Voi huh, mikä Hamam kokemus!

Aurinko paistaa ihanan lämpöisesti, kaikki muut nukkuvat vielä...ja minä istun terassilla aamu-uinnin jälkeen kahvimuki edessäni ja kirjoitan blogia. Leppoinen olotila! Suomeen lähtö häämöttää jo edessä, ja omat fiilikset lähtöä kohtaan ovat ristiriitaiset. Pelkään, että näin monen esityksen jälkeen Suomessa iskee väistämättä esiintymiskrapula. Täytyy koittaa järjestää jotain piristävää toimintaa torjumaan sitä. Haluan mukaani tämän ilmaston,uima-altaan sekä vanhan kaupungin, kiitos!

Allright... viime lauantaina olimme esiintymässä Antalyassa yksityisbileissä tennisklubilla. Sillä välin, kun lavaa rakennettiin. Me saimme ottaa iisisti uima-altaalla sekä ravintolan puolella.

Lava ja Kassu

Jippii... Wifi ja aikaa kuunnella uusia albumeja Spotifystä! Hyvä Erin!

Esityksen jälkeen meidät oli kutsuttu mukaan juhliin, joista illan myötä kehkeytyikin melkein privaatti-phoenix bileet. Kun bileet viimein loppuivat, 5 meistä jäi Antalyaan hotelliin ja muut lähtivät takaisin Belekiin.

Hotelli, missä yövyimme ensimmäisen yön, oli vähän turhan kaukana keskustasta, joten Nikon kanssa aamupäivästä hyppäsimme taksiin ja painelimme Antalyan vanhaan kaupunkiin, josta varasimme hotellin seuraavaksi yöksi.

 Ennen hotellile menoa vain vaeltelimme ja kävimme aamupalalla ihanassa ravintolassa.

Linnakkeen ravintolasta

Samasta ravintolasta

Nyt vasta näin Antalyan vanhan kaupungin ja sain kosketuksen todelliseen Antalyaan. WAU, mikä paikka. Iso linnoitus, pieniä idyllisiä kujia, putiikkeja, ravintoloita... sekä IHMISIÄ! Välillä täällä Belekissä Villalla tulee hulluksi, kun ei näe ihmisiä.


No, takaisin storyyn. Päätimme Nikon kanssa jättää tavarat hotellille ja edellisen illan selkeästi hieman venähtäneessä olotilassa, lähdimme metsästämään  Hamamia - turkkilaista saunaa.  

Ja mikäs operaatio siitä syntyikään...

Meidän paikallinen apupoikamme suositteli Hamamia, nimeltä Onay. Tarvoimme ensin kilometrin verran ylöspäin ennenkuin pääsimme ulos vanhasta kaupungista. Keskipäivän lämpötila huikenteli varmaan siellä 40 asteen nurkilla. Kyselimme paikallisilta: Onay Hamam? Ja kyllä meitä sitten neuvottiinkin, joka suuntaan! Turkkilaisilla on jännä ominaisuus, että he eivät voi sanoa en tiedä vaan sen sijaan neuvoivat aivan vääriin paikkoihin. Tarvoimme kuumassa ilmassa, aivan puolikuolleina varmaan 5 km, kunnes lopulta löysimme Hamamin. Oikestihan se oli vain n. 1,5 km päässä hotellistamme.

Olin aivan poikki, kuolemaisillani janoon ja yltäpäältä hiessä, kun turkkilainen matami johdatti minut naisten puolen Hamamin sokkeloihin. 100 liiraa, total completo? Yes yes. Koko paketti vaan... en edes jaksa tinkiä.

