaa. Muutamat palovammat siis loytyy molempien kehosta.
Toissapaivana kaytiin snorklaamassa ja nahtiin paljon haita seka iso kilpikonna. Koko reissu oli todella upea enka pelannyt enaa haitakaan niin paljon.
Yhtaan kaarmetta en ole nahnyt koko reissulla ennenkuin eilen. Bythoni oli hiipinyt jonkun turistin bungalowiin. Mies oli vain tyynesti nostanut kaarmeen ja toi sen meille naytille. Huh...
Tanaan lahdemme siis kohti Kuola Lumpuria yobussilla ja huomen illalla lahtee lento takaisin Bangkokkiin.
Terkkuja ja haleja kaikille!
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Yllatys ja ennakkoluulo
Taasen vaiherikkaita paivia takana useampi kappale. Palataan viela siihen iltaan jolloin olimme Krabilla.
Viime blogimerkinnan jalkeen kavelimme takaisin bungalowillemme ja aloimme valmistautumaan ruokailua varten. Kun kaikki oli kunnossa, Niko avasi oven. Jokin napsahti oven ulkopuolella. Ihan mielettoman iso skorpioni tallusteli kaikessa rauhassa meidan terassilla ja se pisti oveen kun Niko avasi sen. Tiesimme kylla, etta taalla on kaarmeita, mutta etta skorppareita... se tuli todella yllatyksena. Hipsimme kuitenkin syomaan, jossa oli myos lemmikkiapina. Illalla pyoritimme pitkaan tulia paikallisessa rastabaarissa.
Aamulla herasimme 6.30 ja aloimme valmistautumaan pitkaa matkaa varten. 8.00 lahti longtailbout vene Ao nangin rantaa kohti. Lansipuolelen Krabilla oli kuitenkin monsuuni ja meri oli todella epavakaa. Niinpa me ja 8 muuta turistia jannitimme paasemmeko elavana pienella puuveneella isojen aaltojen keskella rantaan. Se oli ensimmainen reissu kun allekirjoittanutta oikeasti pelotti. Olin aivan varma, etta vene kaatuu. Sen verran hurjaa se kyyti oli.
Paasimme kuitenkin rantaan, josta bussi nouti meidat. Matkasimme ensin n. 2 tuntia ja sitten vaihdoimme uuteen bussiin. Tai siis bussit ovat taalla ns. tilatakseja. Koska olimme ainoat kyydissa, vedimme selkanojat taakse ja matkasimme erittain rennosti koko matkan kohti Malesian rajaa.
Malesian rajalla oli isoja kyltteja joka puolella> Jos tuot huumeita maahan, seurauksena on kuoleman tuomio. Rajan ylitys sujui todella nopeasti ja rauhallisesti...
Sitten yllatykseen ja ennakkoluuloon. En tieda, mista olen saanut paahani, etta Malesiassa olisi viela vahan Thaimaata ns. huonommin kehittynyt ja halpa maa. Nimittain kun ylitimme rajan, tiet muuttuivat todella hienoiksi, tien varret olivat puhtaita ja hyvin hoidettuja. Yleisesti ottaen Malesia naytti todella upealta... ja oli viela Thaimaaseen nahden paljon kuumempi.
Saavuimme Penangille 9 aikaan illalla ja koska Malesiassa kello on tunnin viela Thaimaata edella, kello oli siis 10 paikallista aikaa. Otimme huoneen pienesta hostellista ja varasimme matkan seuraavaksi aamuksi. Sitten kavimme syomassa hyvaa intialaista ruokaa ja hammastelin Penangin suurkaupungin hienoutta. Menimme nukkumaan n. klo 12 aikaan.
Heratyskello heratti meidat aamu -4 aikaan, silla bussi Perhentialle lahti klo 5 aamulla. Saimme nukuttua siis n. 4 tuntia. Kun thaimaassa saimme matkustaa yksin omassa pyhyydessamme tilabusseissa, niin nyt bussi perhentialle oli aivan taynna.
En saanut nukuttua bussissa lainkaan, tuijottelin vain ulos ja katselin todella upeita maisemia. Tama on viela trooppisempi maa kuin Thaimaa.
Olimme perilla Perhentialla Keyciil saaressa klo 14. Perhentia on jotain uskomatonta. Upeimman nakoinen paikka, missa olen koskaan kaynyt. Vaikea edes selittaa... todellinen paratiisisaari. Jatkuva auringonpaiste ja kuumuus. Ja jos thaimaassa oli gekkoja, niin taalla on paljon suurempaa. Ihan mielettoman isoja liskoja...Parhaimmillaan metrin, puolitoista mittaisia pikku dinosauruksia.
Kun varasimme matkaa Perhentialle, emme olleet varatuneet siihen, etta Malesiassa oli paikkallisten loma. Yleensa joka paikassa oli tilaa ja vapaita huoneita, mutta nyt tilaa ei ollut missaan. Joka ikinen huone saarella oli varattu, paitsi yksi...
