torstai 12. tammikuuta 2012

Aamupalasta ja kansainvälisestä kielestä

Aamupala on aivan loistava. Tarjolla on 14 erilaista mössöä liha/kanapatoja, jotka vaihtuvat päivittäin. Olen vain latonut niitä lautaselle. Tänään selvisi, että pöydässä on tortillat niitä varten. Hedelmiä saa useaa erilaista sorttia, on tuoretta appelsiinimehua, kokki on paikalla valmistamassa erilaisia munakkaita.. Apupojat tekevät espressoa, cappucinoa meikein mitä vain kahvia, mitä mieli tekee.... Ei voi valittaa.

Tänään lähdin hieman huvittuneena aamupalalle. Käytin googletranslatoria ja koulun sanakirjaa apuna, kun kirjoitin lapun siivoojalle espanjaksi, että sänky on kova ja siitä puuttuu sijauspatja, lisäksi piirsin sängyn ja petauspatjan kuvan. Loppuun piirsiin sydämen, jonka sisälle hymynaaman. Kun siivooja tuli ja annoin lapun, hän alkoi nauramaan ja puhumaan kovasti espanjaa... Minä sitten vain virnuilin tyhmän näköisenä. Sen verran ymmärsin, että hän sanoi: pieni hetki. Hetken päästä siivooja saapuikin patjan kanssa...Tällälailla näin - niinkuin Annika sanoisi.

Vastoinkäymisiä

Olipahan päivä!

Harjoitusten jälkeen itse kenraaliharjoitus alkoi klo 20 pukuineen kaikkineen. Olimme juuri saaneet aloitettua kenraalin ja tytöt tekivät soihtukoreografiaa, jonka jälkeen minun oli määrä mennä lavalla, kunnes toisin kävi.... Olin paikallani valmiina astumaan lavalle heti kun tyttöjen viimeinen hyppy olisi ohi... Tytöt hyppäsivät ja sitten kuului kamala ääni... Faye tipahti hypystä nilkkansa päälle ja kruts. Soihdut lensivät ilmaan ja lopulta tyttö mätkähti makaamaan maahan. Eräs ryhmän pojista riensi lavalle ja Faye kannettiin alas. En ole koskaan nähnyt yhtä pahan näköistä jalkaa. Se oli vääntynyt ja turvotus oli hetkessä sitruunan kokoinen. Kenraali laitettiin poikki ja salin valot päälle. Ensiapumies tuli tarkastamaan tilanteen. Lopulta Toby ja Faye lähtivät sairaalaan. Loppuporukka piti kriisipalaverin kuka tuuraa Fayea ja miten edetään. N. puoli tuntia myöhemmin jatkoimme kenraalia. Show must go on... Huomenna on ensi-ilta ja paikalle on tulossa paljon mediaa sekä täysi sali. En tiedä vielä kuinka paha Fayen tilanne on, mutta terveysalasta mitään tietämättä uskallan kyllä sanoa, että jalalla ei tehdä mitään hetkeen.

Pääsimme lopulta klo 23.30 lähtemään hotellille. Jo päivällä huoneessa käydessäni huomasin todella voimakkaan maalin/tinnerin/kemikaalin hajun. Huoneeni alla oleva huone on remontissa. Jouduin pitämään ovea auki sekä pysyttelemään huoneesta poissa. Ajattelin kuitenkin, että iltaan mennessä haju laantuu. Kun saavuin huoneeseen. Haju oli aivan kamala. Silmät ja nenä alkoivat vuotaa sekä päätä särkeä. Yritin hetken totuttautua hajuun, mutta olo muuttui ihan hirveäksi. Onneksi Lisa istui vielä alhaalla altaalla. Pyysin Lisaa tulemaan tarkastamaan huoneeni hajun, että onko se oikeasti niin hirveä kuin minusta tuntuu vai kuvittelenko.
Lisa tuli huoneeseen ja jo ennenkuin avasin ovea, Lisa sanoi että haju on todella pistävä. Avasin oven ja Lisa sanoi heti: Katra, et todellakaan voi nukkua täällä. Se ei voi olla terveellistä. Näin ollen siis minulla oli keskellä yötä huoneenvaihto edessä. Sain käydä katsomassa toista huonetta. Tarkastimme, että kuumaa vettä tuli ja että suihku toimii. Juu, ei mitään.. Tämä käy. Kaikin puolin huone on itseasiassa parempi kuin edellinen... mutta kun tulin istumaan sängylle niin huomasin. Tämä on todella kivi kova. Patja puuttuu... No, siitä en valita. Ainakaan nyt. Sänky on samanlainen kuin toisessakin huoneessa, mutta tosiaan välistä uupuu patja. Heh, no.. ilma on sentään hengitettävää =D. Ok, kello on nyt 0.56 ja minun on pakko alkaa nukkumaan. Hyviä öitä...

