Final countdown

Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen paivityksen jalkeen... kannettava tietokoneemme hajosi, minka vuoksi en ole paassyt paivittamaan viime viikon tapahtumia. Nyt sitten istumme Cancunissa nettikahvilassa ja kirjoitan tata.

Viimeisella show viikolla sairastuin ja jouduin olemaan poissa yhden paivan. Taman lisaksi sain aivan liian voimakkaat laakkeet. Nain paivan vaaleanpunaisia elefantteja ja vaihdoimme laakarin kanssa antibiootit kevyempiin.

Viimeiset kolme showta olivat viikko sitten tiistaina. Ihan mielettoman hyva fiilis koko rupeaman jalkeen ja upeat viimeiset showt.

Keskiviikkona lahdimme aamulla klo 6 kaikki bussilla kohti Mexico citya. 12 aikaan pysahdyimme pariksi tunniksi pyramideille Teotihuacaniin, jossa kavin edellisen kerran bandin kanssa 2010.
Illalla lensimme Cancuniin.

Cancunissa oli taysin erilainen ilmasto, kuumaa ja kosteaa. Jes! Parasta oli kuitenkin nahda Illusia. Monta paivaa uimme altaalla ja kavimme uimassa myos delfiinien kanssa, mika oli todella kiva kokemus. 

Eilen Illusia lahti takaisin Suomeen ja me kavimme Playa del Carmenissa seka Tulumissa, jossa olimme myos yota.

Huomenna sitten lahdemme kohti suomea! Haikeaa, mutta kivaakin =)

Koko poppoo!

Adios!

Los Litros

Viikonloppu! Viimeinen lauantai täällä Leonissa. Seuraava lauantai vietetäänkin sitten Cancunissa.

Eilen shown jälkeen jäimme Feria-alueelle pörräämään. Haimme ruokaa kojusta ja menimme sen jälkeen istumaan Los Litros - nimiseen kuppilaan. Paikan nimi ja erikoisuus tulee drinkeistä. Mitä vain tilaatkin, se on litran kokoinen. Näin ollen siis tilasimme Mohitot. Yksi litran mohito maksaa euroissa n. 4 euroa... ja hyvää oli. Paikallinen coverbändi soitti kuppilassa - erittäin hyvin ja meksikolaiseen tyyliin - liian kovaa. Paikat oikein kilpailevat siitä, missä kuppilassa musiikki soi kaikkein lujimpaa. Joka tapauksessa meillä oli erittäin kivaa ja intouduimme koko porukan voimin tanssahtelemaan tuoleilla. Tänään enne showta kipaisen apteekin kautta ja ostan korvatulpat.. Korvat nimittäin soivat vielä puoli tuntia hotellille saapumisenkin jälkeen.

Joku omituinen flunssa/mahatauti pyörii keskuudessamme ja kaataa porukkaa petiin. Eilen jouduin opettelemaan yhden vanne-osuuden ennen showta, kun tyttö joka normaalisti sen teki, sairastui. Haasteita, haasteita... mutta se on erittäin antoisaa mielestäni. Ennen tänne tuloa en ole paljoa multihooppaillut = pyörittänyt useaa vannetta, mutta nyt menee jo kolmen vanteen pyöritys samaan aikaan polvissa, vyötäröllä ja rintakehällä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, täällä on ihan hirmuisesti kenkiä... niin paljon, etten osaa oikein ostaa yhtään mitään. Kaikki on niin kivannäköisiä, ja hieman liian korkeita. Tyydyn siis vain katselemaan ja ihmettelemään.

Luin juuri Kamila Shamsien kirjan Poltetut varjot. Erittäin hyvä kirja. Kertoo Nagasakin ydinpommin uhrista ja hänen selviytymisestään. Suosittelen.

Terkkuja kaikille täältä uima-altaalta!

Parantola

Täällä taas istutaan uima-altaalla - muutaman pilvisen päivän jälkeen. Lämpötila on nyt noin +30 astetta ja luimme että suomessa se on - 30 astetta. Huih!

Päivät lähestyvät loppuaan. Showta on jäljellä enää 6 päivää. Kyllä iskee pieni haikeus. Showt rullaavat niin hienosti omalla painollaan ja tuntuu että sillä voimalla, minkä saan yleisöltä, jaksan vaikka kuinka pitkään.

Eilen lähdimme aamushown jälkeen shoppailemaan leather markettiin = nahka-markettiin =D. Ja voin vannoa, etten ole eläissäni nähnyt niin paljoa vaate- ja kenkäliikkeitä. Vieri vieressä usean kilometrin matkalla joka suuntaan. Olihan sitä sitten pakko napata pari laukkuakin mukaansa.