Saimme bungalowin symphooon nimisesta mestasta. Bungalowi naytti silta, etta se olisi karsinyt tsunamin vauriot. Se oli kirjaimellisesti huonoimman nakoinen mesta, missa olen koskaan nukkunut. Patjakin oli aivan homeinen. Nukuimme siina ensimmaisen yon ja aamulla kun herasimme, Niko oli aivan taynna pienia pisteita. Nikon molemmat kadet, olkapaat ja rinta oli sankyluteiden puremilla. Mina saastyin, kun olin ennen nukkumaan menoa laittanut otokkasprayta. Viela nyt muutama paiva myohemmin Nikolla on jalkia puremista.
Seuraavana kun paikalliset alkoivat palaamaan arkeen, saimme kivan bungalowin. Tosin hieman kalliin.
Toisin kuin Thaimaassa, taalla on vahemman paikallisia tulenpyorittajia. Olemme esiintyneet joka ilta ja saaneet monkeyjuicea palkkioksi. Nyt olemme saareen kuuluisuuksia ja kaikki moikkaavat ja tulevat juttelemaan. Toissa iltana Buffalo-baarin omistaja tuli sanomaa, etta jos koskaan haluamme tulla Perhentialle, voimme tulla pyorittamaan tulia hanen baariinsa ja han maksaa meille ruoat, juomat ja asumisen. Kesatyo Perhentialla...kuullostaisi aika kivalta :)Mitas illusia tykkaisi?
Nyt loppuu aika.. jatkan taas seuraavalla kerralla! Pusuja ja haleja!
Viime blogimerkinnan jalkeen kavelimme takaisin bungalowillemme ja aloimme valmistautumaan ruokailua varten. Kun kaikki oli kunnossa, Niko avasi oven. Jokin napsahti oven ulkopuolella. Ihan mielettoman iso skorpioni tallusteli kaikessa rauhassa meidan terassilla ja se pisti oveen kun Niko avasi sen. Tiesimme kylla, etta taalla on kaarmeita, mutta etta skorppareita... se tuli todella yllatyksena. Hipsimme kuitenkin syomaan, jossa oli myos lemmikkiapina. Illalla pyoritimme pitkaan tulia paikallisessa rastabaarissa.
Aamulla herasimme 6.30 ja aloimme valmistautumaan pitkaa matkaa varten. 8.00 lahti longtailbout vene Ao nangin rantaa kohti. Lansipuolelen Krabilla oli kuitenkin monsuuni ja meri oli todella epavakaa. Niinpa me ja 8 muuta turistia jannitimme paasemmeko elavana pienella puuveneella isojen aaltojen keskella rantaan. Se oli ensimmainen reissu kun allekirjoittanutta oikeasti pelotti. Olin aivan varma, etta vene kaatuu. Sen verran hurjaa se kyyti oli.
Paasimme kuitenkin rantaan, josta bussi nouti meidat. Matkasimme ensin n. 2 tuntia ja sitten vaihdoimme uuteen bussiin. Tai siis bussit ovat taalla ns. tilatakseja. Koska olimme ainoat kyydissa, vedimme selkanojat taakse ja matkasimme erittain rennosti koko matkan kohti Malesian rajaa.
Malesian rajalla oli isoja kyltteja joka puolella> Jos tuot huumeita maahan, seurauksena on kuoleman tuomio. Rajan ylitys sujui todella nopeasti ja rauhallisesti...
Sitten yllatykseen ja ennakkoluuloon. En tieda, mista olen saanut paahani, etta Malesiassa olisi viela vahan Thaimaata ns. huonommin kehittynyt ja halpa maa. Nimittain kun ylitimme rajan, tiet muuttuivat todella hienoiksi, tien varret olivat puhtaita ja hyvin hoidettuja. Yleisesti ottaen Malesia naytti todella upealta... ja oli viela Thaimaaseen nahden paljon kuumempi.
Saavuimme Penangille 9 aikaan illalla ja koska Malesiassa kello on tunnin viela Thaimaata edella, kello oli siis 10 paikallista aikaa. Otimme huoneen pienesta hostellista ja varasimme matkan seuraavaksi aamuksi. Sitten kavimme syomassa hyvaa intialaista ruokaa ja hammastelin Penangin suurkaupungin hienoutta. Menimme nukkumaan n. klo 12 aikaan.
Heratyskello heratti meidat aamu -4 aikaan, silla bussi Perhentialle lahti klo 5 aamulla. Saimme nukuttua siis n. 4 tuntia. Kun thaimaassa saimme matkustaa yksin omassa pyhyydessamme tilabusseissa, niin nyt bussi perhentialle oli aivan taynna.
En saanut nukuttua bussissa lainkaan, tuijottelin vain ulos ja katselin todella upeita maisemia. Tama on viela trooppisempi maa kuin Thaimaa.