Minut johdatettiin koppiin, johon jätin kaikki vaatteeni ja tavarani. Sitten vain pyyhe ympärille ja minut vietiin hissille. Kerros maan alle. Hissin ovet aukesivat hamamiin, jossa tulikuuma ilma tulvahti minua vastaan. Mitäs nyt sitten? Iso turkkilainen matami johdatti minut pieneen koppiin, isomman pesemisalueen nurkkaan. Siellä hän neuvoi minut kyykistymään. Yritin sanoa moneen kertaan, etten tahdo kastella hiuksiani (olin näet värjännyt ne päivää ennen ja  ensimmäiset päivät värjäyksen jälkeen tukkani tiputtaa todella paljon punaista vettä. ). No, eihän siitä mitään tullut. Kyykkyyn vaan ja nainen alkoi lappaa vettä päälleni. Onneksi sain säädettyä sitä vähän kylmemmäksi. Mutta en tarpeeksi kauaksi aikaa, ennenkuin nainen osoitti minulle saunaa. Lauteilla istumaan 15 minuutiksi ja tiimalasi mukaan, josta voit tarkastaa kauanko vielä jäljellä... Maa alkoi totaalisesti pyöriä ympärilläni tässä vaiheessa.... JANO, KUUMUUS, KUOLEMA:...

15 minuutin jälkeen nainen talutti minut isolle kivipaasille, jossa alkoi ronskin ottein ensin pestä minua, jonka jälkeen kuori kummallisella hanskalla koko vartalon.  Iholle jäi punainen kerros sekä tykyttävä tunne. Ajattelin: No, nyt se rusketus sitten lähtikin.

Tämän jälkeen nainen otti pesuainetta ja käski minun painaa pääni alas. Yritin sanoa, että älä pese, mutta nainen paineli jo menemään. Senhän sitten arvata saattaa, mitä tapahtui kun hän heitti päähäni vettä saadakseen shampoot pois. Punainen vesi levisi ihan joka nurkkaan pesuhuoneessa. Ja tässä vaiheessa minä olin häpeästä(kin) punainen ja ajattelin: No, nyt lähti sitten väri... seuraavana lähtee varmaan taju!

Pesuhomman jälkeen minut ohjeistettiin jälleen saunaan, jossa turkkilainen rouva yritti puhua saksaa minulle ja minä huonolla saksantaidollani vastata jotain takaisin samalla kun yritin pitää itseäni kasassa. Saunasta tullessani minua hoitanut matami oli kadonnut,joten menin pesukoppiin ja heitän pari litraa jääkylmää vettä päähäni.  Sen jälkeen nappasin pyyhkeen ja painelin ulos käytävään. Siellähän matami jo odotteli.... eikun eteenpäin.

Minut vietiin hissillä kolmoskerrokseen, jossa minun käskettiin istua hetken aikaa. Rukoilin hiljaa mielessäni vettä ja yritin kysyä saisinko juotavaa... No, minulle tuotiin musta kahvi... Ou jei, lisää diuriteetteja.

"Lepohetken" jälkeen minut vietiin pieneen huoneeseen, jossa sama matami hieroi koko kroppani öljyllä. Reenauksesta kipeät lihakset olisivat tarvinneet hieman vahvempaa ja pidempää käsittelyä, mutta olihan se ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellähän tilanne on se, että olkapääni ovat todella kipeät ja herättävät minut lähes joka yö säryllään. Pienikin sipaisu siis sai helpotuksen kyyneleitä nousemaan silmiini... vai oliko se hierontahuoneen vilvoittava ilma?

Hieronnan jälkeen koppiin ja vaatteet päälle. Tietenkään minulla ei ollut mukana hiusharjaa, jota huonolla pesuaineella käsitelty tukkani olisi tarvinnut, eikä myöskään meikkejä. Joten vaatteet niskaan ja ulos. Ulkona Niko jo odotti, cola kädessään. Jonka minä samantein hörppäsin omaan käteeni ja tyydytin monen tunnin janoani. Ah! Sitten elämä alkoikin voittaa. Näin jälkeenpäin suosittelen, että selvittäkää etukäteen missä Hamam on, ottakaa normaalit saunavarusteet mukaan, älkääkä käyttäkö dagen efter-päivää hamamiin!

Otimme taksin takaisin vanhaan kaupunkiin, sillä kumpikin oli liian puhki kävelläkseen. Painoimme hetkeksi hotellille lepäämään. Herätessäni olo oli aivan uusi ja ihana sekä iho kirjaimellisesti hehkui. Jee!