Nyt useampi iltapäivä on mennyt reenaillessa. Teemme showssa 7 tytön tuplavannekoreon ja laulujen lisäksi teen flowwandia sekä käsitulia.Paljon uusia temppuja on tullut mukaan menoon ja uusia hienoja ideoita meidän omia koreoita varten.

Isä varmaan muistaa, kun Espanjassa aikanaan kävimme semmoisessa kauhujen talossa, missä käveltiin eri "kauhuelokuvissa" ja oikeat näyttelijät lavastivat kohtaukset... Uskokaa,han että se oli erittäin pelottavaa.
Täällä on hieman samanlainen juttu nimeltä Parantola. Vanha sairaalarakennus ja ennen sisään menoa tulee ohjeet: Älkää juosko, älkää huutako ja jos menette paniikkiin huutakaa EXIT, niin teidät tullaan hakemaan. Homman nimi on siis 2-3 hengen porukoissa mennään ovesta sisään pilkkopimeään vanhaan sairaalaan vain taskulampun valo seurana. Sitten sieltä pitää löytää tie ulos, kun zombeja on joka puolella. Resident Evil - peli, mutta elävänä. Osa meidän porukasta vieraili siellä eilen ja kertoi paniikin olevan lähellä, vaikka yrittää todistaa itselleen, että tämä on näytelmää... Itse ajattelin käväistä parantolassa tänään... Jaiks!

Asioita, joita aion tuoda mukanani suomeen sydämessäni: quagamole, aito salsa, michellada, chillada, corona/sol con limon, pop-rockmusiikin, ystävällisyyden sekä halun opetella espanjan kieltä...
Asioita, joita en jää kaipaamaan: luuydinhyydyke sekä keitetty siannahka..

Tänään mennään taas syömään varmaankin sinne meksikolaiseen ravintolaan, missä jamittelimme viime viikolla.

Ai niin, Äiti, Riitta ja Illusia, kun tulette voisitteko ostaa minulle pari suomenkielistä pokkaria lentokentältä, jotain hyväntuulista ranta/lentokonelukemista. Olen lukenut kaikki kirjat, mitkä otin mukaan... Kiitos =)

Adios! Ja terkkuja kaikille!!!!

laulava aamupala

Viikonloppu hurahti nopeasti. Luksusta viikonlopuissa on se, että saa nukkua myöhään. Showt ovat vasta illasta.

Eilen oli reenipäivä. Lauloin yhdessä uudessa biisissä silkkinumeron aikana sekä reenasin tuplavanne-koreografiaa. Teemme kuuden tytön tuplavannekoreon mustavalo-osuudessa. Kiire on aina vaihtaa vaatteita, mutta ei se mitään. Parempi kiire kuin odottelu.

Kävelimme eilen eri reittiä feria-alueelle ja löysimme paljon uutta jännää.  Kävelimme katua pitkin, joka oli täynnä pieniä ravintoloita, kenkäkauppoja, vaateliikkeitä ja laukkukauppoja. Pitää mennä perehtymään kauppoihin paremmin huomenna. Kaiken kaikkiaan Leonissa on vaikka mitä jännää nähtävää!

Eilen tuli myös nähtyä paikallinen yökerho. Näytösten jälkeen bussi vei meidät La Nuit - nimiseen yökerhoon Ferian luistelijoiden kanssa. Siellä sitten tanssahdeltiin ja illan päätteeksi ostettiin ruokaa paikallisesta nakkikioskista - tacoja nakeilla ja sinapilla =D.

Äsken aamupalalla tarjoilija tuli sanomaan minulle, että paikalla on vieraita Chihuahuasta, jotka olivat katsomassa eilisen shown, he pyysivät voisinko laulaa koko aamupalayleisölle... Heh =D Siihen en kyllä nyt kyennyt.

Jahas, sitten olisi taas aika lähteä reeneihin klo kahdeksi ja vetää kolme hyvää showta klo 16.30, 18.30 ja 19.30...

Lapsijono kaksi tuntia ennen näytöstä... tähän vielä 4700 lasta lisää...

Meidän vakiravintola

Ai niin täällä laitetaan chiliä ja juustoa ihan joka paikkaan. Viime viikolla kävin hakemassa kojusta hedelmäannoksen. Nainen heitti siihen päälle chilit ja sen jälkeen kysyi, että laitetaanko juustoa... Jännä makuyhdistelmä. Ei ole myöskään mitään peruslegendaa, että meksikossa on tulista ruokaa... Jos ei tulisuudesta tykkää, niin pitää hotellin aamupalallakin olla tarkkana sen kanssa mitä syö.