Olimme perilla Perhentialla Keyciil saaressa klo 14. Perhentia on jotain uskomatonta. Upeimman nakoinen paikka, missa olen koskaan kaynyt. Vaikea edes selittaa... todellinen paratiisisaari. Jatkuva auringonpaiste ja kuumuus. Ja jos thaimaassa oli gekkoja, niin taalla on paljon suurempaa. Ihan mielettoman isoja liskoja...Parhaimmillaan metrin, puolitoista mittaisia pikku dinosauruksia.
Kun varasimme matkaa Perhentialle, emme olleet varatuneet siihen, etta Malesiassa oli paikkallisten loma. Yleensa joka paikassa oli tilaa ja vapaita huoneita, mutta nyt tilaa ei ollut missaan. Joka ikinen huone saarella oli varattu, paitsi yksi...
Saimme bungalowin symphooon nimisesta mestasta. Bungalowi naytti silta, etta se olisi karsinyt tsunamin vauriot. Se oli kirjaimellisesti huonoimman nakoinen mesta, missa olen koskaan nukkunut. Patjakin oli aivan homeinen. Nukuimme siina ensimmaisen yon ja aamulla kun herasimme, Niko oli aivan taynna pienia pisteita. Nikon molemmat kadet, olkapaat ja rinta oli sankyluteiden puremilla. Mina saastyin, kun olin ennen nukkumaan menoa laittanut otokkasprayta. Viela nyt muutama paiva myohemmin Nikolla on jalkia puremista.
Seuraavana kun paikalliset alkoivat palaamaan arkeen, saimme kivan bungalowin. Tosin hieman kalliin.
Toisin kuin Thaimaassa, taalla on vahemman paikallisia tulenpyorittajia. Olemme esiintyneet joka ilta ja saaneet monkeyjuicea palkkioksi. Nyt olemme saareen kuuluisuuksia ja kaikki moikkaavat ja tulevat juttelemaan. Toissa iltana Buffalo-baarin omistaja tuli sanomaa, etta jos koskaan haluamme tulla Perhentialle, voimme tulla pyorittamaan tulia hanen baariinsa ja han maksaa meille ruoat, juomat ja asumisen. Kesatyo Perhentialla...kuullostaisi aika kivalta :)Mitas illusia tykkaisi?
Nyt loppuu aika.. jatkan taas seuraavalla kerralla! Pusuja ja haleja!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Matka Krabille!
Elikkas viimeiset paivat ovat olleet -taas- hyvin tapahtumarikkaat.
Koh Samuilla vietimme siis kaksi yota. Tapasimme ensimmaisena iltana mukavan saksalaisen pariskunnan ja ilta sujahtikin nopeasti.
Seuraavana paivana vuokrasimme saksalaisen parin kanssa mopot ja lahdimme kiertamaan ympari Samuita. Tiet olivat loistavassa kunnossa ja niita yksinkertaisesti - oli. Kaytiin Lamai beachilla, jota suosittelen ehdottomasti Chaweng beachia enemman. Meininki oli rennonmpaa ja ranta kauniimpi. Mielenkiintoisin kohde loytyi ehdottomasti Lamai rannan paasta - Banana rock - tyyppinen hideaway rastabaari. Piilossa omassa poukamassaan Grandfather ja Grandmother kiven suojissa (em. kivet ovat siis kopiot naisen ja miehen ....)
Samuilla nakyi paljon selvemmin Thaimaan ns. lieveilmiot. Vanhemmat lansimaiset turistit nuorten thaimaalaisten tyttojen kanssa. Joka paikassa oli naisia huutelemassa miehille. Rannalla taas vakea tuli lahelle mukamas myymaan riippumattoja, jaateloita tai vaatteita. Ennen niiden tarjoamista tarjosivat kuitenkin ensin huumeita - laajalla skaalalla.
Samuin meininki tuli selvaksi parissa paivassa ja paatettiinkin varata matka seuraavalle paivalle pois, Krabille Ao nangiin.
Lahto 8.00 kesto n. 10 tuntia
Herasimme aamulla 6.30, ja mina aivan hirveassa flunssassa. Kavimme aamupalalla ja pakkasimme kamat. Sitten alkoikin mielenkiintoinen reissu kohti Krabia. Taalta kun ostat matkan, niin he jarkkaavat sen jatkokuljetuksineen perille saakka. Ensin taksi vei meidat satamaan ja kaskikin meidat bussiin. Bussilla matkasimme n. tunnin toiseen satamaan. Siella koko bussi nousi lautalle. Istuin yksin koko matkan lautan katolla auringossa lukien kirjaa. Oli todella rauhallista ja hiljaista, matka kesti n. 2 tuntia. Sen jalkeen taas bussiin. Bussissakin oli ihan hiljaista, joten valtasin viimeisen penkkiriviston ja aloin nukkumaan.
HErasimme molemmat Nikon kanssa parin tunnin paasta siihen kun bussikuski tuli kaskemaan ulos. Ulkona meita odotti mies. Kavelimme juuri heranneina rinkkojen kanssa n. puoli kilometria pienelle ruokalalle. Sielta meidat noudettiin n. puolen tunnin paasta tilataksilla.