Näytä mulle missä sullon rusketusraidat...

Tänään oli kuuuuuma päivä. On muutkin päivät olleet, mutta sisällä hallissa niistä ei ole kerennyt nauttimaan. Tänään jäi 1,5 tunnin tauko harjoitusten lomassa vain istua ulkona auringossa +33 asteen lämmössä. Ensimmäinen rusketusraja näkyy...

Eli huomisesta lähtien meillä on 3 showta päivässä. Arkisin klo 10, 18 ja 20. Viikonloppuisin klo 16, 18 ja 20.Show-tyyppejä on yhteensä myös 3 erilaista. Seinälle on tehty iso taulu, jossa lukee kohtaukset mitä milloinkin esitetään ja ketkä siinä ovat mukana. Toby, ohjaaja, on todella tarkka siitä mitä lavalla tehdään milloinkin. Tänään olemme menneet kaikki showtyypit läpi. Jokaisen showtyypin jälkeen jokainen esiintyjä istuu kuuntelemaan, mitä Tobylla on sanottavana. Sanallisesti shown läpi käyminen vie vähintään puoli tuntia. Toby kiinnittää huomiota, mitä pienempiinkin asioihin. Esim. jos jollain esiintyjällä on peukalo eri asennossa kuin muilla. Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia ja näin koreografioista saadaan niin hyviä kuin vain on mahdollista.

Pukuhuoneet ovat vihdoin valmiit. Halliin on rakennettu meitä varten pukuhuoneet. Tänään niihin saadaan myös lämmittimet. Halli on rakennettu niin, että sinne ei tule tappavan kuuma kun ulkona on yli 30 astetta ja sisällä tuhansia ihmisiä. Yötä myöten halli on siis jäätävän kylmä ja lämmittimiä todella tarvitaan pukuhuoneisiin. Tänään saimme vihdoin myös juotavaa, syötävää, kahvia jne.. takahuoneeseen... Mahtavaa!
Ei tarvitse enää kituutella yöllä nälissään. Veikkaan, että tänäänkin menee myöhään. Kenraali on klo 20. Ja sen jälkeen loppusäädöt, palaverit jne..

Tämä on se meidän venueplace!


Ja tämmönen meininki sitten huomisesta eteenpäin hallin ulkopuolella!
Tsau! Pakko laittaa nappula korvaan ja ottaa mikki käteen.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kuolema korjaa univelat...

Päivä 2

Istun ulkona auringossa juhlapaikan edessä… Aivan ihanaa. Muut käyvät sisällä läpi asemia. Minua ei tarvita siinä tällä kertaa. Aamulla oli aivan huikeaa aamupalan jälkeen mennä uima-altaalle aurinkoon istuskelemaan. Palaveri alkoi altaalla klo 10 ja siitä lähdimme juhlapaikalle. Sain nukuttua 10 tunnin yöunet niin olin todella pirteä. Pyörittelin hallissa poita ja vanteita tunnin verran sekä sain venyteltyä kropan lentämisen jäljiltä auki. Muutamia havaintoja täällä olemisesta: Kahvi ja ruoka on yleisesti ottaen todella hyvää ja halpaa. Ilma on kuivaa. Silmiä ja kurkkua hieman kirvelee koko ajan. Lisäksi huulet kuivuvat koko ajan, mikä on minulle hyvin erikoista. Hallissa on yöllä aivan järkyttävän kylmä!


Tänään meidän piti käydä ottamassa kuvat backstage-passeihin. Turvatarkastukset ovat aika tarkat ja ilman passia, jossa on oma kuva, ei pääse sisälle. Alueella tulee kuulemma vierailemaan koko festien aikana yhteensä n. 9 miljoonaa ihmistä. Hui!