Ja sitten vielä kasvissyöjät.. Jos tilaat vege-annoksen, niin se tarkoittaa kanaa ja salaattia. Käsitettä - pelkkä kasvisruoka- ei tunneta, ei ainakaan Leonissa.

Prost!

Hieman toisenlainen ilta

Aamushow meni todella mukavasti eilistä muistellessa.

Paikallinen ravintoloitsija oli toissa viikolla katsomassa showta ja hän halusi kutsua meidät kaikki ravintolaansa syömään. Eilen siis esityksen jälkeen bussi kuljetti meidät Leonin kätköihin pienelle kulmakujalle.

Ravintola oli aivan täynnä paikallisia, näytti siltä kuin koko suku olisi paikalla. Meille oli varattu pöydät valmiiksi lavan edestä. Orkesteri alkoi soittaa. Hetken päästä meksikolainen äiti kahden pienen lapsen kanssa tuli luokseni. Pikkutytöt olivat varmoja, että minä olen merenneito, eivätkä uskoneet että olen ihminen laisinkaan. Niinpä äiti toi heidät tarkistamaan, onko minulla pyrstö vai jalat.

Ruokalista oli hyvin mielenkiintoinen ja helppo. Piti vain valita, otammeko pienen, keskikokoisen vai ison annoksen ja punaisena, vihreänä vai valkoisena. Mitä ruoka tulisi olemaan, siitä ei ollut meillä mitään käsitystä. Joimme yhdet koronat sekä omistajan vaatimuksesta tequilan. Tämän jälkeen ruoat saapuivat pöytään. Ensin ajattelimme, että kyseessä on alkukeitto. Ruoka oli iso lautasellinen soppaa, jossa oli mausteita ja lihaa. Sitten tarjoilijat alkoivat kantamaan pöytiin kaikkea mahdollista: avocadoa, mausteita, chiliä, salaattia, retiisiä, nachoja, riisiä jne... nämä kaikki sitten laitettiin soppaan omien mieltymysten mukaan. Oli erittäin hyvää ja ihan liian täyttävää, sillä sen jälkeen seurasi kilpailut.

Neljän tytön tuli osallistua kaljan juonti - kilpailuun, josta voittaja saisi sombreron. Marc halusi, että osallistun, koska olen suomesta =D. No, menin mukaan kilpailuun. Ingrid voitti ja minä tulin hyvänä kakkosena heti perään. Tämän jälkeen menin takaisin pöytään istumaan ja ravintolan omistaja pyysi Ingridiä laulamaan. Ingrid osoittikin minua ja koko 30 henkinen pesueemme alkoi hurraamaan joota. Lopulta Alex meni rumpuihin, Raymond kitaraan ja kaksi muuta meksikolaista soitti akustisia kitaroita... Jamit alkoi ja sitten minä menin laulamaan. Impovisoin ja jamittelin mukana menemään, kun muu porukka taputti ja hurrasi... Lauleskelin omia sanoja, välillä suomeksi välillä englanniksi.. Elikä jos näette hämmentävää pätkää youtubessa pienestä meksikolaisesta ravintolasta, jossa minä laulan täysillä lisää kaljaa... Niin kyse oli tästä tempauksesta.

Jamien jälkeen oli miesten vuoro ottaa kisaa tequilan juonnissa. Lavalla pyydettiin neljä miestä, kaksi meidän porukasta. Heille laitettiin värikkäät ponchot ylle ja kerrottiin mitä heidän piti tehdä.  Ensin piti ratsastaa ravintolaan, sitoa hevonen (mielikuvitus) kiinni, sanoa kovaan ääneen meksikoksi jotain "Minä olen Pancho Villa ja mieleni tekee tequilaa. Sitten tuli juoda tequila ja kirkaista perään heti meksikolaisittain. Huutoäänestyksellä meidän seurueemme Bitchi voitti.

Ilta jatkui aamu kahteen asti iloisella soittelulla, tanssilla ja rupattelulla. Oli erittäin kivaa... aamullakin vielä hymyilytti.

Tänään onkin sitten vuorossa kaksi tärkeää showta. En tiedä miksi... mutta parhaamme laitetaan. Niko teki eilen showssa dragonstaff soolon.. jei!

Arriba! Terkkuja kaikille!