Sittenhän alkoi aivan ihana sattumusten sarja:

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja vaeltelimme jälleen ympäri vanhaa kaupunkia joka on täynnä pieniä pensionaatteja ja hostelleja (Damianin hostelli maksoi vain 30 liiraa yö eli n. 12 e).
Löysimme sataman kaukaisimmasta päästä korkealta mukavan ravintolan, johon jäimme istuskelemaan ja syömään. Myös Damian liittyi seuraamme.

Hassua tämä kieli... ;)

Syömisen jälkeen pyörimme vanhassa kaupungissa ja ostimme linnoituksen huipulta oluet. Tämän jälkeen halusimme kuulla livemusiikkia ja sehän järjestyi. Mies-kitara kombo löytyi terassilta mukavasta baarista nimeltä Holly Stone. Kuuntelimme soittoa ja miehen lopetettua kävimme vessassa baarin sisäpuolella. No, siellähän alkoi paikallinen coverbändi vedellä kansainvälisiä covereita. Ou jee. Oikein hyvä poppoo.

Ensimmäisen setin jälkeen bändi tuli juttelemaan meidän kanssamme ja kuinkas ollakaan seuraavan setin aikana bändi pyysi minut lavalle, missä lauloin yhden biisin heidän kanssaan. JEE!

Tämän yllättävän ja kivan baarikokemuksen jälkeen jatkoimme matkaamme toiseen paikkaan. Ja yllättäen päädyimme paikalliseen livekaraoke-mestaan. Lavalla oli siis bändi ja pöydissä oli biisejä mistä sai valkata, mitä halusi laulaa, sitten nenäliinaan kirjoittettiin biisi ja oma nimi ja vietiin juontajalle. Laulajat saivat sitten paperilla sanat eteensä. Yhdistelmä jameja ja karaokea. Oikein kivaa! Siellä sitten kulutettiin loppuilta, jonka jälkeen väsyneinä, mutta onnellisina palattiin hotellille.

Maanantaina kierreltiin Nikon kanssa vähän kaupoissa, kunnes bussi haki meidät klo 15 maissa kohti Belekiä.

Tiistai-aamuna klo 8 Satya, minä ja Kassu lähdimme viemään Nannya lentokentälle, jonka jälkeen menimme shoppailemaan pariin ostoskeskukseen. Ja vihdoin minä löysin kivat bikinit... sekä legginsit... että pari mekkoa... ja vähän meikkejä =). Lisäksi pölötimme koko ajan Satyan kanssa kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Oikein kiva reissu tämäkin päiväreissu!

Nyt pakko mennä uimaan!

Vaarille oikein hyvää 80-vuotissynttäriä!!!

19 päivää

19 päivää jäljellä, kunnes kone on Helsingin lentokentällä - Illusialla ja äitellä vain muutama tunti. Hieman haikea olo, kun meillä oli niin mukava kuukausi täällä, täynnä vilskettä ja menoa... ja nyt tuntuu hieman.. tyhjältä. No, työmodeen taasen kohta, ja todellakin enää vain 19 päivää...

Illusian synttäreitä juhlittiin tällä viikolla torstaina - 9 vuotta täynnä!

Aamulla neito sai aamupalatarjottimen yllärinä sänkyyn, tietysti synttärilaulun säestyksellä. Tarjottimelle oli kasattu nutella-leivän lisäksi myös pieniä yllätyksiä sekä iso pehmolelu.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin Kadrieen, jossa Ilu otti pikkuletit päähän....

klo 14 aikoihin palasimme takaisin Villalle. Siellä odottikin koko ryhmä yllätyksenä suklaakakun kanssa.

Suklaakakussa oli hienot sädetikutkin, mitä Illusia oli kovasti toivonut.

Klo 16 aikaan lähdettiin Tekirovaan tekemään jälleen showta ja Illusia lähti mukaan. Tekirovassa menin Ilun kanssa lasten seikkaluradalle, mutta se oli valitettavasti jo kiinni. Onneksi löydettiin kiva hiekkataidetyöpaja, missä Ilu taiteili todella makean monivärihiekkatyön.