Olimme kyydissa ainoat, joten heitimme taas pitkakseen ja laitoimme elokuvan pyorimaan. Elokuva oli nimeltaan 2012 ja kyseessa on maailman lopusta kertova leffa. Kokemus oli todella interaktiivinen, kun ymparilla nakyi palmuja niinkuin elokuvassa. Korvissa soi taysilla tuhon aanet ja samaan aikaan auto hyppi ja pomppi. Kokemus oli sen verran aidon tuntuinen, etta ahdistuksen vuoksi laitoimme leffan syrjaan ja katselimme vain ymparillemme.
Yhtakkia Niko naki kyltin, jossa luki Welcome to Krabi. Muistutin siihen samaan jatkoon, etta meilla on viela vahan matkaa pidemmalle Ao nangiin. Kuski ilmeisesti kuuli sen ja pyysi saada nahda meidan liput. Sitten soitti puhelun. n. 20 minuutin paasta pysahdyimme taukopaikalle. Ja meidat kaskettiin ulos. Paikalla oli muitakin reissaajia. Kavimme kysymassa tiskilla, mihin meidan sitten pitaa menna. Nainen vain pudisteli paataan joka kerta ja hoki no no - ei ei.
Istuimme n. 15 minuuttia taukopaikalla, kun meidat komennettiin paikallisen avolavan kyytiin ja taas matka jatkui. Matkasimme silla n. 20 minuuttia, kun meidat taas kaskettiin ulos.... paikalliseen koulubussiin. Siina oli lapset ja me varmaan yhta ihmeissaan. Lapset koulupuvuissaan reppujen kanssa ja me isojen rinkkojen kanssa keskella.
Kuinka ollakaan paasimme koulubussilla Ao nangiin. Otimme rannasta heti longtail-veneen ja matkasimme tallaiseen hiljaisaan poukamaan. Alkufiilis ei ollut hyva. Ranta oli jarkyn nakoinen laskuveden vuoksi ja rannan bungalowit huonossa kunnossa - ja hirveasti hyttysia. Jatkoimme matkaa kavellen hieman enemman sisamaahan ja loysimme kivan ja halvan bungalowin. Sisemmalla viidakossa oli kivannakoista ja rauhallista. Kuitenkin matka verotti flunssaista matkalaista sen verran, etta menimme melkein heti unille.
Yolla yskin keuhkojani pihalle. Kroppa ja iho on jo sen verran tottunut kovaan lampoon, etta oisin parjaa jopa ilman tuuletinta...Valilla saattaa olla jopa vahan kylma, vaikka lampoa on yollakin se +30. (air conditionia ilman olo kannattaa!)
Aamupalan jalkeen lahdimme reenamaan. Matkalla kuului puskista kamalaa rytinaa. Kovasti apinoita hyppimassa puusta puuhun. Se oli todella hauskannakoista.
Reenailun jalkeen paatimme lahtea pienelle seikkailulle. Koska tama on suojaisa poukama kivipaasien keskella, taalta ei oikein paase minnekaan. Paitsi Railay beachille, jos vesi on tarpeeksi matalalla. Nyt se oli. Lahdimme kavelemaan kivien yli, kulku oli hidasta ja hankalaa teravien kivien ja liukkauden vuoksi, matka kesti n. 30 min. Paasimme kuitenkin toiselle rannalle. Meita tosin varoitettiin, etta tulkaa takaisin ennen klo 18, sen jalkeen vesi on liian korkealla ja joudumme kiertamaan viidakon kautta. Siella on vaikeaa kulkea ja pitaisi olla taskulamppu matkassa.
Vietimme aikaa Railay beachilla ja kavelimme luolille saakka. Luolien jalkeen avautui kiva ranta. Isot aallot ja rannalla apinoita - muitakin kuin turisteja :>.
Kuinka ollakaan aika hujahti todella nopeasti ja lahdimme kavelemaan takasin kohti ylityskohtaa. Aika yllatti meidat. Paasimme ylityskohtaan juuri, kun aallot hipoivat kivia. Paikalliset miehet kivien paalla sanoivat, etta viela voi menna jos menee nopeasti. Lahdimme kiipeamaan kivia pitkin. Kuitenkin aallot osuivat jo kiviin ja nikon tallukas tipahti mereen, samassa hetkessa mina liukastuin ja loin polveni teravaan kiveen. Siina vaiheessa paikalliset miehet huusivatkin jo meita takaisin. Meri oli liian korkealla.
Ei muuta kuin viidakon lapi. Etsimme polkua, mihin miehet neuvoivat meidat, mutta sita ei loytynyt. Lopulta paikallinen mies tuli ja sanoi englanniksi - here - osoittaen pystysuoraa kallion seinamaa ylospain. Ei muuta kuin ylos. Se olisi ollut taysin mahdotonta ilman kalliossa roikkuvaa narun tuomaa apua. Vuorikiipeilimme itsemme siis korkealle narun avulla sandaalit jalassa. Lopulta vuorikiipeilyjen jalkeen paasimme ylos ja sitten taiteillen alas omaan kylaan tonsai-beachille. Huh, sen jalkeen tultiin suoraan tahan internettiin.
