torstai 4. heinäkuuta 2013

Voi huh, mikä Hamam kokemus!

Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti, kaikki muut nukkuvat vielä...ja minä istun terassilla aamu-uinnin jälkeen kahvimuki edessäni ja kirjoitan blogia. Leppoinen olotila! Suomeen lähtö häämöttää jo edessä, ja omat fiilikset lähtöä kohtaan ovat ristiriitaiset. Pelkään, että näin monen esityksen jälkeen Suomessa iskee väistämättä esiintymiskrapula. Täytyy koittaa järjestää jotain piristävää toimintaa torjumaan sitä. Haluan mukaani tämän ilmaston,uima-altaan sekä vanhan kaupungin, kiitos!

Allright... viime lauantaina olimme esiintymässä Antalyassa yksityisbileissä tennisklubilla. Sillä välin, kun lavaa rakennettiin. Me saimme ottaa iisisti uima-altaalla sekä ravintolan puolella.

Lava ja Kassu
Jippii... Wifi ja aikaa kuunnella uusia albumeja Spotifystä! Hyvä Erin!

Esityksen jälkeen meidät oli kutsuttu mukaan juhliin, joista illan myötä kehkeytyikin melkein privaatti-phoenix bileet. Kun bileet viimein loppuivat, 5 meistä jäi Antalyaan hotelliin ja muut lähtivät takaisin Belekiin.

Hotelli, missä yövyimme ensimmäisen yön, oli vähän turhan kaukana keskustasta, joten Nikon kanssa aamupäivästä hyppäsimme taksiin ja painelimme Antalyan vanhaan kaupunkiin, josta varasimme hotellin seuraavaksi yöksi.

 Ennen hotellile menoa vain vaeltelimme ja kävimme aamupalalla ihanassa ravintolassa.
Linnakkeen ravintolasta


Samasta ravintolasta


Nyt vasta näin Antalyan vanhan kaupungin ja sain kosketuksen todelliseen Antalyaan. WAU, mikä paikka. Iso linnoitus, pieniä idyllisiä kujia, putiikkeja, ravintoloita... sekä IHMISIÄ! Välillä täällä Belekissä Villalla tulee hulluksi, kun ei näe ihmisiä.


No, takaisin storyyn. Päätimme Nikon kanssa jättää tavarat hotellille ja edellisen illan selkeästi hieman venähtäneessä olotilassa, lähdimme metsästämään  Hamamia - turkkilaista saunaa.  

Ja mikäs operaatio siitä syntyikään...

Meidän paikallinen apupoikamme suositteli Hamamia, nimeltä Onay. Tarvoimme ensin kilometrin verran ylöspäin ennenkuin pääsimme ulos vanhasta kaupungista. Keskipäivän lämpötila huikenteli varmaan siellä 40 asteen nurkilla. Kyselimme paikallisilta: Onay Hamam? Ja kyllä meitä sitten neuvottiinkin, joka suuntaan! Turkkilaisilla on jännä ominaisuus, että he eivät voi sanoa en tiedä vaan sen sijaan neuvoivat aivan vääriin paikkoihin. Tarvoimme kuumassa ilmassa, aivan puolikuolleina varmaan 5 km, kunnes lopulta löysimme Hamamin. Oikestihan se oli vain n. 1,5 km päässä hotellistamme.

Olin aivan poikki, kuolemaisillani janoon ja yltäpäältä hiessä, kun turkkilainen matami johdatti minut naisten puolen Hamamin sokkeloihin. 100 liiraa, total completo? Yes yes. Koko paketti vaan... en edes jaksa tinkiä.