Ilulle kenties mukavinta päivässä oli kuitenkin shown jälkeiset juhlat, mihin me osallistuimme. Ilu tanssi varmaan jokaisen ryhmäläisen kanssa ja sai hotelliltakin ihanan synttärijuoman juhlien kunniaksi. Oli kyllä oikein mukava päivä! Villalla oltiin takaisin vasta 3 aikaan yöstä.

Seuraavana aamuna Ilu nukkui Nikon kanssa pitkään, jonka jälkeen pulikoitiin koko iltapäivä altaassa.

Nyt on tosiaan tyttönen koneessa ja me täällä haikein mielin =/
T

Juhannusfestareita ja skorpioneja

Festaribussi

Elossa ollaan!

Viime viikonloppuna lähdimme esiintymään Kemeriin SUNDANCE-festivaaleille. Periaatteessa lauantai olisi ollut meidän vapaapäivämme, mutta koska festarin järjestäjät ovat vanhoja phoenix-tuttuja, lupauduimme esiintymään vapaapäivän kunniaksi.

Lauantai-aamuna bussi saapui noutamaan meidät klo 11 aikaan aamupäivästä. Päivä tuntui jo aamusta todella kuumalta ja suihkin itseäni vesipullolla, jotta sain keskityttyä tavaroiden pakkaamisen bussiin. Lopulta pääsimme lähtemään kohti Kemeriä klo 12.30 maissa. Tietysti piti tehdä vielä pakollinen juhannus-kauppareissu puolessa välissä matkaa, mikä johti siihen, että lopulta olimme Kemerissä vasta klo 17.

Illusia matkalla...

Festarit järjestettiin todella kauniissa laaksossa korkeiden vuorten välissä ja aivan merenrannassa. Näkymät olivat siis todella upeat!

Heti saavuttuamme tarkastimme ensimmäisenä majoituspaikkamme. Se olikin mielenkiintoinen rakennelma. Iso treeniteltta, jossa oli puulattia ja keskellä kaikkea trapetsi. Illusiahan oli tästä aivan innoissaan. Ja Milla kärsivällisesti jaksoikin opettaa Ilulle erilaisia trapetsi-temppuja. Kätevää, kun on näitä sirkusihmisiä ympärillä ja majoituksetkin tapahtuu sirkusteltoissa =D. Lisään myöhemmin pari kuvaa Illusiasta trapetsilla...

Valittavana oli myös puumajoja, mutta teltta vei selkesti voiton!

Tanssiteltta

Sitten loppuillan makoilimmekin rannalla, jossa Illusia etsiskeli erilaisia hienoja kiviä merestä.

Upeat näkymät illalla!

 

 

 

pikku-baari

 

 

Klo 20 aikaan pidimme pienimuotoiset treenit, sillä lava olisi todella pieni ja show muutenkin erilainen isoihin amfiteattereihin nähden. Jo 21 olimme saaneet kuviot selviksi ja lähdimme syömään.

Eiköhän jokin erikoinen tilanne vielä antanut odotuttaa itseään.... ravintolaan päästyämme Claudia karjaisi yhtäkkiä. Autoimme Claudian tuolille istumaan ja pyrimme selvittämään, mistä oli kyse. Jalassa oli selkeästi joku jälki ja kipu koveni koko ajan, kunnes kyyneliltäkään ei enää vältytty. Lopulta tilanne meni siihen, että ambulanssi tilattiin paikalle ja Satya lähti saattamaan Claudiaa sairaalaan. Kymyksessä oli skorpionin pisto!

Me muut löimme päämme yhteen sillä välin, että mitä nyt teemme shown kanssa kun 2 tyttöä uupuu. Kävi niinkuin show-maailmassa helposti voi käydä... koko homma meni uusiksi n. tuntia ennen showta. Ei muuta kuin hermot kasaan, improvisaatiota peliin ja hymy naamalle! Ja hyvinhän kaikesta taas selvittiin. Kaikki helpottuivat vielä, kun tuli tieto, että Claudia voi paremmnin sairaalassa ja hänet tuodaan takaisin leiriin.