Huomenna lahdemme aamulla klo 8.00 Malesiaan Penangille. Arvioitu kesto 9 tuntia.
Terkkuja kaikille. Illusialle isoja haleja ja hannan heilutuksia apinoilta!
Koh Samuilla vietimme siis kaksi yota. Tapasimme ensimmaisena iltana mukavan saksalaisen pariskunnan ja ilta sujahtikin nopeasti.
Seuraavana paivana vuokrasimme saksalaisen parin kanssa mopot ja lahdimme kiertamaan ympari Samuita. Tiet olivat loistavassa kunnossa ja niita yksinkertaisesti - oli. Kaytiin Lamai beachilla, jota suosittelen ehdottomasti Chaweng beachia enemman. Meininki oli rennonmpaa ja ranta kauniimpi. Mielenkiintoisin kohde loytyi ehdottomasti Lamai rannan paasta - Banana rock - tyyppinen hideaway rastabaari. Piilossa omassa poukamassaan Grandfather ja Grandmother kiven suojissa (em. kivet ovat siis kopiot naisen ja miehen ....)
Samuilla nakyi paljon selvemmin Thaimaan ns. lieveilmiot. Vanhemmat lansimaiset turistit nuorten thaimaalaisten tyttojen kanssa. Joka paikassa oli naisia huutelemassa miehille. Rannalla taas vakea tuli lahelle mukamas myymaan riippumattoja, jaateloita tai vaatteita. Ennen niiden tarjoamista tarjosivat kuitenkin ensin huumeita - laajalla skaalalla.
Samuin meininki tuli selvaksi parissa paivassa ja paatettiinkin varata matka seuraavalle paivalle pois, Krabille Ao nangiin.
Lahto 8.00 kesto n. 10 tuntia
Herasimme aamulla 6.30, ja mina aivan hirveassa flunssassa. Kavimme aamupalalla ja pakkasimme kamat. Sitten alkoikin mielenkiintoinen reissu kohti Krabia. Taalta kun ostat matkan, niin he jarkkaavat sen jatkokuljetuksineen perille saakka. Ensin taksi vei meidat satamaan ja kaskikin meidat bussiin. Bussilla matkasimme n. tunnin toiseen satamaan. Siella koko bussi nousi lautalle. Istuin yksin koko matkan lautan katolla auringossa lukien kirjaa. Oli todella rauhallista ja hiljaista, matka kesti n. 2 tuntia. Sen jalkeen taas bussiin. Bussissakin oli ihan hiljaista, joten valtasin viimeisen penkkiriviston ja aloin nukkumaan.
HErasimme molemmat Nikon kanssa parin tunnin paasta siihen kun bussikuski tuli kaskemaan ulos. Ulkona meita odotti mies. Kavelimme juuri heranneina rinkkojen kanssa n. puoli kilometria pienelle ruokalalle. Sielta meidat noudettiin n. puolen tunnin paasta tilataksilla.
Olimme kyydissa ainoat, joten heitimme taas pitkakseen ja laitoimme elokuvan pyorimaan. Elokuva oli nimeltaan 2012 ja kyseessa on maailman lopusta kertova leffa. Kokemus oli todella interaktiivinen, kun ymparilla nakyi palmuja niinkuin elokuvassa. Korvissa soi taysilla tuhon aanet ja samaan aikaan auto hyppi ja pomppi. Kokemus oli sen verran aidon tuntuinen, etta ahdistuksen vuoksi laitoimme leffan syrjaan ja katselimme vain ymparillemme.
Yhtakkia Niko naki kyltin, jossa luki Welcome to Krabi. Muistutin siihen samaan jatkoon, etta meilla on viela vahan matkaa pidemmalle Ao nangiin. Kuski ilmeisesti kuuli sen ja pyysi saada nahda meidan liput. Sitten soitti puhelun. n. 20 minuutin paasta pysahdyimme taukopaikalle. Ja meidat kaskettiin ulos. Paikalla oli muitakin reissaajia. Kavimme kysymassa tiskilla, mihin meidan sitten pitaa menna. Nainen vain pudisteli paataan joka kerta ja hoki no no - ei ei.
Istuimme n. 15 minuuttia taukopaikalla, kun meidat komennettiin paikallisen avolavan kyytiin ja taas matka jatkui. Matkasimme silla n. 20 minuuttia, kun meidat taas kaskettiin ulos.... paikalliseen koulubussiin. Siina oli lapset ja me varmaan yhta ihmeissaan. Lapset koulupuvuissaan reppujen kanssa ja me isojen rinkkojen kanssa keskella.