Ryhmän ihmiset ovat kauhean mukavia. Koko porukkaa on yhteensä 35. Noin 10 tunsin etukäteen ja muihin olen tutustunut pikku hiljaa (mm. Flame Ozin tytöt ovat mukana showssa). Ennen lähtöä jännitin, että mitenköhän sitä pärjää, mutta ei ole ollut mitään ongelmia. Kaikki ottavat toisensa hyvin huomioon. Englannin kieli yhdistää… Omat ajatuksetkin kulkevat englanniksi. Monesti olen miettinyt sitä, kuinka tärkeää on hyvä englannin kielen taito – varsinkin jos aikaa tähdätä ulkomaille tai tehdä yhteistyötä rajojen ulkopuolella. Ilman kielitaitoa ei vain pärjää.

Koko päivä on mennyt harjoitusten merkeissä. Iltapäivällä käytiin jälleen syömässä Ipp’sissä (ravintolassa alueen vieressä).

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minulla ole lainkaan jet lagia. Toki päivät ovat pitkiä, mutta silti illalla iskee ihan kuolema-väsymys.

Nämä viimeiset 2 päivää ovat olleet täytty työtä.. 12 tuntisia työpäiviä, joiden aikana olen syönyt kerran aterian. Söin viimeksi kahdelta päivällä. Äsken lopetimme hommat tältä päivältä ja klo on 23.11.. Ei muuta kuin syömään suolapähkinöitä pussi hotellihuoneeseen... Olen aivan rikki-puhki-poikki... Uskon kuitenkin, että päivät helpottuvat kun show saadaan kunnolla kasaan. Huomenna onkin läpimenot kolmeen kertaan ja lopuksi kenraali. Ensi-iltahan onkin jo sitten torstaina.Vänkää...







tiistai 10. tammikuuta 2012

Wheels on the bus go round and round...

Pahoittelut töksähtelevästä tekstistä. Olen kirjoittanut harjoitusten lomassa rivin kaksi kerrallaan.


Kohtaamisia koneessa

Enpä sitten kirjoittanutkaan lentoreissulta ahkerasti… Nimittäin lentokoneesta löytyi erittäin hyvää seuraa erään suomalaisen bändin jäsenistä, jotka olivat matkalla Etelä-Amerikan kiertueelle. Lento meni siivillä musiikista ja muusta puhellen.

Lontoon lentokentällä tiemme erosivat ja koska minulla oli aikaa muutama tunti, menin oluelle ja sain seuraa Lontoolaisesta miehestä, joka oli matkalla Tokioon. Aika vain katosi jonnekin horoskoopeista ja elämänsuunnista puhellessa, musa-analyysikin jäi hieman kesken.

Lento Dallasiin. Noh.. Kone oli suoraan sanottuna aikas vanhaa kalibeeria. Ei ollut omia telkkareita/tietokoneita, mihin on jo pitemmillä reissuilla kerinnyt tottumaan ;). Onneksi viereeni istuutui mukava jenkkikundi, jonka läppäriltä katselimme elokuvia matkan ajan.

Hässäkkä Dallasissa

Saavuin 10 tunnin lennon jälkeen vihdoin Dallasiin. Aikaa seuraavan koneen lähtöön oli kaksi tuntia. Koskaan en ole yhtä pitkässä jonossa jonottanut kuin Dallasissa passin tarkastukseen. 45 minuuttia jonotettuani jono oli liikkunut n. 5 metriä ja jäljellä oli lähemmäs 400 metriä, joten menin juttelemaan koppavalle lentokenttäemännälle. Aikaa koneen boardingiin oli enää vain 20 minuuttia. Sain keltaisen lapun käteeni, jolla pääsin koko jonon ohi. Kiiresti juoksin passin tarkastukseen, sen jälkeen hakemaan matkalaukkua ja jatkotsekkaamaan sen taas kohti Leonia… Olin gatella täsmälleen 19.20…. ja kone olikin sitten 1,5 tuntia myöhässä. Olin aivan kuoleman väsynyt ja nukahdin penkille. Heräsin juuri sopivasti, kun konetta alettiin lastata ihmisillä. Koneeseen päästessä suljin silmät ja kun avasin ne, laskeuduimme Leoniin.

Leon

Leonissa jäin tulliin ja laukkuni pengottiin ylös alas. Lopulta kuitenkin pääsin ulos, jossa kuljettaja oli odottanut minua jo pari tuntia. Matka hotellille kesti n. 20 minuuttia ja sinne päästessäni Marc tuli minua vastaan. Ihmiset olivat odottaneet minua ja järjestäneet pienimuotoiset juhlat… Kuitenkin koska pääsin perille vasta todella myöhään, oli osa jo mennyt nukkumaan. Loput kuitenkin odottivat ulkona pöydässä. Minun paikallani odotti tequila ja olut! Istuskelimme altaan luona n. tunnin verran ja sitten painelimme nukkumaan, jolloin näin huoneeni ensimmäisen kerran. Aivan mielettömän ihana ja idyllinen.. Jee, täällä viihtyy varmasti kuukauden päivät.