Shown jälkeen nautimme toistemme seurasta, Milla opetti Illusialle trapetsi-juttuja ja otimme rennosti. Illusian mentyä unille me muut katsoimme vielä upean kuun laskun ja mahtavan auringon nousun. Se oli yksinkertaisesti kaunista. Kuu laski niin nopeasti, että sitä pystyi seuraamaan. Noin 15 minuutissa, kuu oli laskenut ja toiselta puolelta merta alkoi aurinko nousta....Ei muuta kuin WAU!

Seuraavan päivän vietimme lähes täysin meren rannassa klo 18 saakka, jolloin meille oli varattu bussi viemään meidät takaisin villalle.

Ihana reissu kaikinpuolin. Tietysti Claudian osalta järkyttävä, mutta millaisen tarinan hän saakaan kerrottavakseen! Varsinkin kun ei onneksi käynyt pahemin!

Maanantaina oli taasen paluu arkeen ja esitys Sunrise hotellissa. Eilen olimme Sueno Sidessa, jossa oli oli jälleen mukanamme ja pääsi peuhamaan lasten huvipuistoon showta ennen.

Tänään lähdemme äitin ja Ilun kanssa hieman kiertämään Belekiä, ja klo 15.30 bussi kuljettaa meidät Marti Myra-hotelliin... shown merkeissä, kuinkas muutenkaan =)

Mutta enää tasan 23 päivää ja saavumme Suomeen Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 19 aikaan illasta!

Kohta nähdään!!

Ihania päiviä...

Small talkina heti aluksi puhetta säästä:

Paulan lähdön jälkeen ilmat ovat muuttuneet todella kuumiksi ja yöt paahtaviksi. Siinä missä ennen pystyi pitämään yöllä parvekkeen oven auki, ei tule enää kysymykseenkään. Äsken katsoin säätiedotusta, jonka mukaan Helsingissä on + 15 ja täällä + 39. Eilen mittari nousi 42 asteeseen ja 40 tienoilla pysytään. Mutta ilmeisesti Suomessakin keli paranee Juhannukseksi.

Ystävät ja sukulaiset varmaan tietävätkin, kuinka paljon rakastan lämpöä ja minulla on yksinkertaisesti ongelmia Suomen kesän (=ilmaston) kanssa. Jos saisin valita, paras lämpötila minulle elää, olisi n. + 30. En voi sietää pitää pitkiä vaatteita päällä yötä päivää. On ihanaa olla vain pienessä hameessa ja topissa, kun kuuma tuuli hivelee ihoa, myös yöllä. Aamuisin olen yksinkertaisesti onnellinen, kun näen kuinka aurinko paistaa ulkona.

Ja vastaisesti yksi masentavimpia näkyjä on, kun lentokone laskeutuu kohti Helsinki-Vantaata ja pilvet peittävät jo ennestään synkkää metsäistä maisemaa. Jo ihan pienestä pitäen olen kaivannut enemmän palmupuita ja aurinkoa. 

Mutta on paljon asioita, mitä tietysti rakastan ja kaipaan Suomessa. Yhtenä isoimpana tekijänä on perhe ja ystävät! Seuraavana tulee oma koti ja keikkamaailma, ja sitten se, että asiat järjestyvät PIKKAISEN helpommin kuin esimerkiksi täällä Turkissa. Ja tämän lisäksi kaipaan Spotifyta!! Musiikkia!! Kun netti ei vieläkään oikein toimi villalla, en voi kuunnella oikein mitään musiikkia. Ja kun varauduin siihen, että täällä olisi kunnon netti, en edes ottanut ipodia mukaan. Perhana! Musiikista tulee vieroitusoireita, eikä oikein moskeijan ulina riitä tyydyttämään musiikin nälkää.

Oh, well! Palataan takaisin näihin pariin viime päivään!