Kuinka ollakaan paasimme koulubussilla Ao nangiin. Otimme rannasta heti longtail-veneen ja matkasimme tallaiseen hiljaisaan poukamaan. Alkufiilis ei ollut hyva. Ranta oli jarkyn nakoinen laskuveden vuoksi ja rannan bungalowit huonossa kunnossa - ja hirveasti hyttysia. Jatkoimme matkaa kavellen hieman enemman sisamaahan ja loysimme kivan ja halvan bungalowin. Sisemmalla viidakossa oli kivannakoista ja rauhallista. Kuitenkin matka verotti flunssaista matkalaista sen verran, etta menimme melkein heti unille.
Yolla yskin keuhkojani pihalle. Kroppa ja iho on jo sen verran tottunut kovaan lampoon, etta oisin parjaa jopa ilman tuuletinta...Valilla saattaa olla jopa vahan kylma, vaikka lampoa on yollakin se +30. (air conditionia ilman olo kannattaa!)
Aamupalan jalkeen lahdimme reenamaan. Matkalla kuului puskista kamalaa rytinaa. Kovasti apinoita hyppimassa puusta puuhun. Se oli todella hauskannakoista.
Reenailun jalkeen paatimme lahtea pienelle seikkailulle. Koska tama on suojaisa poukama kivipaasien keskella, taalta ei oikein paase minnekaan. Paitsi Railay beachille, jos vesi on tarpeeksi matalalla. Nyt se oli. Lahdimme kavelemaan kivien yli, kulku oli hidasta ja hankalaa teravien kivien ja liukkauden vuoksi, matka kesti n. 30 min. Paasimme kuitenkin toiselle rannalle. Meita tosin varoitettiin, etta tulkaa takaisin ennen klo 18, sen jalkeen vesi on liian korkealla ja joudumme kiertamaan viidakon kautta. Siella on vaikeaa kulkea ja pitaisi olla taskulamppu matkassa.
Vietimme aikaa Railay beachilla ja kavelimme luolille saakka. Luolien jalkeen avautui kiva ranta. Isot aallot ja rannalla apinoita - muitakin kuin turisteja :>.
Kuinka ollakaan aika hujahti todella nopeasti ja lahdimme kavelemaan takasin kohti ylityskohtaa. Aika yllatti meidat. Paasimme ylityskohtaan juuri, kun aallot hipoivat kivia. Paikalliset miehet kivien paalla sanoivat, etta viela voi menna jos menee nopeasti. Lahdimme kiipeamaan kivia pitkin. Kuitenkin aallot osuivat jo kiviin ja nikon tallukas tipahti mereen, samassa hetkessa mina liukastuin ja loin polveni teravaan kiveen. Siina vaiheessa paikalliset miehet huusivatkin jo meita takaisin. Meri oli liian korkealla.
Ei muuta kuin viidakon lapi. Etsimme polkua, mihin miehet neuvoivat meidat, mutta sita ei loytynyt. Lopulta paikallinen mies tuli ja sanoi englanniksi - here - osoittaen pystysuoraa kallion seinamaa ylospain. Ei muuta kuin ylos. Se olisi ollut taysin mahdotonta ilman kalliossa roikkuvaa narun tuomaa apua. Vuorikiipeilimme itsemme siis korkealle narun avulla sandaalit jalassa. Lopulta vuorikiipeilyjen jalkeen paasimme ylos ja sitten taiteillen alas omaan kylaan tonsai-beachille. Huh, sen jalkeen tultiin suoraan tahan internettiin.
Huomenna lahdemme aamulla klo 8.00 Malesiaan Penangille. Arvioitu kesto 9 tuntia.
Terkkuja kaikille. Illusialle isoja haleja ja hannan heilutuksia apinoilta!
lauantai 22. toukokuuta 2010
Turistiviidakossa Koh Samuilla
Nyt on aikaa kirjoittaa vain pikainen blogi ja asiat pahkinan kuoressa.
Tulimme tana aamuna laivalla Koh Samuille. Alunperin tarkoituksenamme oli jattaa tama isoin ja turistisin saari kokonaan valiin, mutta taalla kuitenkin ollaan. Chawenge-rannalla, mika on isoin ja suosituin. Tama saari on itsessaan iso ja meininki sen mukaista. Hinnat ovat paljon kalliimpia, ja rannoilla loikoilee vanhempia ihmisia kuin myos ihan pikkuvakea. Edelliset saaret ovat olleet paljolti vain nuorison paikkoja. Tavallinen turistisaari siis isoine hotelleineen ja resortteineen.
Mina sairastuin flunssaan eilen illalla ja nyt nena vuotaa ja kurkku on kipea. Kavin juuri hakemassa apteekista troppia. Nikon reidet ovat taasen vesikelloilla, etta heh....