Paluu arkeen

Vapaapäivä oli ja meni... Shown jälkeen lähdimme kaikki porukalla hotellille, josta vaatteiden vaihdon ja siistiytymisen jälkeen lähdimme feria-alueelle. Istuimme koko porukalla mukavassa ravintolassa muutaman tunnin ja palasimme hotellille.

Vapaa päivänä osa meistä lähti aamu 7:ltä Guatenavan kaupunkiin. Se on vanha kylä n. 1 tunnin matkan päässä Leonista. Me halusimme vain rentoutua ja ottaa rauhallisesti. Niinpä istuimme Nikon kanssa uima-altaalla ja tilasin ensimmäistä kertaa täällä ollessa uima-allas oluen. N. klo 14 maissa otimme taksin Leonin keskustaan. Leon on täynnä upeita vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Kiertelimme keskustassa ja kävimme syömässä. N. 19 aikaan palasimme hotellille... mäkkärin kautta. Loppuillan katselimme elokuvia ja rentouduimme.

Showt ovat joka päivä aivan totaalisen täynnä, mutta etenkin viikonloppuisin jonot ovat käsittämättömiä. Esim. sunnuntaina ihmiset jonottivat pienten lasten kanssa polttavan kuuman auringon alla 4 tuntia päästäkseen näkemään shown. Aamuisin showt ovat koululuokille ja esikouluille. Näinäkin päivinä lapset jonottavat jo ulkona, kun me saavumme paikalle n. 2 tuntia ennen.

Kuten jo aikaisin mainitsin, ilma on todella kuivaa. Iho vain rapisee pois ja ilman rasvaa ei pärjää. Kuivuus on aiheuttanut jo ongelmia mm. Ihmisten huulet ovat rikki ja nenä vuotaa verta kesken shown... Osalla taas ovat varpaan välit niin kuivuneet, että kynnet ovat repeytyneet hieman irti ja tulehtuneet. Antibioottirasva on siis kovassa käytössä. Itse olen aina kärsinyt ihon rasvaisuudesta, mutten koskaan kuivuudesta.

Tänään aamushown jälkeen odottelin, että pääsen altaalle loikoilemaan useaksi tunniksi, mutta joudummekin palaamaan esityspaikalla. Koko porukan työviisuimeissa on jotain hässäkkää, minkä vuoksi joudumme allekirjoittamaan papereita. Tuntien jo paikallisten toiminnan hitauden, siinä menee varmaan koko iltapäivä.

En vieläkään oikein käsitä, miten kaikki voi sujua niin hitaalla tahdilla, ei sillä että olisin itse maailman nopein toiminnassani, mutta esim. haimme eilen Mcdonaldsista ruokaa. Olimme ainoat asiakkaat ja työtekijöitä oli paikalla 11, silti odottelimme n. 30 minuuttia ruokaa... eikä tämä ollut ensimmäinen kerta... Pikaruokaa kerrassaan... =)

Kommettikenttä toimii taasen. Laittakaahan puumerkkiä tai viestiä tähän viestin alle, niin näen ketkä kaikki tutut tätä blogia lukevat.

kommunikaatiotaitoja

Hellou!

Täällä nautitaan päivästä, sillä on huomenna on VAPAA!!! Ensimmäinen ja viimeinen laatuaan!

Tuntuu aivan käsittämättömän liikuttavalta, kun joka show on aivan täynnä ja lopussa ihmiset nousevat seisomaan ja taputtamaan. Välillä kolmannen shown lopussa, kun on jo ihan puhki, meinaa tulla itku... Se vain tuntuu todella hyvältä.

Eilen kävimme Nikon kanssa kiertämässä juhla-alueen ensimmäistä kertaa - tai siis osan siitä. Nähtävää on ihan hurjasti. Tänne on rakennettu mm. särkänniemen kokoinen huvipuisto ihan Feriaa varten.Ihmisiä, baareja, ravintoloita, huvilaitteita, ruokakojuja, pelejä... on ihan järkyttävä määrä! Nähtävää siis löytyy!

Mutta nyt kuulkaahan kaikki rakkaat:

Menkää sivustolle http://www.skype.com/intl/fi/get-skype/on-your-computer/windows/ tai
tähän klikkaa

1. Lataa koneellesi ILMAINEN skype
2. rekisteröidy ohjeen mukaisesti
3. Hanki kuulokkeet, joissa on mikrofoni eli handsfree
4. lähetä minulle tekstiviestinä nimi jolla rekisteröidyit esim. Riittavirtanen
5. Pidä skype auki illalla n. 21 aikaan, niin minä soitan ja voimme puhua... Miksi näin?
Koska se on ILMAISTA!

Siis kuulemisiin!