Toissapäivänä tulivat äite, Ilu ja Iina mukaan Süssesiin katsomaan showtamme. Kuten edellispostauksessa mainitsin, Süssesissa on aivan paras buffetti ja tämä näytti tekevän vaikutuksen kaikkiin vieraisiimmekin! On ainakin varaa, mistä valita. Yhdessä nurkassa oli mies käärimässä sushiannoksia ja Illusiakin reippaasti veteli 10 sushia ennenkuin siirtyi valtavaan jälkiruoka-osastoon. Showkin meni oikein hienosti, kenties kiitos loistavan ruoan!

Eilen olimme Voyage Belekissä, jossa esiinnymme amfiteatterin sijaan ns. bilelavalla. Kun saavuimme paikan päälle ja saimme tavarat paikalleen, olikin aikaa löffäillä ja ottaa rennosti. Ihanin asia, kun lämpötila on +40, on juosta mereen ja näimmehän me teimmekin.

Rentoa työelämää...

 Show oli omalta osaltani yksi parhaista tähän menneistä. Tein muutamia muutoksia vannekoreooni ja sain oikein mukavaa palautetta takaisin shown jälkeen. JEE!!

Tunnin shown vedettyämme näissä ilmasto-olosuhteissa olemme hikoilleet varmaan litran hikeä. Joten shown jälkeen juoksimme avoimesta takahuoneesta lavan takaa lujaa Annikan kanssa, vain alusvaatteet suojanamme ja pyyhe ympärillä, suoraan mereen. Bilealue, lava, valot näyttivät upealta merestä käsin ja dj soitti meille oivallista uintimusiikkia. Out of words!

Olimme villalla noin klo 22.45 ja ihanana yllätyksenä ruokalähetys oli vihdoin saapunut. Nyt on vaikka mitä hyvää kaapissa! Illusiallekin nutellaa!

Illusia vetelee täällä kunnon yöunia. Normaalisti kun tulemme showsta Illusia tulee meidän villaamme yöksi, sitten aamulla minä heräilen n. 9-10 aikaan, Illusia yksikin päivä nukkui tyytyväisesti klo 13 saakka, enkä hennonut herättää. Altaassa peuhaaminen kuuman auringon alla on voimia vievää..

Siitä puheen ollen, minunkin täytyy opetella säästelemään voimiani. Välillä varsinkin salipäivän jälkeen, ja varsinkin vielä jos teemme harjoitusshown ennen varsinaista showta, minulta loppuu täysin energia. Hyvä kun jaksan kättäni nostaa. Buffetin jälkeen yleensä aina helpottaa onneksi....

Tänään lähdemme kohti Rixos Sungatea, missä on shown jälkeen aina bileet, mihin myös me voimme osallistua. Ja muutenkaan, emme voi lähteä, ennennkuin bileet ovat päättyneet. Rixos Sungate on yksi upeimmista lavoista/paikoista.

Viikonloppu onkin meillä sitten vapaa. Sen kunniaksi meidät on kutsuttu festareille Tekirovaan, joka on kuulemma uskomattoman kauniissa laaksossa. Sinne siis lähdemme ja Illusia lähtee mukaamme....
Tästä siis lisää päivistystä viikonlopun jälkeen!

Ihanaa Juhannusta kaikille! Nauttikaa =)

Runosuoni ei kuki...

Tähän alkuun pitää taas hyvin tuttuun tapaan mainita, että kuumaa on... ja kuumenee koko ajan. Hikipisarat valuvat nenältä näppikselle hyvää tahtia. On ollut jännä huomata, kuinka ilmasto muuttuu päivä päivältä ja yö yöltä. Viime yö oli jo todella kuuma, noh päivistä puhumattakaan. Vaikka onkin ihan hullun kuumaa, niin pää tuntuu olevan jäässä. Ei tahdo nyt runosuoni kukkia, joten latailen alle mitä mieleen tulee.

Tapahtui viime jaksossa:

Eli Paula vietti täällä 1,5 viikkoa meidän kanssamme ja aika lensi (valitettavasti) kuin siivillä uidessa, syödessä ja olosta nauttiessa´.