Tanaan on ollut todella pilvista ja asken oli myrsky, joka vei kaikki sahkot ainakin talta rannalta. Omalla hotellilla oli aivan pilkkopimeaa, joten lahdimme kavelylle. Kavelimme edes taas ja lahes joka paikassa oli pimeaa. Nyt sahkot ovat taas toiminnassa ja tultiin ihan pikaisesti kaymaan internetissa. Seuraavaksi taidamme painella syomaan.
Terkkuja kaikille!
Tulimme tana aamuna laivalla Koh Samuille. Alunperin tarkoituksenamme oli jattaa tama isoin ja turistisin saari kokonaan valiin, mutta taalla kuitenkin ollaan. Chawenge-rannalla, mika on isoin ja suosituin. Tama saari on itsessaan iso ja meininki sen mukaista. Hinnat ovat paljon kalliimpia, ja rannoilla loikoilee vanhempia ihmisia kuin myos ihan pikkuvakea. Edelliset saaret ovat olleet paljolti vain nuorison paikkoja. Tavallinen turistisaari siis isoine hotelleineen ja resortteineen.
Mina sairastuin flunssaan eilen illalla ja nyt nena vuotaa ja kurkku on kipea. Kavin juuri hakemassa apteekista troppia. Nikon reidet ovat taasen vesikelloilla, etta heh....
Tanaan on ollut todella pilvista ja asken oli myrsky, joka vei kaikki sahkot ainakin talta rannalta. Omalla hotellilla oli aivan pilkkopimeaa, joten lahdimme kavelylle. Kavelimme edes taas ja lahes joka paikassa oli pimeaa. Nyt sahkot ovat taas toiminnassa ja tultiin ihan pikaisesti kaymaan internetissa. Seuraavaksi taidamme painella syomaan.
Terkkuja kaikille!
perjantai 21. toukokuuta 2010
Half moon partyt Phagnanilla
Viimeiset pari paivaa ovat olleet sangen mielenkiintoiset.
Eilen siis vuokrattiin mopo ja lahdettiin paristelemaan silla ympari Phagnania. Taalla on onneksi ihan asvalttiteita toisin kuin taolla, mutta makia ylos ja alas isoilla kurveilla on paljon, joten koko ajan saa olla todella tarkkana. No, Niko ajaa :D
Ajeltiin ja etsittiin kaunista rantaa. Niko muisti, etta viimeksi kun kavi taalla, niin Leela beach oli upea. Kuitenkin se, mita reissukirjoissa lukee, pitaa paikkansa. Saaren rannat ovat muutamassa vuodessa karsineet turismista. Leela Beachin ranta oli inhaa lillukkoa, joten ei tehnyt yhtaan mieli uimaan. Kaytiin kuitenkin kokiksella ravintolassa. Illusia> Siella oli jannannakoinen lintu, jonkin sortin musta papukaija, joka osasi puhua. Mutta vain thain kielta. Ymmarsimme kun se sanoi Sawadigaa, terve. Huipuinta oli kuitenkin, kun se alkoi maukumaan niinkuin kissa. Saatiin se kuvattua videokameralle.
Jatkettiin matkaa teita pitkin ylos viidakkoon. Keskella ei mitaan yhtakkia ilmestyi norsuja. Elephant trekking-paikka eli viidakkovaellusta norsuilla. Sain syottaa norsuille banaaneja. Se oli todella jannaa. Kylla se hieman pelottaa, kun sellainen iso otus seisoo ihan vieressa.
Taas matka jatkui syvemmalle. Asvalttitie loppui ja tie muuttuivat huonokuntoisiksi poluiksi. Samaan aikaa eteen tuli kyltti ja opaste vesiputoukselle. Lahdettiin seuraamaan sita. Jonkin ajan paasta, emme edes tienneet, missa olemme, mutta loysimme vesiputouksen. Se oli ihan keskella viidakkoa ja siella ei ollut yhtaan ainutta ihmista kuin me. Ikuistettiin ikimuistoinen hetki...')
Hetki aikaisemmin tiella naimme kyltin, jossa luki Treehouse - just follow the flowers eli puumaja, seuraa kukkia. Puissa siella taalla olikin pienia sinisia puusta tehtyja kukkia. Lahdimme seuraamaan niita. Matka kesti aika kauan ja yha syvemmalle. Lopulta tie muuttui niin huonokuntoiseksi, etta jouduin kavelemaan osan matkasta. Loysimme kuitenkin treehousen. Se oli pieni oma todella hiljainen hippipoukamansa ihanine bungaloweineen. Jaatiin sinne syomaan ja pohdittiin, josko mentaisiin sinne pariksi paivaksi. Viela ei olla paatetty varmaksi.
Takaisin tulo olikin sitten jannempaa. Huomasimme hippipoukamassa, etta aurinko alkoi olla laskemassa. Todellakin olimme keskella viidakkoa, tiet olivat todella huonot ja varmaan on aika selvaa, etta viidakossa ei ole katulamppuja, lisaksi bensa alkoi olla lopussa. Alkoikin kilpajuoksu pimeaa ja bensan loppumista vastaan. Hieman kerkesi jannittamaan, mutta paastiin pois ajoissa.