Minut johdatettiin koppiin, johon jätin kaikki vaatteeni ja tavarani. Sitten vain pyyhe ympärille ja minut vietiin hissille. Kerros maan alle. Hissin ovet aukesivat hamamiin, jossa tulikuuma ilma tulvahti minua vastaan. Mitäs nyt sitten? Iso turkkilainen matami johdatti minut pieneen koppiin, isomman pesemisalueen nurkkaan. Siellä hän neuvoi minut kyykistymään. Yritin sanoa moneen kertaan, etten tahdo kastella hiuksiani (olin näet värjännyt ne päivää ennen ja  ensimmäiset päivät värjäyksen jälkeen tukkani tiputtaa todella paljon punaista vettä. ). No, eihän siitä mitään tullut. Kyykkyyn vaan ja nainen alkoi lappaa vettä päälleni. Onneksi sain säädettyä sitä vähän kylmemmäksi. Mutta en tarpeeksi kauaksi aikaa, ennenkuin nainen osoitti minulle saunaa. Lauteilla istumaan 15 minuutiksi ja tiimalasi mukaan, josta voit tarkastaa kauanko vielä jäljellä... Maa alkoi totaalisesti pyöriä ympärilläni tässä vaiheessa.... JANO, KUUMUUS, KUOLEMA:...

15 minuutin jälkeen nainen talutti minut isolle kivipaasille, jossa alkoi ronskin ottein ensin pestä minua, jonka jälkeen kuori kummallisella hanskalla koko vartalon.  Iholle jäi punainen kerros sekä tykyttävä tunne. Ajattelin: No, nyt se rusketus sitten lähtikin.

Tämän jälkeen nainen otti pesuainetta ja käski minun painaa pääni alas. Yritin sanoa, että älä pese, mutta nainen paineli jo menemään. Senhän sitten arvata saattaa, mitä tapahtui kun hän heitti päähäni vettä saadakseen shampoot pois. Punainen vesi levisi ihan joka nurkkaan pesuhuoneessa. Ja tässä vaiheessa minä olin häpeästä(kin) punainen ja ajattelin: No, nyt lähti sitten väri... seuraavana lähtee varmaan taju!

Pesuhomman jälkeen minut ohjeistettiin jälleen saunaan, jossa turkkilainen rouva yritti puhua saksaa minulle ja minä huonolla saksantaidollani vastata jotain takaisin samalla kun yritin pitää itseäni kasassa. Saunasta tullessani minua hoitanut matami oli kadonnut,joten menin pesukoppiin ja heitän pari litraa jääkylmää vettä päähäni.  Sen jälkeen nappasin pyyhkeen ja painelin ulos käytävään. Siellähän matami jo odotteli.... eikun eteenpäin.

Minut vietiin hissillä kolmoskerrokseen, jossa minun käskettiin istua hetken aikaa. Rukoilin hiljaa mielessäni vettä ja yritin kysyä saisinko juotavaa... No, minulle tuotiin musta kahvi... Ou jei, lisää diuriteetteja.

"Lepohetken" jälkeen minut vietiin pieneen huoneeseen, jossa sama matami hieroi koko kroppani öljyllä. Reenauksesta kipeät lihakset olisivat tarvinneet hieman vahvempaa ja pidempää käsittelyä, mutta olihan se ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellähän tilanne on se, että olkapääni ovat todella kipeät ja herättävät minut lähes joka yö säryllään. Pienikin sipaisu siis sai helpotuksen kyyneleitä nousemaan silmiini... vai oliko se hierontahuoneen vilvoittava ilma?

Hieronnan jälkeen koppiin ja vaatteet päälle. Tietenkään minulla ei ollut mukana hiusharjaa, jota huonolla pesuaineella käsitelty tukkani olisi tarvinnut, eikä myöskään meikkejä. Joten vaatteet niskaan ja ulos. Ulkona Niko jo odotti, cola kädessään. Jonka minä samantein hörppäsin omaan käteeni ja tyydytin monen tunnin janoani. Ah! Sitten elämä alkoikin voittaa. Näin jälkeenpäin suosittelen, että selvittäkää etukäteen missä Hamam on, ottakaa normaalit saunavarusteet mukaan, älkääkä käyttäkö dagen efter-päivää hamamiin!

Otimme taksin takaisin vanhaan kaupunkiin, sillä kumpikin oli liian puhki kävelläkseen. Painoimme hetkeksi hotellille lepäämään. Herätessäni olo oli aivan uusi ja ihana sekä iho kirjaimellisesti hehkui. Jee!