Syömässä

Esiintymässä oltiin myös tutuissa hotelleissa mm. Rixos Tekirovassa, Marti Myrassa ja Cornelia Diamondissa.

Tekirova

Marti Myra 

Viikonlopulla sattuikin ihan odottamaton onnenpotku, nimittäin sekä lauantai ja sunnuntai muuttuivat vapaapäiviksi.Suurin osa esiintymisryhmästä lähti Tekirovaan, joten  lauantai-iltana istuttiinkin sitten koko Suomi-poppoon voimin meidän terassilla (Pinja, Milla, NIko, Kassu, Nanny, Paula, äite, äiten ystävätär Iina, minä ja sitten itävaltalaisista Stefan, Claudia ja Jonas). Sillä välin kun naiset vielä laittautuivat, kävi osa vapaailtapoppoosta ajamassa mikroautoilla Belekin rannassa.

Sunnuntaina klo 14 Niko oli järjestänyt meille bussikuljetuksen Antalyaan.

Ensiksi mentiin shoppailemaan Terra City ostoskeskukseen, mistä löytyi kaikkea hienoa taasen. Ja täytyy sanoa, että Illusiasta on tullut myös aika muotitietoinen pikkushoppaaja, joka viihtyi kanssani hyvin ostoskeskuksessa kierrellessä ja ihmetellessä. Minäkin opin, että tällä hetkellä tyttöjen keskuudessa ovat muotia viiksikorut(?)!.

Terra Cityn jälkeen osa porukasta meni shoppailemaan Ataturk squarelle, mutta Niko, Illusia ja minä lähdimme Aktur Park-huvipuistoon.

Meillä oli oikein mukava huvipuistoreissu ja suomen hintoihin nähden varsin edullinen sellainen. Sisälle ei maksanut mitään ja laite maksoi 1,3 e/kerta.

Klo 23 kokoonnuimme Akatur Squarella ja lähdimme kohti lentokenttää, sillä Paulan lento lähti su-ma yönä klo 3 aikaan. Paula lähti siis Suomeen ja me muut palasimme villalle.

Eilen oli sitten paluu arkeen:

Ja se olikin kuumin päivä tähän mennessä. Ensin  puolikilometriä uintia, sitten 2 km pyörällä kaupunkiin, 1,5 tuntia salilla, 2 km takaisin pyörällä, sitten vähän uimista ja vannekoreota..... jonka jälkeen kohti esiintymispaikkaa... Arvatkaapa meinasiko kunto loppua kesken. Todellakin!

Onneksi esitys meni kuitenkin hyvin ja takaisin tullessa ilma oli vielä uskomattoman lämmin, joten piti käväistä vielä yöuinnilla! Itse sammahdin aikas nopeasti kun sain pään tyynyyn, mutta Illusia ja Niko pelasivat vielä pelejä jonkin aikaa. Tosin yöllä sitten heräsin 3 kertaa, ensin ottamaan ilmastoinnin pois päältä, kun tuli kylmä, sitten laittamaan sen takaisin päälle, kun tuli tuskaisen kuuma ja sitten taas kerran ottamaan sen pois... dippadai!

Tänään on vuorossa Süssesi hotelli, missä on paras buffetti!! JEi!

Tällä kertaa vähän lyhyemmin...

Viikko on taas pyörähtänyt ihan hurjaa vauhtia!Äite ja Ilu saapuivat siis sunnuntaina ja sen myötä päivät ollaan vietettykin Ilun kanssa altaalla ja illat, yllätys yllätys, keikoilla.

lämmittelyä ennen keikkaa

Torstaina saapui Paula ja perjantaiksi olin järjestänyt, että äite, Paula ja Ilu tulevat katsomaan shown. Tällä kertaa Rixos Premiumin amfiteatteriyleisössä istuikinsitten  tuttuja naamoja. Tämän lisäksi he pääsivät maistamaan paljon kehuttua buffettia ja Illusiaan suuren vaikutuksen teki 1,5 metrinen suklaasuihkulähde.