Aamu 1;

Heräsin n.9 aikaan. Käväisin suihkussa ja suhasin itseni aamupalalla. Lista oli espanjaksi enkä siis ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Tilasin kuitenkin jotain, mikä oli AIVAN MIELETTÖMÄN hyvää – heti kun olin nyppinyt korianterin lehdet päältä pois. Niko ja minä ei vain yksinkertaisesti voida sietää korianterin lehtiä, joita käytetään mausteena paljon Meksikossa ja Aasiassa. Eipä se mitään. Ruoka, jonka söin, oli silti ihan mieletöntä. Ikään kuin lihapataa, jossa oli nachoja ja juustoa seassa.

10.45 Lähdin tekniikan poikien kanssa juhlapaikalle bussilla, vaikka tosin juhla-alue on ihan lähellä hotellia, vain n.10 minuutin kävelymatkan päässä. Alueella oli kova hässäkkä päällä. Kojuja nousee pystyyn kovaa tahtia. Kuulemani arvion mukaan juhla-alueella tulee olemaan päivittäin noin 100 000 ihmistä. Me esiinnymme alueella sijaitsevassa isossa hallissa, jossa on myös paraikaa käynnissä kova tohina, että kaikki saadaan valmiiksi ensi-iltaan mennessä. Esiintymisajat ovat arkiviikolla klo 10, 18 ja 20. Viikonloppuisin klo 16, 18, 20.

Pulupulma

Samaan aikaan sekä huvittavaa että inhottavaa on ennenkohtaamaton pulupulma. Halli on iso ja korkea… Jossain kohtaa pulut ovat livahtaneet ja päättäneet tehdä pesänsä katon tuntumaan - tietysti juuri lavan kohdalle. Eilenpä siis esiintyjillä oli työ ja tuska vältellä pommituksia. Uhreja tuli siltikin useita. On oikein mukavaa keskittyä laulamaan/esiintymään upeissa puvuissa ja lavastuksissa suurelle yleisölle pulun p…at silmissä. Enpä ole tällaisenkaan ongelmaan koskaan törmännyt =D

Esiintymisvaatteeni ovat ihanat! Ja yllätyksekseni istuvat hyvin.

Iltapäivällä kävimme syömässä. Aivan esiintymispaikan vieressä on loistava ravintola. Söin jotain ihanaa ja superhyvää mössöä suuren annoksen sekä join oluen että kahvin… Yhteensä 7 euroa.

Jostain minun piti vielä mainita, mutten kyllä muista mistä. Makasin hallin lattialla peiton alla viimeiset pari tuntia. Olemme kovasti myöhässä aikataulusta, kun sähköt tuppaavat katkeilla. Maatessani lattialla puolitajuttomana sähköt katkesivat taasen ja esiintyjät lähetettiin hotellille. Muut palaavat tunnin päästä, mutta minä saan jäädä nukkumaan. Jei! viime yönä tuli nukuttua vain 6 tuntia ja pitkä reissu jetlageineen päällä.
Klo on siis 20.55 ja minä menen nukkumaan. Hyvää yötä!

Hyvän yön pusu Illusialle! ja Nikolle! ja miksei kaikille muillekin.





sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lentää siivin valkoisin... suureen maailmaan

Lentokentällä

Nyt sitten alkoi reissu.. huih. "Heräsin" 5.00, mutta oikeastaan en saanut koko yönä lainkaan unta. Tämän hetkinen väsymys vastaa mielestäni hieman humalatilaa, joten tekstikin on kait sen mukaista.

Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin... pitkälle. Aina on ollut joku kaveri/työkaveri/poikaystävä/äiti mukana... Nyt ei ole ketään kenen kanssa ottaa jo vakitavaksi muuttunutta yhtä lentokenttäbisseä ennen lähtöä. (Tosin Moskovaan reissasin yksin yöjunalla, mutta sitä ei lasketa.)
Jotain siistiä tässä sentään on: Minulla on läppäri mukana ensimmäistä kertaa reissussa. Korvatkoon se siis kaverin nyt. Tosin olutkaveriksi siitä ei ihan ole. Joka tapauksessa on aika metropoliittinen (?) olo, kun on oma läppäri mukana. On mukavampi kirjoittaa blogia ja teidän lukea sitä, kun ääkkösetkin on käytössä.