Sittenhän alkoi aivan ihana sattumusten sarja:

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja vaeltelimme jälleen ympäri vanhaa kaupunkia joka on täynnä pieniä pensionaatteja ja hostelleja (Damianin hostelli maksoi vain 30 liiraa yö eli n. 12 e).
Löysimme sataman kaukaisimmasta päästä korkealta mukavan ravintolan, johon jäimme istuskelemaan ja syömään. Myös Damian liittyi seuraamme.
Hassua tämä kieli... ;)

Syömisen jälkeen pyörimme vanhassa kaupungissa ja ostimme linnoituksen huipulta oluet. Tämän jälkeen halusimme kuulla livemusiikkia ja sehän järjestyi. Mies-kitara kombo löytyi terassilta mukavasta baarista nimeltä Holly Stone. Kuuntelimme soittoa ja miehen lopetettua kävimme vessassa baarin sisäpuolella. No, siellähän alkoi paikallinen coverbändi vedellä kansainvälisiä covereita. Ou jee. Oikein hyvä poppoo.

Ensimmäisen setin jälkeen bändi tuli juttelemaan meidän kanssamme ja kuinkas ollakaan seuraavan setin aikana bändi pyysi minut lavalle, missä lauloin yhden biisin heidän kanssaan. JEE!

Tämän yllättävän ja kivan baarikokemuksen jälkeen jatkoimme matkaamme toiseen paikkaan. Ja yllättäen päädyimme paikalliseen livekaraoke-mestaan. Lavalla oli siis bändi ja pöydissä oli biisejä mistä sai valkata, mitä halusi laulaa, sitten nenäliinaan kirjoittettiin biisi ja oma nimi ja vietiin juontajalle. Laulajat saivat sitten paperilla sanat eteensä. Yhdistelmä jameja ja karaokea. Oikein kivaa! Siellä sitten kulutettiin loppuilta, jonka jälkeen väsyneinä, mutta onnellisina palattiin hotellille.

Maanantaina kierreltiin Nikon kanssa vähän kaupoissa, kunnes bussi haki meidät klo 15 maissa kohti Belekiä.

Tiistai-aamuna klo 8 Satya, minä ja Kassu lähdimme viemään Nannya lentokentälle, jonka jälkeen menimme shoppailemaan pariin ostoskeskukseen. Ja vihdoin minä löysin kivat bikinit... sekä legginsit... että pari mekkoa... ja vähän meikkejä =). Lisäksi pölötimme koko ajan Satyan kanssa kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Oikein kiva reissu tämäkin päiväreissu!

Nyt pakko mennä uimaan!

Vaarille oikein hyvää 80-vuotissynttäriä!!!








3 kommenttia:

  1. MOIKKA,MOIKKA!!!
    Kiitoksia muistamisesta!
    Synttärit onnistuivat hyvin.
    Tuokaa uima-allas ja lämpimät ilmat mukananne Suomeen.
    Nauttikaa loppuajastanne siellä Turkissa.
    Terveisin Kaarina-mummo,Simo-vaari ja markku-setä.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla :) otetaan kaikki mitä mukaan saadaan. Enää 2 vk ja sitten suomi kutsuu

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta yhteisestä ajasta Turkissa!! ja mahdollisuudesta päästä mukaan katsomaan upeita esityksiänne
    ja nauttimaan hienojen hotellien antimista.
    Eivät valokuvat tai videot anna oikeata kuvaa niistä.
    Kuukausi kului nopeasti ja oli tosi kivaa ja antoisaa.
    Illusia sai kokea hienoja juttuja, jollaisista ei Suomessa
    pääse osallisiksi ja tutustua moniin erimaalaisiin artisteihin. Hän oli kuin kala vedessä ja mukana menossa.

    On ollut vähän vaikea sopeutua taas työrutiiniin
    pitkän loman jälkeen.

    Toivottavasti loppuaikannekin menee hyvin ja esitykset
    ongelmitta! Enää 8 vrk jäljellä paluuseenne!
    Odotetaan teitä jo kovasti kotiin!

    Pitäkää huolta itsestänne!
    Terkkuja ja haleja Illusialta ja Ailalta

    VastaaPoista