Lauantai-iltana shown jälkeen ohjelmatoimistomme johjaja oli järjestänyt meille sisäänpääsyn ja kuljetuksen Soho Club Belek yökerhoon.

Vaikuttavan näköinen paikka, mutta alkuinnostus laski kuin lehmänhäntä, kun selvisi että pelkillä nahkasohvilla istuminen maksoi 600dollaria/ilta. Pienen oluen hinta oli 10e ja drinkeistä sai pulittaa 15-30e.

Aika selvää oli tässä vaiheessa, että suuntana olisi mahdollisimman pian... tattadadaa.. Kurt market!
Sinnehän sitten suuntasimme heti kun vain pääsimme. Loppu-ilta menikin leppoisan mukavasti nuotiokitara-ryhmälaulu hengessä.

Sunnuntaina meillä oli vapaapäivä! Ja sen kunniaksi lähdimme Troya vesipuistoon.

Troya yllätti minut kyllä positiivisesti. Kaikenmaailman liukuja, rankemmastakin päästä... ja niinhän siinä kävi, että kun Katra laskee korkeasta vesiliukumäestä patjan päällä naama edellä, niin eihän siitä vahingoitta selviä. Patja onnistui lyömään minua viimeisessä töyssässä kaulaan niin lujaa, että puhuminen meni hankalaksi sen jälkeen. Ja vielä tänäänkin (2:den lihasrelaksantin jälkeen) nieleminen sattuu. Mutta muuten meillä oli oikein kiva päivä!

Sunnuntai-iltana mentiin syömään Kadrieen kivaan ravintolaan ja sitten vielä iltauinnille villalle. Oikein mukava vapaapäivä!

Sunnuntaiyönä saapui Nanny tänne, mutta vielä ei ole keretty näkemään, sillä hipsin ulos villalta ilun kanssa kohti Ailan villaa, ennekuin he olivat heränneet =).

Nyt uimaan altaalle!

Tsau

Rakkaita!

Lauantaina vietettiin taasen kauan odotettua vapaapäivää. Tällä kertaa ei ollut suunnitelmissa lähteä mihinkään sen kauemmas vaan rentoutua rauhassa omalla Villalla. Lauantaiaamuna siis nukuttiin pitkään, jonka jälkeen reenailtiin oikeastaan koko päivä. Illalla olisikin sitten vuorossa grillibileet.

n. klo 19 koko porukka kerääntyi villan pihalle grillin äänen syötävien ja juotavien kanssa. Oli varsin perhemäinen tunnelma kun yhdessä kokkailtiin ja nautittiin toistemme seurasta.

Koko sunnuntai menikin sitten odottaessa! Heti aamusta alkaen ravasin ympäri villaa.. Odotimme showvahvistusta Kemeristä sekä odotimme Illusiaa ja äitiä saapuvaksi... Ja tällä kertaa kävi erittäin hyvä tuuri, sillä Kemerin show peruutettiin, joka merkitsi sitä että me saimme rauhassa vastaanottaa Illusian ja Ailan villoille.

klo 21.15 auto kaarsi pihaan ja odotus sai päätöksensä =). Veimme Illusian ja äidin tavarat villaan, joka on siis samanlainen kun meidän ja aivan tässä meidän villan vieressä. Sen jälkeen lähdimme syömään Belekiin.

 

 

Maanantain valjetessa olikin varmaan aika selvää, mihin se päivä kulutettaisiin:

 

vesisotaa!!

 

Illusia halusi viettäää koko päivän altaassa ja melkein kasvattikin kidukset!

Nyt iho vähän punertaa, vaikka kuinka yritettiin laittaa märän ja juoksevan neidon iholle aurinkorasvaa!

 

Maanantai-iltana me lähdimme showhun Cornelia De Luxeen ja eilen olimme Süssesissa, missä on paras buffetti.

 

Tänään on vuorossa uimista, uimista, kuntosalia, Voyage belek sekä yöllä saapuu Paula!!

 

-Tsau