Kaytiin viela haadrinin keskustassa ostamaan itselleni uusi kirja. No, kun paasin ulos kirjakaupasta Nikolla oli joku tilanne meneillaan paikallisen thaimiehen kanssa. Se oli ajanut pain meidan mopoa ja rekisterikilpi meni inansa kasaan. Mies oli rauhallisesti paikallaan kun Niko pyysi, mutta aivan yhtakkia painoi kaasua ja kaahasi kovaa kyytia pois. Paikalliset mopovuokraamot tykkaavat rahastaa turistia juurikin tuollaisilla kolhuilla. Eika kukaan varmasti usko, jos sanomme etta se tormasi meihin.
Ilta oli aivan yhtamielenkiintoinen kuin paivakin, nimittain Phagnanilla oli Half moon party - bileet. Koh Phagnanhan on maailmalla tunnettu Full moon bileistaan ja joka kuukausi noin 30 000 ihmista keraantyy haadrinin rannalle isoille festareille. Half moon partyt ovat myos iso tapahtuma, mutta rannan sijasta porukka bilettaa viidakossa. Juhlat alkavat noin keskiyolla ja jatkuvat aamu 10 saakka.
Omalla hotellilla alkoi illalla ohjelma ja etkot half moon parteja varten. Ensin kaikki saivat ilmaiset drinkit ja sitten alkoi maalaaminen. Half moon partyt ovat taynna uv-vareja ja valoja eli pimeassa hohtavia maaleja, niilla porukka maalasi ihoihinsa. Se naytti niin kivalta, etta piti sitten tuhria omakin iho niihin. Kaikenlaisia eri varisia kuvia ja kiemuroita. Se itse asiassa aika hauskaa seurata kuinka iso joukko ihmisia nauraa ja maalaa toisensa vartaloihin, mita ihmeellisimpia merkkeja ja kuvia.
00.30 aikoihin lahti taksi hotellilta party-viidakkoon ja me mukana. Meininki autossa oli kova. Niko ja mina olimme kuitenkin paattaneet tehda tulia ja olla iisisti. Varsinkin kun festarit ovat itsessaan aika rankat. Kun saavuimme paikalle, maksoimme 500 bhatin liput ja paasimme aidatulle alueelle, missa useat tuhannet maalatut ihmiset pomppivat teknon tahdissa. Me suunnistimme heti tulilavalle ja kuinka ollakaan paasimme esiintymaan loppuillaksi lavalle. Se oli todella kivaa ja vetta meni varmaan useita litroja. Jotenkin aika sitten humahti ja yhtakkia kello oli viisi. Oli aika lopettaa pyorittely.
Tutut varmaan tietavatkin, etten voi sietaa konemusiikkia aka teknoa, transea, housea jne... joten paatimme lahtea eraaseen paikkaan, mika oli rauhallisempi reggaepaikka, ja jonka naimme aikasemmin mopolla suhaillessamme. Muistaaksemme se oli noin 5 minuutin kavelymatkan paassa bilepaikasta. Kuinkas sitten kavikaan.... Yhtakkia kavelimme kaksistamme raskasta makea ylospain varmaan 1,5 km pilkkopimeassa viidakossa jalleen vailla valoa. Tilanne alkoi kuumottamaan sen verran, etta paatimme kaantya takaisin. Ei ehka ollut fiksuin veto silla reissulla. Palasimme takaisin bilealueelle. n. 7 aikaan aamulla aurinko alkoi nousta ja porukka jatkoi loputonta biletystaan jumputksen tahdissa. Katselimme selvinpain ja ihmeissamme sita menoa. Yksikin tytto menetti tajuntansa ja sita kannettiin kovaa kyytia ulos alueelta. Kerkesin nahda sen verran, etta silmat olivat auki, mitaan nakematta ja suun ymparilla valkea renkula. Tilanne naytti todella pahalta. Siella taalla makasi sekalaisia ja sammuneita ihmisia. Oli sekin naky... ja aika jarkyttavaa oikeastaan. Paatimme ottaa taksin ja lahtea takaisin hotellille.
Tanaan olemme jatkaneet suhailua mopolla. Kylla taaltakin loytyy todella kivoja rantoja ja poukamia. Silti suosittelen enemman Taoa, jos tykkaa rannoissa ja ns. chillimmasta menosta. Tama on kuitenkin paaasiassa bilesaari. Kaytiin syomassa toisessa paassa saarta mukavalla rannalla ja uitiin siella uima-altaassa. Nyt ajattelimme ottaa rauhallisesti ja kuitenkin lahtea tsekkaamaan kuuluisan haadrin rannan yoelamaa.
Huomenna saatamme varmaan lahtea eteenpain pois Phanganilta, joko Krabille tai Phi Phille. Reissussa on ollut todella kivaa, mutta taytyy sanoa, etta on jo vahan ikava kaikkia!
Terveisia ja haleja kaikille! ja pusuja Illusialle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)