Saavuin lentokentälle n. 6.00 aikaan. Ne, jotka ovat kanssani reissanneet, tietävät, että olen aikamoinen paikkanatsi. Muuten siis olen varsin leppoinen matkustaja, mutta paikkojen kanssa väkslääminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Keikkareissuilla minulle on tärkeää, että istumme porukalla vierekkäin/lähekkäin. On tappavaa reissata pitkiä matkoja, jos ei ole ketään kenelle jutella. Tällä reissullahan juttelu on ihan se ja sama, kun ei ole ketään tuttua mukana. Toinen toiveeni on, etten istuisi viimeisellä rivillä enkä kolmen rivissä keskellä. Lähtöselvityksessä sain onneksi selvitettyä itselleni ihan mukavat paikat... Paikan riviltä, jossa on vain yksi penkki =D.
Boarding alkaa noin 10 minuutin kuluttua ja kolmen tunnin päästä minun pitäisi olla Lontoossa. Siellä onkin sitten aikaa kökkiä 6 tuntia ennenkuin kone lähtee kohti Dallasia ja Mehikoa. Mutta ei se mitään, minulla on suunnitelma kuinka saan ajan kulumaan. Musiikkianalyysin 2.kurssin lopputyö pitää tehdä ja palauttaa 11.päivään mennessä. Ajattelin suunnistaa kahvilaan, laittaa luurit korville ja kirjoittaa analyysin Schubertin Winterreise-laulusarjan kolmesta kappaleesta.



Koska minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle jutella, varautukaa siihen että päivittelen blogia ahkerasti...

BTW: Miten lentokentän sisällä voi olla lintuja?

torstai 5. tammikuuta 2012

Vuosi män - Meksiko arriba!

Viimeisemmästä blogimerkinnästä onkin vierähtänyt reilusti ylitse vuosi. Pieni päivitys, mitä vuoteen 2011 mahtui:

- Kävimme tulikeikolla Abu Dhapissa, Israelissa, San Franciscossa, Kiovassa, Saksassa ja Dubaissa.
Täältä löytyy pieni kooste matkoista

- Pistäydyimme Suomen Talent Finaalissa
Talent-video

- Pyrähdin tuomaroimassa Karaoken MM-kisojen Uudenmaan Finaalissa

- Syksyllä palasimme jälleen Pyynikin kesäteatteriin kymmenen näytöksen voimin

- Kesäteatteriproggiksen kanssa samaan aikaan tein Max&Moritz-musikaalia Teatteri Tapiossa.
- Coverstonella vallattiin Suomea ja Vanajanlinnaa useaan otteeseen.

- Vuoden 2010 lopussa julkaisimme uuden albumin Out of the Ashes. Levy-yhtiönä toimii edelleen Napalm Records Itävallasta.

Siihenpä se kaikki aika sitten menikin! Mutta nyt on vuorossa uudet tuulet. Tavoite on kirjoittaa blogia  8.1.2012-16.2.2012 välinen aika suhteellisen intensiivisesti, nimittäin Meksikosta käsin.



Olemme Nikon kanssa mukana esiintymässä Illusion - Fuego y Magia Showssa Meksikossa Leonin kaupungissa. Esityksiä mahtuu kokonaisuudessaan 75 kappaletta 26:een päivään eli tylsää ei ainakaan tule olemaan. Oma roolini on hoitaa pääasiassa shown laulut. Niitä reenatessa onkin joulun pyhät
soljuneet nopeasti - ihan vain ettei laiskottelemaan pääsisi-

Lentoni lähtee sunnuntaina klo 8.00 aamulla.. ja kahden vaihdon kautta minun pitäisi lopulta päästä perille Leoniin. Harmittavaa/jännittävää/pelottavaa/ lähdössä on, että Niko ei tule minun mukanani vielä tuolloin. JAIKS! Niko ja loppupoppoomme käy hoitamassa Portugalin keikan, jolta minä jouduin jäämään pois Meksikon ensi-illan mennessä sen päälle. Niko lentää siis Portugalista 15.päivä Leoniin.

Sunnuntaina rustailen sitten lisää tunnelmia, kun reissailen kohti Mehikoa...

-K-